Te joilla vakaumuksena ei seksiä ennen avioliittoa, asiallinen kysymys?

Neitsyys on isoimmalla osalle naisia maailmassa valttikortti. jos et saa pidettyä siitä kiinni arvosi laskee. olet halpa ja likainen lunttu joka ei kelpaa kellekkään. näin on myös vaikka sinut raiskataan kuten tapahtuu monissa kulttuureissa koko ajan. et kelpaa miehille enää, et sillekkään joka sinut raiskasi tai painosti seksiin. kaksinaismoraalia.

Ei pidä ostaa sikaa säkissä. Kyllä se on järkevää ensin testata ja vasta sitten valita. Tällainen on aina ollut kantani. ;)

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:25"]

Aamen! :)

Ja mikä tärkeintä - Taivaan Isän tahdon mukaan elämisessä piilee siunaus. Hän ei ole tuulesta temmannut meille elämän ohjeita, vaan omaksi parhaaksemme.

[/quote]

Kuten sen, että homoseksuaalit ja pakanat tulee polttaa roviolla ja naisen on oltava hiljaa seurakunnassa. :)

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 08:43"]

Kun seurusteluaikoina ei keskity pelkkään seksiin ja kiihkoon, ehtii OIKEASTI tutustua toiseen.

[/quote]

Kuka sanoo että pelkästään siihen keskityttäisiinkään.

Mun mielestä tää koko keskustelu on ihan uskomatonta joko-tai-väittelyä, mikä ei lienen ap:n alkuperäinen idea.

Nämä itseään avioliittoon äästävät eivät tunnu tajuavan, että on huomattavan paljon ihmisiä, jotka eivät suinkaan testaile jokaista vastaan tulevaa, vaan elävät uskollisena sen oman kumppaninsa rinnalla -avioliitossa tai ei. Itse ainakin olen alusta asti suhtautunut seurusteluun vakavasti. Nyt on seurustelua takana 7 vuotta, seksielämää 6,5. Edelleenkään ei olla naimisissa, mutta kenenkään muun kanssa en ole koskaan edes suudellut enkä koe mitään tarvettakaan. Naimisiinkaan ei ole kiire, koska sillä ei ole meille niin suurta merkitystä.

Jos minulla olisi tuollainen vakaumus ollut, olisin mennyt väärän miehen kanssa naimisiin. Luultavasti olisi tullut mentyä sen ensirakkauden kanssa naimisiin ja sen seksuaalisuus oli mun makuun vähintäänkin kieroutunutta, väkivaltapornosta kaiketi oli oppia ottanut. Onneksi se raiskasi mut ennen papin aamenta, pääsi vielä helposti eroon siitä.

Ja kun ei nuoruuden pahimmassa höntyilyvaiheessa mene naimisiin, ei tule niitä turhia avioerojakaan sitten.

Nyt olemme olleet naimisissa jo yli 20 vuotta ja edelleen olemme hyvin onnellisia.



Miten vakaumuksemme vaikutti seurusteluun? En osaa oikein sanoa muuten kuin että yhteinen vakaumus oli yksi yhdistävä tekijä, ei tietenkään ainoa.

Itsellä ei ole ollut tällaista vakaumusta, mutta ystävälläni ja hänen miehellään kyllä. Seurustelivat viisi vuotta ennen naimisiinmenoa. Käytännön vaikutuksista osaisi itse tietysti sanoa parhaiten, mutta käsittääkseni pitivät siis vaatteet päällä ja vain halailivat, korkeintaan pussailivat ennen naimisiinmenoa. Eivät koskaan nukkuneet esim. samassa huoneessa, ja vaikka matkustelivat paljon, niin varasivat aina esim. hostellista huoneen miesten ja naisten dormeista.

naimisiin menoa, vuoden olimme hyviä ystäviä ennen seurustelua. Vakaumus vaikuttaa moniin asioihin, on paljon yhteistä, yhteisiä ystäviä, menoja, vapaaehtoistyötä jne mihin osallistutaan. Ja tietysti se, että toiseen ihmiseen sitoutumista pidetään arvokkaana asiana, ei pelkästään seksin takia, vaan ylipäätään.

En tietenkään sivusta seuranneena voi sanoa, mitkä olivat syvimmät syyt kaverini nopeaan avioitumiseen (18vuotiaita olivat molemmat), mutta oletan seksillä olleen jotain tekemistä asian kanssa. Olivat seurustelleet vuoden verran.



Ovat olleet naimisissa 17 vuotta.

Vajaan vuoden ennen naimisiinmenoa. Pidimme kädestä kiinni, vain muutaman kerran tuli halattua. Parempi olla mahdollisimman vähän läheisessä tekemisessä, jotta ei tule kiusausta alkaa pussaileen yms. Siinä sitten tekee mieli jo enemmänkin pian. Molemmilla samanlainen vakaumus ja samanlaiset seurustelun rajat. Parempi olla kavereiden kanssa kuin vain kahdestaan. Nyt 15v onnellisesti naimisissa.

seurusteluaika oli yhtä kiihkoa, tehtiin kaikkea muuta paitsi yhdyntää. koko ajan oltais haluttu mennä sänkyyn. pyysimme hommailujamme aina Jumalalta anteeksi ja yritimme lopettaa, mutta aina se meni taas hommailuksi. monet uskovat kaverini sen sijaan ovat onnistuneet tässä asiassa pääsääntöisesti hyvin, ei pahoja lankeemuksia.



jouduin seurustelun loppupuolella aloittamaan mielialalääkkeen. se vei seksihalut. olen käyttänyt niitä nyt jotain kuusi vuotta eikä halut ole tulleet takaisin. seksi on velvollisuus. en uskalla kuitenkaan lopettaa niitä, mieluummin mieleltään terve kuin halukas, jos on pakko valita. on me yksi ihana lapsi kuitenkin saatu aikaiseksi :)

Ensi kesänä aiotaan avioitua. Seurustelu on ollut mielestäni sellaista kuin pitääkin eli ollaan puhuttu kaikesta ja suunniteltu tulevaisuutta. Seksi on yksi puheenaihe muiden joukossa. Välillämme on voimakas eroottinen lataus, mutta viihdymme muutenkin yhdessä, joten pidättäytyminen ei ole tuntunut mahdottoman hankalalta.

seurusteluaika oli yhtä kiihkoa, tehtiin kaikkea muuta paitsi yhdyntää. koko ajan oltais haluttu mennä sänkyyn. pyysimme hommailujamme aina Jumalalta anteeksi ja yritimme lopettaa, mutta aina se meni taas hommailuksi. monet uskovat kaverini sen sijaan ovat onnistuneet tässä asiassa pääsääntöisesti hyvin, ei pahoja lankeemuksia.

jouduin seurustelun loppupuolella aloittamaan mielialalääkkeen. se vei seksihalut. olen käyttänyt niitä nyt jotain kuusi vuotta eikä halut ole tulleet takaisin. seksi on velvollisuus. en uskalla kuitenkaan lopettaa niitä, mieluummin mieleltään terve kuin halukas, jos on pakko valita. on me yksi ihana lapsi kuitenkin saatu aikaiseksi :)

Herää kysymys, että millä tasolla usko tuolloin on... Luullaan, että kaikkea voi ja saa tehdä kun kaiken saa anteeksi. Itsekästä!

Seurustelimme 1, 5 vuotta. Nyt naimisisssa 11 vuotta. Seurusteluaika ja avioliiton ensimmäiset vuodet olivat ihanaa aikaa. Huoletonta ja velatonta. :)

Toki elämä on edelleen mukavaa.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 08:17"]

Näillä avioliittoon odottajilla tuntuu olevan vakaa usko siihen, että kaikki ihmiset sopivat seksuaalisesti yhteen. Me, joilla on kokemusta asiasta tiedämme, ettei näin suinkaan ole. Tästä syystä kyseenalaistamme. Se ei ole tuomitsemista, vaan pikemminkin ihmettelyä. Kenenkään ei silti mielestäni pitäisi tehdä tuollaista ratkaisua. Se on kuin ostaisi ässäarvan ja tekisi sitovan tarjouksen talosta ennen arvan raaputtamista.

[/quote]

Mitä sitten? Aika suuri määrä teitä ei-avioliittoon-asti-odottavia eroaa jossain vaiheessa, ja nimenomaan siksi, ettette enää olekaan seksuaalisesti yhteensopivia, vaikka kuinka olisitte testailleet ennakkoon. Ei teidänkään seksuaalisuus pysy samanlaisena koko elämää.

Jos perustaa suhteensa vain hyvälle seksille, niin kriisitilanteessa huomaa äkkiä, ettei mitään muuta yhteistä sitten olekaan.

@ Edellinen kirjoittaja

Aivan! Kyllä se seksuaalinen yhteensopivuus on valtaosin jotain muuta kuin fyysistä. Ja seksuaaliset mieltymykset eivät pysy muuttumattomina läpi elämän. Raskaudet ja lasten hoito vaikuttavat helposti naisen seksuaalisuuteen. Myös mies voi katsoa vaimoaan eri tavalla, kun hän on äiti. Tai ehkä iän myötä pulskistunut mies ei herätäkään vaimossa samanlaista kiihkoa kuin suhteen alkuaikoina. :)

Turha siis tuijottaa liiaksi hetkelliseen "yhteensopivuuteen". Yhteisiin avioliittovuosiin mahtuu niin paljon asioita, joilla on vaikutusta seksiin. Ennemmin suosittelen kiinnittämään puolison valinnassa huomiota muihin seikkoihin. Valitse terveellä järjellä varustettu, tasapainoinen, hyväkäytöksinen, kunnioitettava, ystävällinen ja empaattinen ja omaa silmää ulkoisesti miellyttävä puoliso. Saatte hyvän seksielämän lisäksi myös muutenkin tasapainoisen ja kestävän suhteen.

WORD! Te 27 ja 28! Juuri näin! Suurin osa ihmisistä haluaa vain päästä kokeilemaan kaikki mahdolliset kumppanit että kenen kanssa seksi pelaa ja sit naimisiin. Vaikka seksi onkin yksi tärkeimmistä asioista avioliitossa niin se todellakin muuttaa vuosien varrella muotoaan.

MItä jos menee naimisiin ja huomaa sitten että toinen ei olekaan kovin hyvä seksissä? (Ei tietenkään ole vertailupohjaa mutta kyllä jokainen pystyy vähän päättelemään mikä tuottaa mielihyvää). Vuosien varrella kun olette yhdessä niin kumpikin kehittyy jatkuvasti. Ja puolison, johon on jo seurusteluaikoina luonut hyvät keskusteluyhteydet, kanssa pystyy puhumaan näistä. Jo puhumalla pystyy parantamaan seksinkin laatua huimasti. :)

Itse menin naimisiin noin kahden vuoden seurustelun jälkeen, eka vuosi elettiin kaukosuhteessa, toisena vuonna mies muutti 300 kilometria minun takiani ja sit mentiin naimisiin. Seurusteluaikana tuli aikoja jolloin teki mieli toista ihan hirveästi, halailtiin ja pussailtiin, mutta toisaalta sit tiesi että kun tekee kaiken oikein niin hääyönä saa sitten avata sen lahjapaketin. :) Kuka haluaisi olla niin röyhkeä ja avata lahjan etukäteen, ennenkuin sen saaja on ehtinyt edes antaa sitä? 

Meillä on seksi pelannut alusta asti ja näin vuosienkin jälkeen edelleen kumpikin haluaa jatkuvasti toista. :)  PLUS sen lisäksi meillä on mahtavat "puhekanavat", sovitaan toisillemme täydellisesti myös henkisesti ja tunnetaan toisemme melkein läpikotaisin.

Kun seurusteluaikoina ei keskity pelkkään seksiin ja kiihkoon, ehtii OIKEASTI tutustua toiseen.