Katson tässä dokkaria erityisluokasta ("Omaa luokkaansa", Arena)

On muodostunut sellainen kuva erityisopetuksesta, että siellä vaan hengaillaan. Oppilaat tekee mitä huvittaa ja ope inisee vieressä. Ei siellä mitään opiskella, kunhan käydään päivähoidossa. Ope palkitsee sitten nämä ajantappajat paremmilla numeroilla kuin mitä saisivat normiopetuksessa ja tie jatko-opintoihin on näin siloitettu. Tiedän esim. tapauksen, jossa oppilas siirrettiin ilman mitään diagnoosia pienluokkaan erään oppiaineen tunnilla, kun oppilas ei tullut open kanssa toimeen (siis ei suostunut tekemään mitään). Tältä varsinaiselta aineopelta olisi saanut numeroksi 5 ja erkkaopelta sai numeroksi 7. Onko tämä oikein?

Olin yläkoulun viimeisen luokan omien toilailujen vuoksi erityisluokalla normiopetussunnitelmalla. Samaan aikaan biologian kokeessa mulla oli tehtävänä selventää hapen kulku lihaksistoon. Näillä mukautetun oppilailla (jotkut oli mukautetussa vain lintsaamisen takia) kysymykset oli tyyliä "Mikä elin pumppaa verta?" "Mikä on mahalaukku?". Eli kympin arvosanan mukautetun kokeista sai 7-vuotiaan tiedoilla. Että lukioon sitten vaan.

Ymmärtää saa, ja pitääkin, mutta se täytyy oppia myös että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Nykymenolla noista nuorista iso osa tulee olemaan sossun elättejä vielä pitkään, vailla mitään itsekuria tai kunnioitusta muita kohtaan. Osa tulee tekemään rikoksia, sortumaan huumeisiin jne. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle.



Hullua sekin, että vaikka maassa on oppivelvollisuus, nuoret saavat lähteä luokasta milloin huvittaa eikä opettaja voi tehdä muuta kuin huudella perään. Aika vaikeaa varmaan opettaa yhtään mitään tuossa tilanteessa.

alussa siitä että kaikenlaista.. mutta ohjelman edetessä liikutuin kuinka hienosti opettaja pystyi korjaamaan vähäisillä resursseillaan laiminlyötyjen lasten sisintä. Hän antoi lapsille pikakuurina sitä mistä nämä olivat selvästi jääneet vaille; moni tunsi itsensä täysin arvottottomaksi, rajattomaksi, hylätyksi. MInusta oli hienoa kuinka viisaasti ja tunneälyisesti opettaja osasi lapsia paimentaa. Lopussa lähes jokaisen katse oli pehmentynyt, luottavaisempi. Ehkä hienoimpia ja toiveikkaimpia dokkareita aikoihin. Ja samalla tulee aikamoinen toivottomuus siitä että tämä maa on pullollaan yhtä huonosti voivia nuoria ja kaikenlaista korviketoimintaa "heidän auttamisekseen" vaikka ainoa mikä auttaa on ihminen johon voi kiinnittyä ja luottaa, joka näkee sussa sen arvokkaan ihmisen mikä kaiken kaltoinkohtelun takana on. Tasan ei mene onnen lahjat. Osa peruskoululaisista opiskelee vasta sitä onko kelvollinen elämään tässä maailmassa, kun on koko lapsuutensa saanut toista ymmärtää. Ei siinä paljoa matikka tai muut kouluaineet paina.

Samaan aikaan heittelivät kamalia kommentteja luokan kiusatulle, kun pohtivat mikä saa ihmisen päässä napsahtamaan: "varmaan kiusaaminen". Mielestäni olisi ollut opettajalle hyvä paikka puuttua asiaan ja huomauttaa tilanteen älyttömyydestä.



Suomessa väistellään mielestäni liikaa, pitäisi uskaltaa puhua nuorille näiden omaa kieltään kun kyseessä on kuitenkin vikaa luokkaansa suorittavat tapaukset.

Ärsytti se open tapa hokea "hei" joka välissä. Ihan hienoa, että nosti lasten itsetuntoa kehumalla, mutta olisi pitänyt puuttua topakammin yhden oppilaan kiusaamiseen. Onko nää erityiset oppijat oikeasti sellaisia, että heitä ei saa kieltää ja komentaa niin, että uskovat? Lullutellaan vaan ja hyvin menee?

pitää enemmän mökillä rauhassa. Kaikista tuli onnellisia, kun ne siirteli risuja, kaiveli maata ja pätki porkkanoita.



Sitäpä vaan ihmettelen, että samaan luokkaan on ängetty vammaiset ja yliangstiset. Meidän teinin koulussa on erityisluokkia neljä (ok, iso koulu) joissa samoihin erityisryhmiin pystytään laittamaan samantapaisia ongelmia.

vanhempansa olisivat häntä voineet auttaa muokkaamalla ulkoista olemusta vähemmän muista erottuvaksi.

Ja samaa mieltä edellisten kanssa, lopussa jo näki, miten opettajalla oli iso vaikutus lapsiin. Jotenki inhotti vaan nähdä se kiusaaminen... Mutta miten tyytyväisyys ja ilo paistoi sen kiusatun pojan kasvoista, kun sai mökkiretkellä kunniatehtävän käydä ajamassa moottoriveneellä...



Kamalinta kuitenkin oli kattoa sitä yhtä poikaa, joka koko ajan leikki saksilla. Jatkuvasti pyöritteli saksia käsissä, ja kun sai kirveen käsiinsä, löi sillä "leikillä" toista poikaa, heitteli sitä!! ja rikkoi sen tuolinkin. Huh huh.

mitähän kuuluu nyt esim. sille syrjitylle pojalle? vanhempansa olisivat häntä voineet auttaa muokkaamalla ulkoista olemusta vähemmän muista erottuvaksi.

Kenenköhän täytyy muuttua, kiusaajan vai kiusatun?

Tekisi mieli vetää avokämmenellä niin lujaa kuin lähtee. Potkuthan siitä seuraisi ja ties mitä muuta :(

Opetuksesta ei tule yhtään mitään, joka päivä joku draamailee ja maailma kaatuu päälle. Opettajalla menee tähän koko päivä ja kun tilanne rauhoituu, tuleekin jo seuraava päivä ja uusi tilanne päällä.



Oppiminen tuommoisessa luokassa on vaikeaa, siinä ei oikeasti auta se, että "teillä on oppivelvollisuus", ei noita nuoria se kiinnosta pätkääkään.



Toivon, että nuokin nuoret heräävät joku päivä todellisuuteen ja ymmärtävät, että nyt on oikeasti alettava ottamaan vastuuta elämästään, ei opettaja tai kukaan muukaan vanhempi kannattele heitä loppu elämän ajan.



Erityisopettajille iso arvostus täältä! Kovin monesta ei siihen hommaan olisi.



Dokkari kosketti minua todella syvältä, parasta pitkään aikaan tv:stä.

johon kaikkien vähänkään erilaisten lasten vanhempien pitää heti tarttua...

vanhempansa olisivat häntä voineet auttaa muokkaamalla ulkoista olemusta vähemmän muista erottuvaksi.

ettei edes kunnon parturiin viedä poikaa. Meneekö sitten kaikki rahat juomiseen..

vanhempansa olisivat häntä voineet auttaa muokkaamalla ulkoista olemusta vähemmän muista erottuvaksi.

ettei edes kunnon parturiin viedä poikaa. Meneekö sitten kaikki rahat juomiseen..

Voi herranjumala! Siinä sitä on vasta päätelmien päätelmä! Jos pojalla on kummallinen tukka, vanhempien rahat menee juomiseen! Varsinainen sherlokki siellä...

vanhempansa olisivat häntä voineet auttaa muokkaamalla ulkoista olemusta vähemmän muista erottuvaksi.

ettei edes kunnon parturiin viedä poikaa. Meneekö sitten kaikki rahat juomiseen..

Voi herranjumala! Siinä sitä on vasta päätelmien päätelmä! Jos pojalla on kummallinen tukka, vanhempien rahat menee juomiseen! Varsinainen sherlokki siellä...

Tuli vaan ensimmäisenä mieleen, looginen syy, miksei lapsiin satsata. Kun pitää saada kaljaa.

On muodostunut sellainen kuva erityisopetuksesta, että siellä vaan hengaillaan. Oppilaat tekee mitä huvittaa ja ope inisee vieressä. Ei siellä mitään opiskella, kunhan käydään päivähoidossa. Ope palkitsee sitten nämä ajantappajat paremmilla numeroilla kuin mitä saisivat normiopetuksessa ja tie jatko-opintoihin on näin siloitettu. Tiedän esim. tapauksen, jossa oppilas siirrettiin ilman mitään diagnoosia pienluokkaan erään oppiaineen tunnilla, kun oppilas ei tullut open kanssa toimeen (siis ei suostunut tekemään mitään). Tältä varsinaiselta aineopelta olisi saanut numeroksi 5 ja erkkaopelta sai numeroksi 7. Onko tämä oikein?

että koulu voi tehdä vain osan kasvatustyöstä. Jos kotona on asiat rempallaan, ei pelkästään opettaja voi kasvattaa nuorista hyvätapaisia ja asiallisia.