Passiiviset appivanhemmat

mitään apua lastenhoitoon kummankaan vanhemmilta. Ihan outoa minusta. Miehen vanhemmat asuu lähellä mutta heillä on oma elämänsä matkoineen ja harrastuksineen, ja kaikille osapuolille riittää mainiosti että käydään siellä viikonloppuna kylässä. He ovat omat lapsensa jo ajat sitten hoitaneet, ei enää tarvi lasten lapsia.

Kommenteista päätellen, kyllä! Mutta mistä sellainen käsitys tulee, että meidän vanhempamme eivät olisi saaneet lastenhoitoapua aikanaan? Kyllä ovat saaneet ja hyvinkin paljon. Ennen, vieläpä sotien jälkeen, isovanhemmat asuivat lähellä ja katsoivat lastenlastensa perään. Oma äitini on saanut meidät lapset 70-luvun alun ja 80-luvun lopun aikana. Muistan että 80-luvun lopulla aivan yleisesti kävi kodinhoitaja katsomassa lasten perään, jos äidilläni oli lääkäri yms. käynti. Ja olimme aivan normaali työssäkäyvä perhe. Samoin kodinhoitaja kävi naapurissa lapsiperheen apuna. Nykykäsityksen mukaan äidin pitäisi joko ostaa palvelu tai jättää oma meno väliin. Juodumme varmasti huolehtimaan monella tavalla vanhempiamme vanhuudessa, joten jos heillä on nyt vielä terveyttä jäljelle, niin ei pitäisi olla suuri vaiva katsoa silloin tällöin lapsenlapsia (esim. kerran kuussa).

sosiaaliluokille eli se oli yhtäläinen palvelu kuin vaikka MLL nyt.

Toiseksi 70-luvulla maaseutu tyhjeni: sinne jäivät ne isoäidit mökkeihinsä, kun lapset muuttivat kaupunkiin. Jos isoäiti lähti perässä, majoittui hän lastensa luokse.

Oletko siis valmis ottamaan anopin teille asumaan?

lastenlapsiaa, jos eivät vietä heidän kanssaan yhtään aikaa? Turha sitten myöhemmin vikistä, että kukaan ei käy katsomassa vanhainkodissa, jos ei ole välittänyt edes tutustua lapsenlapsiin.

mutta omat appivanhemmat saapuivat 400km päästä hoitamaan lapsiamme 2h takia, jotta voisimme mieheni kanssa olla keskellä viikkoa yhdessä kokouksessa.



He saapuivat puolelta päivin ja lähti illalla ajamaan takaisin kotiinsa. Olen tietysti kiitollinen heidän avustaan, mutta suoraan sanottuna: Ei tossa toiminnassa ollut mitään järkeä!



Olisivat edes jääneet yöksi ja lähteneet ajelemaan seuraavana aamuna. Koen, että he eivät taida oikein viihtyä meillä vaikka haluavatkin auttaa.

Mutta itse ainakin aion tarjota apuani mahdollisuuksieni/jaksamiseni mukaan, kun minulla toivottavasti joskus on lapsenlapsia. Muistelen rakkaudella omaa vastikään kuollutta mummoani, joka riensi meitä tarvittaessa hoitamaan ja samoin pappaani, jolle me lapsenlapset olimme ylpeys. Mummolassa vietetyt hetket on ainakin itselleni niitä rakkaimpia lapsuusmuistoja. Nyt on kyllä ihmisten sisälukutaidossa vikaa, jos minä tässä muka mahdottomia vaadin. On varmasti myös perheitä (tunnen itsekin tällaisia), jotka suorastaan tuuppaavat lapsensa isovanhempien hoidettavaksi heidän menoistaan piittaamatta. Siitä ei nyt ole kysymys vaan siitä, että toivoisin että nyt vaikkapa sitten kerran kuussa tarjoutuisivat jeesaamaan. Jos em. kommentoija on sitä mieltä, että tämä olisi vaatimus, että isovanhempien pitää olla sidottuja johonkin niin sitten taitaa olla omakohtaisia traumoja jostain. En ole koskaan yrittänytkään sellaista, että sitoutuisivat yhtään mihinkään järjestelyyn (että vaikka kerran viikossa hakisivat lapset päivähoidosta). Ja olen pitkälti tullut siihen tulokseen, että tilanne täytyy vaan hyväksyä. -AP

kertomasi perusteella kyse ei ole isovanhemmista lainkaan vaan omasta opitusta avuttomuudestasi.

Asuiko mummosi luonasi loppuaikansa vai ainoastaan kelpasi aikoinaan hoitajaksi?

lastenlapsiaa, jos eivät vietä heidän kanssaan yhtään aikaa? Turha sitten myöhemmin vikistä, että kukaan ei käy katsomassa vanhainkodissa, jos ei ole välittänyt edes tutustua lapsenlapsiin.

sen sijaan harrastuksiin ja ystäviin panostaneilla vanhuksilla käy tuttuja katsomassa.

mutta maksu ei ollut kovinkaan suuri. MLL:n hoitajat eivät ole samaa tasoa, eikä MLL:n kauttaa juurikaan saa hoitajaa päiväsaikaan lyhyellä varoitusajalla.



Ei kait sen anopin tarvitse asumaan muuttaa, jos kerran kuukaudessa tai kahdessa käy? Yö tai muutama menee hyvin. Näin ainakin meillä, kun matkaa on sen verran paljon. Anoppi tulee ja on pari yötä. Siihen voi sitten satuttaa omien asioiden hoitoa. Mutta tätä ilmeiseti ei saa nykyään enää vaatia tai edes pyytää? Kaikkien pitää pärjätä yksin, ihan YKSIN!

ja nyt on mummo muuttamassa meille, kun ei pärjää enää kotona. Minä vastustan, mutta mies vetoaa siihen, että hänen parhaat muistonsa ovat iltapäivistä koulun jälkeen mummolassa eikä hän suostu siihen, että ainoa paikka on vanhainkoti.



Joten meille on nyt muuttamassa lievästi dementoitunut 79v miehen isoäiti, joka oli hoitoapuna ja lastenlapsille rakas. Jos huonosti käy, asuu hän kanssamme vielä 10 vuotta.

mutta maksu ei ollut kovinkaan suuri. MLL:n hoitajat eivät ole samaa tasoa, eikä MLL:n kauttaa juurikaan saa hoitajaa päiväsaikaan lyhyellä varoitusajalla. Ei kait sen anopin tarvitse asumaan muuttaa, jos kerran kuukaudessa tai kahdessa käy? Yö tai muutama menee hyvin. Näin ainakin meillä, kun matkaa on sen verran paljon. Anoppi tulee ja on pari yötä. Siihen voi sitten satuttaa omien asioiden hoitoa. Mutta tätä ilmeiseti ei saa nykyään enää vaatia tai edes pyytää? Kaikkien pitää pärjätä yksin, ihan YKSIN!

Jos sinulla olisi mies, et olisi yksin.

tehneet selväksi, että tulevat mielellään. Kun joku harva kerta ollaan viety lapset hoitoon (viimeksi kai joulukuussa kun käytiin huonekalukaupassa), anoppi kyllä leikittää ja hoitaa mutta appiukko yleensä lähtee renkaat ulvoen ("paras" oli kun, lähti ostamaan kahdenkymmenen kilsan päästä kaksipuolista teippiä ja sai kätevästi lasten hoidossaoloajan kulumaan..). Ja sitten anoppi on ihan poikki.. Tammikuun alussa soitettiin, että voisiko ne tulla jossain vaiheessa sunnuntai-aamupäivänä meille hoitamaan n. 1,5 tunniksi, jotta voitais käydä kuntosalilla (harvoin käydään, arkisin ei raski ennen kuin lapset nukkuu ja lapsiparkkia en haluais käyttä kun ovat nyt päivähoidossa jne.). No, useampi puhelu taas siinä soiteltiin ja lopputulema oli, että tulivat sitten reilu puoli tuntia myöhemmin kuin piti ja ilmoittivat, että heidän (eli anopin) pitää sitten olla kotona reilun tunnin päästä laittamassa ruokaa. Oli aika kiireinen salikäynti, josta jäi vain ketutus.

kerran ei siellä muitakaan lapsia käy, niin ei mekään enää uskalleta mennä. En tiennytkään, että se on paheksuttavaa :(

Ja heti alkuun sanon etten kaipaa hoitoapua vaan välittämistä,siis tapaamisia, kyläilyä ym mutta appiksia ei kiinnosta. Mulla ei ole omia vanhempia, ovat elossa mutta he ovat minut hylänneet lähes 20v sitten, ei mitään yhteydenpitoa (uskonlahkosta lähtö).

Appiset siis ainoat isovanhemmat, mutta eivät ole kiinnostuneita, eivätkä auta edes hädässä (muuten ei olla pyydeltykään). Eli ilmoittivat heti että eivät jaksa hoitaa tai auttaa, kun kaikki aika mnee tyttären lapsen hoitamiseen. Viimesen kuuden vuoden aikana ovat hoitaneet meidän lapsia 0 minuuttia ja tyttären lapsia 5-7 kertaa VIIKOSSA



Olen katkera minäkin. En nyt odota että hoitaisivat, ymmärrän hyvin sen että pojan lasten hoito ei ole niin luontevaa kuin tyttären lasten, mutta kun eivät koskaan jksa käydä lastemme syntäreillä, eivät halua tulla jouluksi, eivät tule kun kutsutaan, eivät pyydä sinne. Heiän tapausessaan vain tyttären perhe on elämän sisältö. Tämä kuvio oli jo ennen minuakin, ja siinä harmittaa eniten mieeni paha ieli. Appikset ostivat esim tyttärelleen auton ja rivarinpätkän, pojalleen ei mitään. Mieheni sanoi että samanlasta se oli lapsenakin.



Mulla on oikein hyvin varaa palkata mll hoitaja. Mutta se vaan ei ole sama asia. Ei se korvaa isovanhempia, ei alkuunkaan. Meillä ei kukaan soita lapsille, pyudä kylään, ole kiinnostunut kuulumisista, tule synttäreille. Sellaista minä eniten kaipaan!!!



Ps sorry virheet, kännykällä vaikea kirjottaa!

En ole eronnut, eikä miehen vanhemmatkaan ole eronneet. Anoppi haluaa käydä kylässä meillä ja samalla olla lastenlastensa kanssa. Haluaa jopa mennä yksin ulkoilemaan heidän kanssaan. Ensi kerralla, kun kysyy milloin voi tulla kylään taidan sanoa, että ei käy. Nykyään eivät isovanhemmat saa hoitaa lapsenlapsiaan.

mutta maksu ei ollut kovinkaan suuri. MLL:n hoitajat eivät ole samaa tasoa, eikä MLL:n kauttaa juurikaan saa hoitajaa päiväsaikaan lyhyellä varoitusajalla. Ei kait sen anopin tarvitse asumaan muuttaa, jos kerran kuukaudessa tai kahdessa käy? Yö tai muutama menee hyvin. Näin ainakin meillä, kun matkaa on sen verran paljon. Anoppi tulee ja on pari yötä. Siihen voi sitten satuttaa omien asioiden hoitoa. Mutta tätä ilmeiseti ei saa nykyään enää vaatia tai edes pyytää? Kaikkien pitää pärjätä yksin, ihan YKSIN!

Jos sinulla olisi mies, et olisi yksin.

mutta eihän tuossa mitään ole tehtävissä :( sinuna lopettaisin heidän pyytämisensä, tuostahan tulee vain lisää stressiä. Heiltä ei selvästi voi odottaa mitään, paras hyväksyä tämä niin oma elämä helpottuu. Ja minusta todellakin on normaalia, että isovanhemmat haluavat jaksamisensa mukaan hoitaa lapsenlapsia ja tilanteenne on kurja ja epänormaali.

Mutta, nyt lähtekää etsimään vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Rahalla jos ei muuten. Esim. MLL, joku opiskelijatyttö jonka ensin tutustutatte lapsiin ja joka voi sitten toivottavasti tulla aina kun tarvitsette. Tai vaihtareita ystäväperheitten kanssa.

Me ei muuten hirveästi pidetä lapsia hoidossa vaikka isovanhemmat haluavatkin hoitaa, vaan enemmän vuorotellaan miehen kanssa. Eli urheilemme paljon, käymme elokuvissa ym. mutta erikseen. Työajat on limitetty jne. Kahdenkeskisen ajan puutteeseen tämä ei tietty auta mutta auttaa saamaan "omaa aikaa" mikä vähän helpottaa.

tehneet selväksi, että tulevat mielellään. Kun joku harva kerta ollaan viety lapset hoitoon (viimeksi kai joulukuussa kun käytiin huonekalukaupassa), anoppi kyllä leikittää ja hoitaa mutta appiukko yleensä lähtee renkaat ulvoen ("paras" oli kun, lähti ostamaan kahdenkymmenen kilsan päästä kaksipuolista teippiä ja sai kätevästi lasten hoidossaoloajan kulumaan..). Ja sitten anoppi on ihan poikki.. Tammikuun alussa soitettiin, että voisiko ne tulla jossain vaiheessa sunnuntai-aamupäivänä meille hoitamaan n. 1,5 tunniksi, jotta voitais käydä kuntosalilla (harvoin käydään, arkisin ei raski ennen kuin lapset nukkuu ja lapsiparkkia en haluais käyttä kun ovat nyt päivähoidossa jne.). No, useampi puhelu taas siinä soiteltiin ja lopputulema oli, että tulivat sitten reilu puoli tuntia myöhemmin kuin piti ja ilmoittivat, että heidän (eli anopin) pitää sitten olla kotona reilun tunnin päästä laittamassa ruokaa. Oli aika kiireinen salikäynti, josta jäi vain ketutus.

Totta on, että tilanne ei muutu. Koko aihe saa aikaan vaan sen, että mun negatiivinen energiataso kohoaa ja aivan turhaan.

Unohdin myös mainita sen, että näillä minun appivanhemmilla ei ole muita lapsenlapsia (eikä tule), joten eivät rasitu sitäkään kautta.

-AP

tehneet selväksi, että tulevat mielellään. Kun joku harva kerta ollaan viety lapset hoitoon (viimeksi kai joulukuussa kun käytiin huonekalukaupassa), anoppi kyllä leikittää ja hoitaa mutta appiukko yleensä lähtee renkaat ulvoen ("paras" oli kun, lähti ostamaan kahdenkymmenen kilsan päästä kaksipuolista teippiä ja sai kätevästi lasten hoidossaoloajan kulumaan..). Ja sitten anoppi on ihan poikki.. Tammikuun alussa soitettiin, että voisiko ne tulla jossain vaiheessa sunnuntai-aamupäivänä meille hoitamaan n. 1,5 tunniksi, jotta voitais käydä kuntosalilla (harvoin käydään, arkisin ei raski ennen kuin lapset nukkuu ja lapsiparkkia en haluais käyttä kun ovat nyt päivähoidossa jne.). No, useampi puhelu taas siinä soiteltiin ja lopputulema oli, että tulivat sitten reilu puoli tuntia myöhemmin kuin piti ja ilmoittivat, että heidän (eli anopin) pitää sitten olla kotona reilun tunnin päästä laittamassa ruokaa. Oli aika kiireinen salikäynti, josta jäi vain ketutus.

Jos oli, niin miten niin ei rasitu?

Anoppi on poikki jo tuon ajan jälkeen. Eli ei ilmeisesti jaksa teidän mukelon perässä juosta.

Eikö niitä kuntosali reissuja voi tehdä erikseen vai pakkoko se on joka paikkaan yhdessä mennä?

Mulla on hyvin aktiivinen oma äiti, jonka rinnalla appivanhemmat ovat uskomattoman passiivisia, lapseni suhteen. Mun mielestä isovanhempien tulee itse aikuisina ihmisinä ottaa vastuu isovanhemmuudestaan. Mulle henkilökohtaisesti käy ihan hyvin, että tyttöni tutustuu kunnolla vain omaan äitiini. Toki olisin ilahtunut siitä että mieheni vanhemmatkin kokisivat lapsen lapsensa tärkeäksi.

Mikä sitten itseä ärsyttää, on se että anoppini valittaa jatkuvasti siitä kuinka harvoin käymme heidän luonaan. En ole vielä kertaakaan avannut suutani, mutta ensi kerralla aion sanoa suoraan, että jos hänellä on halua tavata meitä useammin, voisi itse liikkua oman kodin ulkopuolelle. Me käymme appivanhempien luona jokatapauksessa 1-2 kertaa kuukaudessa, kun he taas vaivautuvat käymään kylässä pari kertaa vuodessa. Asumme vain kilomerin päässä toisistamme, joten suurta vaivaa kylässä käyntiin ei pitäisi olla.

Käyn oman äitini luona myös noin pari kertaa kuukaudessa, kuten siis myös appivanhempien. Jostain kumman syystä äitini kuitenkin tapaa tyttöäni monenketaisesti enemmän. Appivanhemmat eivät myöskään tietääkseni vieraile muiden lastensa kotona, ja he olettavatkin lastensa olevan ne aktiiviset kylässä kävijät. Omassa perheessä olen tottunut siihen että vanhempani myös liikkuvat, ja että meillä on useita paikkoja nähdä toisiamme.

Lapsenlapsia hyysätään vain siksi, että saadaan kavereille kehua, kuinka meillä on lapsenlapsia ja kuinka meidän Mintun pikkuiset on niin mummin ihania.

Tämän takia pappoja ei kiinnosta lapsenlapset, koska miehiseen kulttuuriin ei kuulu kehuminen lasten teoilla. Ja tämä miehinen näkökanta on minusta ihan oikea. Jokainen sukupolvi ottaa vastuun vain omista jälkeläisistään.

Huvittaa juuri kun seuraan sitä, kun siskoni tuli mummuksi. Voi sitä hyysäämistä ja hösymämistä. Sitten valittaa kun on ihan uupunut kun hoitaa lapsenlapsia lomat ja ottaa välillä vuorotteluvapaatakin. Mutta kun haluaa olla hyvä mummi. Nykyään luodaan mummeillekin kamalia paineita, millainen on hyvä mummi. Siskoni on sellaisessa rääkissä, ettei tosikaan. Ja vain siksi, että kunhan ei kukaan pääse arvostelemaan ja saa työkavereiden kans vertailla, kuinka taas keksittiin virikkeellistä toimintaa lapsenlapsille ja loma meni lapsenlapsia hoitaessa.

Siskon mies reissaa nykyään yksinään, koska häntä ei todellakaan kiinnosta uhrata elämäänsä lastenlasten hoitoon, kun sai ensin omat lapset aikuisiksi. Ja näin se pitäisi mennäkin. Kun vihdoin saat omat lapset isoiksi ja rahaa jää itsellekin, pitäisi nauttia levosta ja matkustella ja käyttää aikaa parisuhteeseen.

Mutta ei, taas on naisille luotu vankila. Mummovankila. Nyt uhraat loppuelämäsi olemalla hyvä mummi, kun ensin piti olla hyvä äiti.

'

Koskahan naisella on aikaa keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin ja parisuhteeseensa

[quote author="Vierailija" time="22.01.2013 klo 03:11"]

lastenlapsiaa, jos eivät vietä heidän kanssaan yhtään aikaa? Turha sitten myöhemmin vikistä, että kukaan ei käy katsomassa vanhainkodissa, jos ei ole välittänyt edes tutustua lapsenlapsiin.

[/quote]

joo, ja eivät ne lapsenlapset kyllä välttämättä vieraile vanhainkodissa, vaikka niihin olisi tutustunutkin. Ja samaa koskee näiden vanhempia.