Kuuluuko naapureistasi paljon ääniä, mutta ne ei haittaa sinua yhtään?
Asuitko kerrostalossa myös lapsena?
Ok-talossa ikäni asuneena, minua häiritsi sinkkuvuosinani ihan hirveäsi naapureista kuuluvat elämisen äänet. Ihan kuin yläkerrassa olisi sohvaa rahaattu pitkin olkkaria, vaikka saattoihan olla kyseessä ihan normaali ruokapöydän tuolien siirtely. Lasten juokseminen kuului ja pallon pompotus kuulosti kuin keilapalloa olisi pompoteltu Jne. Sitten miehen kanssa vihdoin muutettiin ok-taloon. Joitakin naapureita häiritsee tolkuttomasti ruohonleikkurin ääni, minulle se on vain kesäinen ääni, tuttu jo lapsuudesta, ei yhtään häiritsevä.
Kommentit (9)
Lapsuuteni asuin omakotitalossa ja totuin ruohonleikkurin ääneen. Kerrostalossa viihdyn myös hyvin, kun vain ei ole bilettäviä naapureita. Yöllinen hiljaisuus on hyvä, kun se toimii. Todella harvoin ovat napurit häirinneet, mutta monessa talossa asuneena, sentään joskus on tarvinnut kutsua poliisi rauhoittamaan naapureiden alkoholinsekaista elämää.
Kyllä lapsiperhe voisi häiritä, mutta on käynyt tuuri, kun ei olla asuttu silleen. Kerran oli itkevä vauva, mutta sen siedin hyvin, kun ajattelin omista lapsistanikin välillä lähtevää melua. Ulvovat koiratkin ovat olleet siedettäviä.
meillä yläkerrassa lapsiperhe. Kuuluu juoksemisen ja kiukkukohtausten äänet ja joskus kaatuu legolaatiokko ryminällä parketille. Mua ei tuollaiset äänet häiritse.
Musiikin huudattaminen öisin olisi varmasti usein toistuvana ärsyttävää. Sen sijaan päiväsaikaa pianonsoitto tai minkä vaan musiikin kovemmallakin kuuntelu ei varsinaisesti haittaa.
Teen töitä kotona ja pistän kuulokkeet päähän, jos on keskittymistä vaativaa hommaa silloin kuin naapurissa meluisampaa.
Monien ongelma ei varmaan ole niinkään se melu itsessään vaan se on enempi kontrollikysymys. Ja sitten aletaan kyttäämään, että kuuluuko vielä/taas töminää ja voi kauhea tuota musiikkia jne. ja sitten ei pystykään enää keskittymään mihinkään omaan tekemiseensä.
Mua ei haittaa jostain syystä esim. koirien äänet. Jotenkin hellyyttävä se ääni, mikä kuuluu kun koiran kynnet yläkerrassa rapsaa lattiaa vasten. Jotenkin koirien haukuntakaan ei mua mitenkään hirveästi haittaa.
Musiikkikaan ei kauheasti häiritse. Nykyinen naapuri soittaa ja laulaa tosi usein ja se kuuluu mun asuntoon kuin samassa huoneessa olisi mut musta se on oikeastaan vaan kiva, koska hän on lahjakas.
Ruohonleikkurin ja lumiauran äänet pihalta ei kauheasti häiritse (ellei lumiauran mukana ole sellaista raivostuttavaa peruuttaessa piippaavaa kuorma-autoa).
Mut sit taas lapsiperheen rymistelyt jotenkin haittaa TODELLA PALJON. Se lasten kiljunta on vaan niin häiritsevää ja muistakin äänistä tulee semmoinen olo että siellä se lapsi on hereillä, kohta se varmaan alkaa kiljua (en tarkoita nyt kiljumisella välttämättä itkemistä vaan ihan hihkumista ja muutakin huutelua, jotka yleensä ovat alle kouluikäisillä niitä vallitsevimpia kommunikointitapoja).
Noissa muissa äänissä on ehkä se, että tietää, et jos niistä on oikeasti riesaksi asti, niin asiasta voi käydä sanomassa ja naapurin on pakko tehdä sille jotain tai saa häädön. Lapsiperheelle ei voi sanoa mitään. Ja harvoin oikeasti kukaan kuuntelee kovaa musiikkia tai kenenkään koirat ulisevat niin paljon kuin mitä ihan keskivertolapsiperheestä lähtee normaalissa elämässä ääniä.
Oon asunut lapsena sekä kerrostalossa että omakotitalossa. En ole ainut lapsi ja meillä oli hoitolapsia myös suuren osan lapsuuttani, joten luulisi et juuri tuohon lapsiperhemeteliin olisin sopeutunut erittäin hyvin. Tai ehkä sainkin siitä tarpeekseni jo lapsena :D
Kumma ettei kukaan ole vielä valittanut remontoimisesta lähtevistä äänistä. Olen tässä kerrostalossa asunut kymmenen vuotta ja yläkerrassa on koko asumiseni ajan ollut käynnissä ikuisuusremontti.
Joskus miettii, että onko se asukas sinne asuntoonsa raahannut jotain bentoniporsaita jota sitten porailee iskuporakoneella, koska ei tuossa vaiheessa voi enää muuten olla seiniäkään jäljellä. Tämä vituttaa varsinkin kun tekee vuorotyötä. Muuten elämisen äänet eivät hetkauta itseäni. Talossa kuitenkin on aika hyvä äänieristys joten tottunut lapsiperheistä lähteviin ääniin, vaikka yksin asunkin.
Asun kerrostalossa, lapsena asuin taloissa joissa ei ollut seinänaapureita mutta en olisi häiriintynyt silloinkaan, keskittymiskykyni on hyvä.
Minulle ei ole ollut yllätys, että siinä seinän takana asuu muita ihmisiä. ;)
Eka rivitaloasunto n. 30-vuotiaana, nykyään asumme erilllistalossa, jossa siis omat seinät joka puolella, mutta naapurit lähellä.
Kerrostalotaustan johdosta olen ääniin tottunut. Silti kärsin kaikesta ylimääräisestä metelistä, kuten naapureiden ruohonleikkurista, lumilingosta, kauko-ohjattavista vempeleistä, koiran haukunnasta, lasten kiljunnasta yms. En vain pidä metelistä ja haaveilenkin rauhallisemmasta ympäristöstä.
miksette vastaa?