Poikani itki tänään pelin jälkeen...mitä tämä on?

häntä vaivaa se asia. Totta kai on normaalia tuon ikäiseltä pojalta reagoida epäreiluun tuomarointiin itkulla. Ja jos itsekin olet sitä mieltä, että tuomari teki väärin, pitäisi puhua sitten siitä asiasta eikä selitellä muita. Suoraan vain kissa pöydälle.



Jääkiekon harrastamisessa on kuitenkin pakko sietää sitä, että vaikka onkin olemassa säännöt, tuomari päättää. Sitten vain lapsen tulee valita, kestääkö hän sitä, että tuomari voi tehdä päätöksen joka tuntuu väärältä.



Tuon ikäiset pojat ovat usein hyvin kilpailuhenkisiä ja pettymyksiä on tosi hyvä oppia sietämään.

No näinhän se on. Mutta mielestäni on silti huolestuttavaa, jos "leikin" jälkeen pitää itkeä :(.



ap

älyttömästi jossain työtehtävässä ja sitten kaikki kunnia tai ylennys tms. annetaan henkilölle jolla ei ole asiasta kokemusta tai ei ole tehnyt sen eteen mitään.



Sitten sanottais että vaihda työpaikkaa jos et kestä.



Kyllä senkin voi sanoa että tuomareita on monenlaisia, niiden päätöstä pitää noudattaa mutta kaikki eivät aina ole oikeudenmukaisia, valitettavasti.



Joukkueen valmentaja voisi nostaa esiin kysymyksen onko ok että toisen maalivahdin vanhempi on pelissä tuomarina.



Vähän sympatiaa sun pojalle hei! Teki parhaansa, harmittaahan se epäreilu toiminta ja varmaan tappiokin.

purkautuu itkuna. Tunnetta kestää jonkin aikaa, ja sitten tilanne on ohi ja elämä jatkuu. Pitäisin ihan positiivisena asiana, että hän näyttää turhautumisen tunteensa. Mieluummin pieni itku, kuin tavaroiden paiskominen tms. Vielä pahempaa on, jos ei pura niitä tunteitaan.

joka itkee milloin mistäkin (minusta turhasta). Tossa sentään kunnon aihe.

Mitähän mun pitäis pojalleni tehdä?

peittämään tunteitaan! Ap siis uhkailee, että ilmeisesn rakas ja tärkeä harrastus, johon poika suhtautuu vakavasti on lopetettava mikäli joka pelin jälkeen ei naama loista kuin Naantalin aurinko. Sairaita naisia ja sairas maailma! Sitten te valitatte kun miehenne eivät osaa ilmaista tunteitaan.

että nyt meni peli näin ja tuomaripeli oli mitä oli. Ja että jokainen lätkäpelaaja kokee sekä hyviä että huonoja päiviä. Ja hyviä ja huonoja tuomareita.



Se on pelin henki ja koskee jokaista urheilijaa junnuista NHL-tähtiin.



Nyt harmittaa ja sen on ihan ok, ja sen jälkeen mennäänkin nokka pystyssä kohti uusia pelejä.



terveisin toisen maalivahdin äiti, joka tietää että pelin jälkeen voi ketuttaa vähän isompaakin maalivahtia

Ihan normaalia. Meillä 13v poika ollut myös välillä tippa linssissä kotona pelin jälkeen (ei tosin halua näyttää sitä tai puhua pelistä). Ruokitaan ja annetaan hetki levätä/olla rauhassa. Sen jälkeen on aina oma itsensä ja saattaa sanoakin mikä harmitti.



Joskus poika on valitellut puolueellisia tuomareita tai lähinnä outoja ratkaisuja (eniten harmittaa jos toinen joukkue rikkoo peliä ja tuomari antaa sen jatkua). No joillakin on omat linjansa ja kyllä meilläkin on ollut tilanne jossa isä tuomaroi ottelua, jossa oma poika pelasi (oma poikansa oli lainassa toisella joukkueella).



Meillä olen vaan ajatellut että pojalla purkautuu latautuminen. Pojallemme pelit eivät ole vain ajanvietettä, vaan tavoitteellisia tilanteita. Sitä ne ovat myös valmennukselle, sillä aika tunnelatauksella se valmennuskin pelit ottaa, kuten myös jotkut isät. Ei se ole vain mukavaa ja hyvää oloa tuovaa, vaan jääkiekko jos mikä on todella tunnelaji.



Vertailuksi voisi ottaa meidän joukkueen maalivahdin, joka purkaa peliharmituksensa hakkaamalla mailaa jäihin pelin jälkeen. Äitinsä mietti viimeksi pelituloksen kuulemisen jälkeen että onkohan pojan maila hajalla...