Lapsen "kauneusleikkaus" (korva)

Sinä joka iniset että on kauheaa jos lapsille tehdään "kauneusleikkaus" olet väärässä!  Olisipa minulle tehty nuorena korvaleikkaus niin ei olisi ollut 9 vuotta kestänyt kiusaaminen. Myös seurustelukumppanin etsiminen oli hankalaa. Nyt aikuisena piti pulittaa iso summa leikkaamisesta jonka olisin saanut lapsena paljon paljon halvemmalla. Ne keillä itsellä ei ole "ongelmaa" eivät tiedä mistä puhuvat! kuvittelevat että on sen kanssa eläminen helppoo jne.. mutta eivät tiedä ellei itsellä satu olemaan "vikaa".

Ystävälleni on tehty pienenä tuo hörökorvaleikkaus, ja nyt aikuisena hän pitää päätöstä vääränä. Hänen mielestään hänen luonnollisia ulkonäköön liittyviä piirteitään ei olisi pitänyt mennä sotkemaan pelkkien kauneusihanteiden takia ja hän miettii usein uteliaana, miltä hän näyttäisi omien hörökorviensa kanssa. Häneltä on myös fiksattu rako etuhampaiden välistä, jota hän nyt pitäisi oikein hurmaavana yksityiskohtana.

No, hiukan liiottelua puhua kauneusleikkauksista jos on kuitenkin ihan selvä oikea tarve leikkaukselle. On eri asia pyrkiä tavalliseen ulkonäköön kuin pyrkiä "korjailtuun ja muoviseen." Mulla oli karsastusta lapsena silmissä ja niitä leikattiin useampaan otteeseen ja silti muistan, että mua kiusattiin silmistä satunnaisesti. Lopulta 15v asia oli niin ison tuntuinen, että lääkäri lupasi tehdä yhden kosmeettisen leikkauksen vielä ja vakuutti, että sen jälkeen asia ei enää vaivaa, vaikka koittikin ensin vakuuttaa, ettei leikkausta kannata tehdä kun se on niin minimaalinen. âiti oli onneksi tiukkana ja sanoi lääkärille, että se on tehtävä. Omalla lapsella oli (silloin 8v) myös yksi juttu kasvoissa mikä tapahtui pienen mitättömÄn onnettomuuden seurauksena. Ei tullut mieleenkään jâttää sitä hoitamatta, vaikka jotkut suosittelivat sitäkin... Lapsi tietysti pelkäsi leikkausta jne, mutta tajusi kylLä kun sanottiin, että se leikataan siksi, että me halutaan että se "osa kasvoista" kasvaa normaalin nÄköiseksi ettei siitä olisi harmia. Ja se oli sitten kosmeettinen operaatio, mutta ehdottomasti hyödyllinen koska asia poistui sillä päiväjärjestyksestä kokonaan ja kukaan ei näe siinä kohdassa enää mitään erityistä. Toinen vaihtoehto olisi ollut korjauttaa se myöhemmin, mutta siihen olisi ollut liian pitkâ aika ennen kuin se olisi ollut seuraavan kerran mahdollista. Onneksi se lääkäri joka leikkauksen teki oli itse ehdottomasti korjaamisen puolella. Kyse oli kuitekin ihan vain normaalin ulkonäön saamiseesta, ei siitä, että tarvittaisiin mitâän "täydellistä."  

Mulla oli lapsena melkoisen hörärit, mutta koskaan, ei siis kertaakaan niistä ole mua kiusattu. Mitä enempi ikää tuli, sitä vähemmän korvat höröttivät, mutta kyllä varsinkin tuo toinen korva edelleen hörö on. Leikkaukseen ei tulisi pieneen mieleenikään lähteä.

Toinen silmäni karsasti lapsena ja sitä korjattiin peittohoidolla. Koskaan en kuullut vinoilua myöskään tästä. Enkä siitäkään, että mulla oli raudat.

Yhdellä lapsistamme on hörökorvat. Ne pilkottavat hiuksien lomasta esiin ja lippis päässä korvien höröys korostuu. Lähtökohtaisesti emme aio lapsen korvia leikkauttaa. Mikäli lapsi itse haluaa operaatioon joskus päätyä, emme kiellä. Mutta emme missään nimessä häntä siihen kannusta.

Kyllä sen kiusaamiskohteen löytää mistä tahansa, jos kiusata halutaan. Yhdellä ne on korvat, toisella paino, kolmannella nimi ja neljännellä sitten joku ihan muu.

Toivon, että vahvistamalla lapsen normaalia ja tervettä itsetuntoa, lapsi ei koskaan kokisi korviaan rumina tai huonoina, vaan ihan vaan korvina.

Minusta on myös väärin kritisoida kauneusleikkauksia varsinkaan jos itsellään ei ole mitään erityisen poikkeavaa ulkonäössään. Itse haluasin leikkauttaa nuorimman tyttäreni nenän. Se on ihan poikkeuksellisen suuri, todellinen tuulenhalkoja. Valitettavasti hän on perinyt sen minulta ja minä sain siitä ihan hirveää pilkkaa kunnes myöhemmin leikkautin sen. En halua lapselleni samaa kiusaamista ja itse olen ainakin paljon tyytyväisempi uudella nenälläni.

Jos tavallinen terv.keskuslääkäri on sitä mieltä että se kannattaa leikkauttaa, niin silloin todellakin kannattaa. Usko pois, ne tyypit ei ehdottele mitään turhanpäiväisiä etenkään lapselle.

Kyseessä on vanha keskustelu, mutta minullakin on korvan mikrotia, jonka takia minullaei ole esim. korvakäytävää. Kun synnyin n.20 vuotta sitten, äidilleni sanottiin, ettei pienen kaalikääryleen näköiselle korvalleni ole mitään tehtävissä. 17 vuotta myöhemmin siitä kuitenkin pääsin esteettisten syiden takia leikkaukseen, jonka itse halusin. Korva on muotoiltu omasta kylkirustostani ja matkan varrelle on parin vuoden aikna sattunut vaikka mitä, eikä operaatio ole edes vielä valmis, tosin kaiken vaivan arvoinen.

Haluan korostaa, että lapsen elämää ei tuhoa epämuodostunut korva. Kuittailuja olen itsekin kuullut, mutta muotopuolinen korva ei ikinä hallinnut elämääni, vaan oli vain yksi osa minua. Kirurgisesti muotoiltu korvani tuntuu ja näyttää erilaiselta, kuin toinen alkuperäinen ''terve'' korvani ja kaikki eivät välttämättä olisi tilanteessani valinneet leikkausta. Olen itse onnellinen, että sain itse ottaa aiheeksi mahdollisen leikkauksen, kun itse olin kypsytellyt asiaa vuosien saatossa. En olisi toivonut ainakaan itselleni lapsena leikkausta, mutta tilanteet toki ovat erilaisia. Mikrotia-korva on kaunis osa kaunista ihmistä, eikä siihen välttämättä tarvitse edes mitään operaatioita. Onnea lapsellenne. <3

molempiin korviin ja olen nyt aikuisiällä (nyt 30+) ollut tosi kiitollinen tehdystä operaatiosta. En muista itse leikkausta yhtään epämiellyttävänä ja lopputulos oli tosi onnistunut. Oman kokemukseni valossa voin siis lämpimästi suositella. Kiusaamisnäkökulma on varmasti yksi tärkein tekijä, joka vaikutti omien vanhempieni päätökseen. Itseäni ei vielä ehditty kiusaamaan, koska olin niin pieni, mutta kaikki erilaisuus, varsinkin fyysiset poikkeamat ovat valitettavasti otolllisia kiusaamisenaiheita. Omille lapsilleni korvaepämuodostumat eivät ole periytyneet, mutta jos olisivat, olisin varmasti halunnut leikkauksen myös heille.

juuri nyt siksi, että se saattaa olla myös helpointa. Rusto kun ei uusiudu hyvin murrosiän jälkeen, mutta nyt sitä vielä muodostuu.

Eli leikkausta ehdotetaan varmaan siksi nyt.

Kiitos!



Mukavaa kuulla erityisesti omasta kokemuksesta.



Me vanhemmat tietenkin päätämme leikkauksesta, mutta nyt aloimme epäröimään kun tytär sanoi niin kummallisen hyviä pointteja kun leikkauksesta puhuttiin (korva on ihan hyvä, ei haittaa mitään, voi sitten aikuisena leikata jos haluaa). Onneksi keskustelu lopulta kääntyi siihen leluun, jonka sitten saisi kun sairaalaan menee (kuten veljensäkin). Selitimme myös tytölle että paraneminen on nyt helpompaa kuin aikuisena.



Ehkä se kuitenkin on todennäköisempää että tytär pitää myöhemmin "normaalista" ulkonäöstä, eikä ala syyttämään meitä että emme ole hyväksyneet häntä sellaisena kun hän on.



Nyt tuo korva tuntuu niin mitättömältä kun tytön hyvistä kavereista toiselta puuttuu kokonainen jalka ja toisella on tosi selkeä huulihalkiohaava. Tai mistä minä tiedän kuinka silmiinpistävä tuo korva on. Itse emme sitä huomaa.



ap

Helpointa nyt tässä vaiheessa ja et kuitenkaan halua, että lapsesi identiteetti muodostuu epämuodostuneen korvan ympärille. Lapset ovat vain julmia kaiken poikkeavan suhteen. Voihan kiusaaminen ihmisenä jalostaa, mutta on se ihmislapsen elo ihan normaalistikin aikas raskasta, ainakin aika ajoin!

eli varmaan nyt hyvä ikä, jos kerran suosittelevat

Sano etttä siinä on joku vika. Ei sitä tarvi sanoa että se on ruma

Ainakaan tämän ketjun perusteella meitä vanhempia ei tuomittaisi jos päädymme leikkaukseen. Jo synnärillä sanottiin että korva leikataan ennen kouluikää ja suunnitelmassa on pysytty. Olemme siis jo käyneet arviossa, ja leikkaus on todellla toteutumassa vuoden sisään jos emme kieltäydy.



Tämä vahvisti mukavasti kantaamme. Leikkaus tehdään, oli se kivaa tai ei 5-6 -vuotiaan mielestä.



Korvaa on hankala kuvailla. Se on tosi iso ja törröttää hiusten läpi. Mitään poimuja siinä ei ole (mitä yleensä on).



ap

läheisten ihmisten ulkonäön outouksiin vai pitäisikö sanoa että tottuu.

Sama kuin eri väristen ihmisten kanssa pitkässä tuttavuudessa/ystävyydessä "väriä" ei näe niin kuin aluksi.

Ensitapaaminen on tärkeää uusissa tuttavuuksissa. Leikkauttaisin outouden normaaliksi.

Te näette vamman yli, tuntemattomat näkevät ensisijaisesti sen vamman.

Kiitos!

Mukavaa kuulla erityisesti omasta kokemuksesta.

Me vanhemmat tietenkin päätämme leikkauksesta, mutta nyt aloimme epäröimään kun tytär sanoi niin kummallisen hyviä pointteja kun leikkauksesta puhuttiin (korva on ihan hyvä, ei haittaa mitään, voi sitten aikuisena leikata jos haluaa). Onneksi keskustelu lopulta kääntyi siihen leluun, jonka sitten saisi kun sairaalaan menee (kuten veljensäkin). Selitimme myös tytölle että paraneminen on nyt helpompaa kuin aikuisena.

Ehkä se kuitenkin on todennäköisempää että tytär pitää myöhemmin "normaalista" ulkonäöstä, eikä ala syyttämään meitä että emme ole hyväksyneet häntä sellaisena kun hän on.

Nyt tuo korva tuntuu niin mitättömältä kun tytön hyvistä kavereista toiselta puuttuu kokonainen jalka ja toisella on tosi selkeä huulihalkiohaava. Tai mistä minä tiedän kuinka silmiinpistävä tuo korva on. Itse emme sitä huomaa.

ap

isoveljelleni tehtiin ala-astella ns. hörökorvaleikkaus ja sitä ennen häntä kiusattiin aivan älyttömästi korvien takia niin koulussa, sisarusten toimesta ja muuten vapaa-ajalla, siis joka paikassa!(

Tässä tärkein syy, miksi suosittelen leikkausta!

ilman muuta leikkautatte korvan jos teillä on siihen mahdollisuus. Minulta leikattiin ala-asteella toinen korva, joka oli niin pahasti hörökorva, että se oli verrattavissa epämuodostuneeseen korvaan. Minua kiusattiin ensimmäiset luokat ala-asteella korvan vuoksi ja itse asiassa vielä pari-kolme vuotta leikkauksen jälkeenkin. Se on jättänyt pahat jäljet sisimpääni joita sitten käsittelin psykoterapiassa nuorena aikuisena.



Minusta kiusaaminen on aina väärin ja totta kai kuka tahansa voi joutua kiusaamisen kohteeksi, oli syynä mikä tahansa. Mutta lapsella on jokin epämuodostuma, en näe mitään syytä miksei lasta kannattaisi leikkauttaa (eri asia sukupuolielinten "korjausleikkaukset" joissa lapsen tulisi voida itse päättää kasvaessaan oman identiteettinsä mukaan).



Oma isäni oli hörökorvaleikkausta vastaan ja hurskasteli että tulen olemaan sitten aikuisena vain ylpeä erityisestä korvastani. Sanomattakin selvää, että olen eri mieltä. Minulla on ollut puolet elämästäni lyhyet hiukset joista en olisi voinut haaveillakaan korvani kanssa. En halua olla se ihminen, jonka kaikki muistaa "siitä korvasta". Minut tunnetaan muista "normaaleista" asioista jotka toki jokainen voi tulkita negatiivisesti tai positiivisesti.



Ehdottomasti olen siis sillä kannalla, että lapsen korva olisi hyvä leikkauttaa ja mitä nuoremmalla iällä, sen parempi.

hörökorva?



Ehdottomasti leikkaukseen, on helppo toimenpide ja helpottaa lapsen elämää ihan merkittävästi. Hörökorva nyt vaan on niin helppo kiusaamisen kohde, että tottakai se kannattaa korjauttaa.

täysin sileä ja olemukseltaan pehmeä, korva. Aurinko vaan paistoi siitä läpi kesäpäivisin. Toinen korva normaali.



Paljolta olisin säästynyt elämässäni jos vanhempani olisivat olleet yksimielisiä leikkauksen tarpeellisuudesta jo ekaluokalla. Itseäni pelotti leikkaus ja siksi korva leikattiin vasta 5. luokalla. Mutta vahinko kiusaamisen suhteen oli jo ehtinyt tapahtua.



-14-

Minulla on ollut pienenä hörökorvat ja pidin niitä aina persoonallisina eikä niistä koskaan ole kiusattu ainakaan niin että muistaisin. Yläaste-/lukioiässä kuitenkin alkoivat itseäni häiritä enkä enää halunnut pitää hiuksia kiinni korvien takia ja silloin halusin leikkauttaa ne.