Äiti uhkailee lapsia muutolla etäisän luo

Lapsen etu, mikä se on? Pystyisittekö auttamaan äitiä? Ilmeisesti ei hallitse tunne-elämää, ristiriitaiset tilanteet kokee "kuin lapsi" jne. Ko.ei ole hyvä lapsille. Voisiko lasten isä puhua asiasta ekaksi neuvolassa jos äidin kaa ei onnistu. Luulen, että ko.äiti tarvitsee apua siten ettei hänelle tule pelko siitä että lapset vietäs pois "huonon äidin luota". Aistittavissa siis väsymystä? Yrittäkää viestiä äidille, että on tärkeä ihminen, vaikka hän hankala olisikin.

Tsemppiä äitipuolen osaan, ja hyviä hetkiä miehesi kanssa. Ja kiva lukea että ei-biovanhempi osaa ajatella lasten etua, elämäntilannetta kokonaisuutena.

Luitko aloituksen?

ei ole lapsillenne hyväksi uhkailla tuollaista? Millaiset ovat nämä ristiriitatilanteet? Voisitko mennä niihin väliin?



Millainen lasten isä on? Voisiko hän ottaa enmmän vastuuta lapsistanne? Mietin vain, että monesti se etävanhempi vesittää monesti lähivanhemman kuripyrkimykset. Sitten nämä lepsuilevat lähivanhemmankin luona.



Onko isällä uutta puolisoa? Jos on, niin millainen hän on?

Kait isäkin voi käydä, vaikka äidin luona asuvatkin. Saatoin käyttää väärin neuvola -termiä koska asuin vuosia ulkomailla, ja omat lapset vielä alle kouluikäisiä. Terveydenhoutaja koulussa? Lapset Suomessa kuuluvat terveydenhuollon piiriin ja apua saa, ja mielestäni apua kannattaa kysyä oman puolison lisäksi myös ulkopuoliselta.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja voin sanoa että lapset kärsivät eron jälkeen lähivanhemman ristiriitaisuudesta.

Ei saa sitä eikä tätä ja joutuu vielä pesemään hampaansakin ja menemään ajoissa nukkumaan niin uhkaillaan että mä muutan isän luokse.



Mutta että aikuinen äiti uhkailee, kuulostaa oudolta. Äiti taitaa olla tosi väsyneessä tilanteessa. Se on raskasta kasvattaa ja huoltaa lapsia yksin.

Voisitteko te ottaa suurempaa vastuuta lapsista, pitää kiinni säännöllisistä viikonlopputapaamisista, auttaa jopa arkiviikolla harrastuskuljetuksissa sun muissa. Ja tavata lapsia enemmän lomilla, hiihtolomakin on tulossa. Äitiä voi esim. huolestuttaa ensi kesäkin, miten järjestää yksin ekaluokkalaisen hoidon 10 viikoksi kun oma loma on murto-osa tuosta ajasta.

Meillä saattoi äiti aina joskus tiuskaista kun teininä valitin jostain, että voin aina halutessani muuttaa isän luo jos ei hänen säännöt kelpaa. Mua se lähinnä tuolloin vain vitutti, koska jäin väittelyssä aseettomaksi - isän luo nyt viimeksi halusin. Ei oo jääny traumoja ja ollaan äidin kanssa tosi läheisiä, jääräpäitä tosin edelleenkin molemmat. Ja näin jälkeen päin ajateltuna uskon myös että ajatus siitä että oikeesti olisin muuttanu isän luo olis ollu ihan yhtä kamala äidille ku mulle.



Kaippa se siis riippuu tilanteista, tavasta sanoa asia sekä ko. ihmisten luonteista, onko tuo huolestuttava juttu vai ei.

Väsyneenä ja turhautuneena tulee sanoneeksi lapsellekin paljon sellaista, mitä ei tarkoita.



Kyseessä tuskin on mitään mielenterveydellistä ongelmaa, tasapainottomuutta tai mitään muutakaan mitä täällä nyt hoetaan.



Ehkä lapset kiukuttelee, ovat hankalia, ja kertovat, miten ihanan kiva se isi on. Ja sitten kun väsyy, sanoo että muutatte sitten sinne, painukaan isänne luo kun se kerran niin hiivatin kiva on.



Minusta inhimillistä, mutta tietysti lapsellista.



Isähän "kuorii kermat päältä", "ottaa rusinat pullasta" etäisänä, samoin parhaan puolet lapsista saa äitipuoli, jolla ei ilmeisesti ole omia lapsia? tai ovat pienempiä ja vastuu vanhemmusta jaetaa vaikkapa tämän mainitun miehen kanssa?



Äidillä on se ikävä rooli kasvattajana, rajojen asettajana, kiukuttelun vastaanottajana, arjen huotajana. Isälle jätetään se kiva ja hyvä itsestä.



En olisi huolissani enkä lähettäisi lapsia minnekään neuvolaan tai terkkarille juttelemaan. enemmänkin kehoittaisin lapsia sanomaan äidille, että tuo ei kuulosta kivalta, jos lapset sen kokee niin. Se ehkä havahduttaisi äidin huomaamaan omat puheensa.

"mee isäs luo". Ahdistavaa ja vahingollista. Oudointa on, että hokee sitä edelleen, vaikka olen melkein nelikymppinen. Tekee sitä loukatakseen.

Muttei ehkä myöskään niitä vahingollisimpiakaan asioita. Usein ero itsessään on lapselle se kaikkein pahin mitä voi tapahtua. Lasten jäädessä äidille, se etäisä, joka on ehkä perheensä jättänyt todellakin kerää rusinat pullasta. Lapset harvoin kiukuttelevat isäviikonloppuina ja purkavat kaiken kiukkunsa sitten äidin niskaan. Etäisä sitten ihmettelee, miten se lapsi voi muka olla niin hankala kotonaan. Täytyy olla entisen vaimon tasapainottomuutta koko juttu...



Hyvä, että olet äitipuolena huolissasi. Jos todella haluat auttaa tarjoat apua äidille suoraan sen sijaan, että vedät terveydenhoitajia tai muita ulkopuolisia vielä mukaan.