Tutkijat! Onko teillä ollut aina " lahjoja" ja kiinnostusta tutkimustyöhön?

aina eii oo kiinnostanu tai edes tullu mieleen. hyvin silti pärjää kun sinne eksyi ja ihan kiinnostavaa enimmäkseen. ei ole vaikeaa kun suurin osa varsinkin suomessa on laiskoja pellejä ja seura tekee lopuistakin kaltaisiaan jos ei ole varovainen.

Mutta onhan ainakin yksi!

Ja kyllä mun niiden aikojen työt ihan suhteellisen hyviäkin oli, siis siinä yleisessä opiskelijatasossa. Eihän ne mitään väitöskkirjatasoisia tietenkään olleen, vaan aloittelijan räpellyksiä - joskin ihan kunnollisia sellaisia.



Toisaalta mä voisin sit nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että lähes kaikki vähintään gradun kokoiset työt takkuaa hetken jossain kohdassa. Hetken pituus on sitten se kriittinen juttu. Yksi tärkein tutkimustyön osuus on se, miten haltsaa noita takkuavia kohtia: jääkö jumiin vai pääseeekö yli. Tätä vooi opetellä ja hyvä ohjauskin auttaisi. Mut yksi pahimpia ongemia mitä ihmisillä on, on juuri tuo riman liian korkealla pitäminen. Se pitää oikeasti tietää, missä sen oikea paikka kulloiin on -se on osa tutkijan asiantuntemusta. Jos aina vaan nostat rimaa, et saa työtäsi koskaan valmiiksi ja silloin et ole tutkija. Aika pieni osa väitöskirjan aloittaneista saa sen loppuun ja siinnä traagisessa osassa syynä on juuri tuo - sehän ei ole traagista ollenkaan, jos joku päättääkin mennä muualle töihin.



Ota kuitenkin huomioon, että etenkin humanistisyhteiskunnallisilla aloilla jatko-opiskelijaksi pääsy on vaikeutunut viime vuosina merkittävästi. Esimerkiksi tampereen yliopiston historian oppiaineeseen otetaan nykyään alle puolet jatko-opiskelijoiksi pyrkivistä.

analyyttinen luonne, lapsena luin vapaaehtoisesti tietosanakirjoja.



Ilman motivaatiota siitä ei ainakaan tule mitään, se on niin kovin kivikkoinen tie. Ei tarvitse olla huippulahjakkuus, harvat tutkijat sitä kuitenkaan ovat. Jos on motivoitunut x:stä, tajuaakin x:stä enemmän ja ajatukset alkavat luoda uusia ajatuksia aiheesta. Sitkeyttä ja aktiivisuutta, jotta saa tieteellisiä julkaisuja aikaan. Kukaan ei ole valmis tutkija perustutkinnon jälkeen, tekemällä oppii ajan mittaan.

Kaikki muut laajemmat työt tähän mennessä ovat menneet keskivertoa paremmin, vaikka tiedänkin, että olisi paljon parannettavaa. Tutkimuksen tekeminen tuntuisi omalta jutulta, mutta gradu on saanut ajattelemaan, että tuleeko tässä kuitenkin seinä vastaan.



Gradun kanssa asetin varmaan jo aiheen liian vaikeaksi, ja siitä asti olen joutunut tekemään sellaisia kompromisseja, että en voi mitenkään saada enää haluamaani arvosanaa. Tuntuu siltä, että kaiken pitäisi olla tästä eteenpäin täydellistä, jotta edes vähän mahdollisuuksia jatko-opintoihin säilyisi, ja tämän takia on ihan kamalaa yrittää tehdä gradua, kun mietin vain koko ajan, että missä kohti tulee se ratkaiseva epäonnistuminen.

Varmaan useimmat tutkijanalut ja tutkijat ovat joskus epäilleet itseään, masentuneetkin ja ihmetelleet, onko tässä järkeä. Suomessa ohjaussysteemi on niin huono, ettei ole ihmekään, jos esim. alkutaipaleella ihmiset ovat hämmentyneitä. Väittäreidenkin ohjaus on usein olematonta tai heikkoa. Paljon vaaditaan sinnikkyyttä. Jos itsestä tuntuu, että tutkimus kiinnostaa, kannattaa ottaa se vaihtoehto vakavasti. Ja jos kaiken lisäksi on jo valmiina joku tutkimuskysymys, jota haluaisi jollakin tavalla tutkia, hyvä. Apurahojen saamiseksi pitää tehdä realistinen tutkimussuunnitelma.

Kaikki muut laajemmat työt tähän mennessä ovat menneet keskivertoa paremmin, vaikka tiedänkin, että olisi paljon parannettavaa. Tutkimuksen tekeminen tuntuisi omalta jutulta, mutta gradu on saanut ajattelemaan, että tuleeko tässä kuitenkin seinä vastaan. Gradun kanssa asetin varmaan jo aiheen liian vaikeaksi, ja siitä asti olen joutunut tekemään sellaisia kompromisseja, että en voi mitenkään saada enää haluamaani arvosanaa. Tuntuu siltä, että kaiken pitäisi olla tästä eteenpäin täydellistä, jotta edes vähän mahdollisuuksia jatko-opintoihin säilyisi, ja tämän takia on ihan kamalaa yrittää tehdä gradua, kun mietin vain koko ajan, että missä kohti tulee se ratkaiseva epäonnistuminen.

Varmaan kun tämän sanon ääneen, niin kohta tilanne muuttuu, mutta pitkästä aikaa rakentava ja kannustava ketju av:lla.

Olen ihan kamalan kiinnostunut kaikesta. Ongelma on enmmänkin se, että menetelmiä yms. tuntuu välillä vaikealta omaksua.



ap