elämäni eka plussa!
en usko todeksi: elämäni eka plussa - hoitotauolla!!
olen täysin puulla päähän lyöty. olemme yrittäneet saada lasta kaksi ja puoli vuotta, puolitoista vuotta ollaan oltu hoidoissa. hoidot ovat olleey hankalia, koska reagoin hormonihoitoihin liiankin kanssa eli useat inssit jääneet tekemättä. taustallahan mulla on pco (asia varmistui vasta nyt kesällä) sekä miehellä siittiöiden rakenteellista poikkeavuutta.
nyt olimme -taas kerran- hoitotauolla. kierto alkoi venyä neljäänkymmeneen, joten äsken testasin : PLUSSAN!! nyt sekavin tuntein, pelkään, että tulos on virheellinen sekä sitä kun viime viikolla pikkujouluissa nautiskelin pitkän kaavan kautta drinksuja (tyhmää, mutta olin jo reilun kahden vuoden aikana melkein luopunut toivosta enkä rajoittanut alkoholin käyttöä niin kuin alkuaikoina) sekä keskenmenoa ja ja ja..
olen ihan sekaisin täällän, niinkuin varmaan tekstistä huomaa. mies työssä, joten ei ketään jonka kanssa tässä jakaa näitä sekavia fiiliksiä!
Kommentit (7)
Todellakin sylin täydeltä onnea ja tarrasukkia! Eikö olekin hieno tunne!?
Nyt siten miettimään, mikä lause kuulostaa kivoimmalta:
Meille tulee vauva.
Me saadaan vauva.
Olen raskaana.
Vatsassani kasvaa uusi elämä.
Perheeseemme tule uusi jäsen.
Yms.
Itse lähden kohta kynnet lyhyiksi pureskeltuani ensimmäiseen ultraan. Jännittää niin, että vatsaa särkee ja jalat tuntuvat makarooneilta. Aika ei etene millään enkä ole oikein saanut syötyä. Sydän hyppii kurkkuun asti. (Mieheni ottaa päiväunia sohvalla.)
Kivaa raskaanaolopäivää teille ja onnea vielä kerran!
Täällä myös yksi hiljattain plussannut. Ensimmäinen inssi tuotti tulosta ja plussasin perjantaina 2.12. Oli melko uskomaton tunne kun aamulla ennen töihinlähtöä mieheni kanssa tuijoteltiin testitikkua. Viikonlopun aikana ennätin tehdä kaikkiaan neljä (uskokaa, ihan totta!), kun jotenkin oli kokoajan saatava varmistus onnentunteelle.
Meillä on AVA-klinikalla alkuraskaudenultra ensi viikon perjantaina. Toivottavasti se näyttää, että kaikki on hyvin ja mahassa köllöttölee ihmisen alku. Jotenkin musta tuntuu, että siihen asti en oikein uskalla riemuita täysillä, jos edessä onkin jonkinlainen pettymys. Tuntuuko muista tältä? Ja tietysti omassa päässä on kaikenlaisia " entä jos" -ajatuksia. Kovasti olen yrittänyt ne karkottaa ja olla varovaisen onnellinen ja toiveikas, sillä eihän sitä voi vain ajatella jatkuvasti mahdollisia ongelmia.
Mitenkäs alkuraskauden oireet? Ainakaan vielä ei ole muuta kuin hiukan suurenneet rinnat ja valkovuotoa. Ei muuta, vielä. Mitähän ja milloin voisi odottaa seuraaviksi oireiksi vai voiko olo olla oireeton pitkäänkin?
Miliko
sain ajan ultraan viikon päähän. aika jänskää!
sairaanhoitajakin puhelimessa rauhoitteli tuosta pikkujouluna iloisesti nautitusta alkoholimäärästä. kaikki muut paheeni saankin vielä pitää, onneksi!
oireita ei oikeestaan muuta kuin rintojen arkuus ja jotakin pientä nippailua masussa. on tää kyllä vallan hassua. otan tämän plussan kyllä työvoittona, oli lopputulos sitten mitä tahansa. jäitä on hatussa kovasti, mennään päivä kerrallaan.
tsempitystä teille kaikille, palaillaan kuulumisien myötä.
M@dicken, me plussanneet pcolaiset pinoilemme tälläkin puolella, joten tervetuloa sinne.
Ja isosti onnea tästä ihanasta luomuylläristä! Itse olen tässä usean viikon jo ehtinyt miettiä omaa oloa ja kyllä tämä vaan käsittämättömältä tuntuu!
bisous rv9+2
kiitokset!
juu tulen mielelläni pinoon mukaan viimeistään sitten, kun kuulen jotakin tuolta ultrasta viikon kuluttua.
jännittelyjä kaikille tasapuolisesti!
Mitäs tänne ketjuun kuuluu?
Mulla on alun oireet (rinnat kipeät, jatkuva pissatus, vatsan nipistely, pienen pieni vuoto) hävinneet ja tilalle tuli aamupahoinvointi ja kova väsymys. Outoa oli, että eka oireet hävisivät kuin seinään ja nyt tuli nuo viimeisimmät oireet.
Eka ultra oli 15.12, jolloin ei näkynyt sydänääniä (6+1), joten varattiin uusi aika 3.1.2006... Lääkäri rauhoitteli (vaikka tiedän sen itsekin), että aina ne eivät näin pienillä viikoilla kuulukaan ja kaikki näytti olevan ok tähän asti. Silti tuntuu, että " hullua" pidetään jännityksessä vuodenvaihteen yli...
Mulla LA siis 9.8. laskurin mukaan.
Mitäs teille muille kuuluu?
Heippa!
Meillä 3 vuoden yrittämisen jälkeen EKA PLUSSA viime viikon keskiviikkona ekasta IVF-hoidosta! :))
Tuo naukkailu ei ole vaurioittanut vauvaa. Mutta vastedes on hyvä olla naukkailematta. :)
On varmaan samat fiilikset kuin sulla. Mulla on eka uä ensi viikolla, siellä nähdään missä pikkuinen köllettelee ja köllötteleekö ollenkaan..
Pikkuhiljaa on alkanut epävarmuus ja pelko keskenmenosta tulla esille. Mutta pääasia on ollut, että voin siis saada PLUSSAN!.
Onnea vielä kerran! Ollaan varmaan aika samassa vauhdissa sun kanssasi.