En jaksa enää tätä yksinäisyyttä ja elämää

Päivät menee jatkuvasti saman kaavan mukaan - nukun liikaa, syön huonosti, valvon. En halua tappaa itseäni, se tuntuu niin vaivalloiselta, mutta toisaalta haluan kuolla. Odotan koko ajan, että jään auton alle, tai joudun ammuskeluun tai jotain.



Paha olo iskee aina iltaisin, päivällä olen vain välinpitämätön. En saa sanottua ääneen miten paha olo mulla on, suusta tulee vaan "ihan hyvää", jos joku kysyy kuulumisia.



Aina mä päätän, että huomenna teen paremmin, katson kouluja ja työpaikkoja, mutten sitä ikinä tee. Olen taakka lähipiirilleni. Haluan läheisyyttä ja rakkautta, mutta poikaystävä asuu toisella paikkakunnalla. En osaa hänellekään tunteistani kertoa. Aina kun olen sanonut jollekin välittäväni, vastauksena on "niin, mun pitikin sun kanssa puhua, tää homma ei toimi, ollaanks vielä kavereita". Sit se perinteinen "ei sussa ole mitään vikaa". Onpas.