Järkeä peruskoulun päättävälle
Lapseni haluaa lähteä peruskoulun jälkeen kouluun, joka sijaitsee yli sadan kilometrin päässä kotoa, ko. alan opetusta ei ole lähempänä. Hän ei millään tavalla ole valmis selvitymään itsenäisesti ja elämään sisäoppilaitoksessa, lähdöstä seuraisi katastrofi. Emme päästä häntä lähtemään, ensin käytävä muu koulutus (ainakin alkuun) kotoa käsin ja sitten voi aikuisena mennä haluaamaansa paikkaan, linjoja aikuisille kyllä löytyy. Mitä mieltä olette? Ja antakaa vinkkejä,miten saada tajuamaan oma parhaansa, yhteishku on kohta!
Kommentit (23)
Jos ei ole tuohon ikään mennessä aloittanut kumpaakaan noista, niin on varmasti tolkullinen nuori, joka pärjää.
Miksi juuri sinun lapsesi ei pärjäisi tuolla koulussa? Tuhannet peruskoulun päättävät nuoret joutuvat lähtemään vielä pidemmänkin matkan päähän opiskelemaan ja asumaan itsenäisesti (tai valvotuissa asuntoloissa).
miksi olet kasvattanut hänestä sellaisen, että hän ei selviä???
hienosti on mennyt eka lukukausi, en ois ikinä uskonut. en silti hetkeäkään harkinnut että olisin estänyt lähtemisen.
jos haluaa opiskella peruskoulun jälkeen. Aika moni poikani luokkakavereista joutuu muuttamaan muualle, koska omassa kaupungissa ei ole kuin muutama linja. On ihan tavallista joutua muuttamaan pois kotoa 16v iässä.
Ja kannattaa muistaa, että aikuiset eivät enää tämän kevään jälkeen pääse opiskelemaan noin vain eli jos on yksi ammatti ei toista enää saa (ja jos keskeyttää, ei auta, toiseen ammattiin ei noin vain vaihdeta).
yhteiskunnalla ei ole rahaa tuplakoulutuksiin.
Kyllä aikuisen läsnäolo on tarpeen tuon ikäisellä.
Kyllä aikuisen läsnäolo on tarpeen tuon ikäisellä.
ap kertoi viestissään, että kyseessä olisi sisäoppilaitos. Siellä on koulupäivän päätyttyä iltaisin paikalla asuntolanhoitaja, joka katsoo noiden nuorten perään ja usein jopa järjestää jotakin yhteisiä harrastusjuttuja.
minun ajatuksia. Meidän 15v ei ole vielä kypsä itsenäiseen elämään ja huolehtimaan täysin itsestään, monestakin syystä. On älykäs, mutta paljon vielä opittaaa, ennenkuin omilleen voi lähteä.
Kyllä aikuisen läsnäolo on tarpeen tuon ikäisellä.
Aika outoa ajatella, että valitset lapselle ammatin sijaan yhteiskunnan ulkopuolisuuden.
minun ajatuksia. Meidän 15v ei ole vielä kypsä itsenäiseen elämään ja huolehtimaan täysin itsestään, monestakin syystä. On älykäs, mutta paljon vielä opittaaa, ennenkuin omilleen voi lähteä.
Mitä olisit voinut tehdä toisin? Miksi et ole valmistanut lastasi elämään maailmassa? Mitä voivat olla ne "monet syyt", jotka estävät lastasi olemasta tavallinen lapsi, joka pärjää, kun häneen luotetaan?
koska hänellä on sairaus, jota täytyy jatkuvasti hoitaa ja jos ei hoida, tilanne on hengenvaarallinen. En luota hänen kykyynsä ja jaksamiseensa ottaa niin täysi vastuu itsestään vielä. Ei se niin yksinkertaista aina ole, ymmärrän ap:tä.
minun ajatuksia. Meidän 15v ei ole vielä kypsä itsenäiseen elämään ja huolehtimaan täysin itsestään, monestakin syystä. On älykäs, mutta paljon vielä opittaaa, ennenkuin omilleen voi lähteä.
Monessa perheessä tuossa vaiheessa äiti vaihtaa työpaikkaa ja muuttaa lapsen kanssa pois kotoa.
nuori tarvitsee silloin ehdottomasti läheisten - ei kenen tahansa - aikuisten huolenpitoa, yhä edelleen. Tuo on tärkeä ikävaihe ja aikuisen läsnäolo on tarpeen kaikesta pinnallisesta itsenäisyydestä huolimatta. Kyllä mä rohkenen näin sanoa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten opettajana.
Terveisin 9
Asuvat asuntolassa 4 hengen soluissa eli jokaisella on oma huone ja sitten porukalla on yksi yhteinen "olohuone". Omaan huoneeseen saa viedä omia tavaroita niin paljon kuin mahtuu, yhteisessä huoneessa on telkkari, jääkaappi, liesi, kahvinkeitin ja mikro.
Asuntolassa on valvoja, noin 50-vuotias nainen. Poika sanoo, että vahtii tarkemmin kuin oma äiti!
Valvoja on paikalla iltaisin klo 22 asti, ja sen jälkeenkin PÄIVYSTÄÄ puhelinnumerossaan, ja koska asuu samassa talossa, niin tulee paikalle alle kahden minuutin, jos joku hätä on.
Tuolla asuntolassa asuu ihan varmaan myös diabeetikkoja ja muita lääkityksen tarpeessa olevia. On melko vaarallista ajatella, että 15-vuotias olisi oman terveytensä suhteen niin hömelö, ettei siitä kanna vastuuta? Millaisia lapsia teillä oikein kotonanne on???
Täällä syrjäseuduilla (yllätys: kaikki suomalaiset ei asu hgissä) ei kertakaikkiaan ole omalla paikkakunnalla jatko-opintoja, vaan on muutettava pois kotoa, jos haluaa käydä koulua!!!
Silloinhan se lapsi vasta syrjäytyy, jos jää kotiin kökkimään eikä lähde sinne koulutukseen!
Minä lähdin 12-vuotiaana sisäoppilaitokseen yläasteelle, samoin teki veljeni ja ihan normaaleita aikuisia meistä tuli kummastakin.
Miten käy nuoren opiskelumotivaatiolle jos hänet pakotetaan hakeutumaan "väärään" kouluun? Miksei voi antaa nuorelle mahdollisuutta näyttää pärjäävänsä?
...niin tuomioon kova: olet joko itsekäs lastaan paapova mamma tai sitten sinulla on vajaa itseluottamus, jota olet nyt siirtämässä pojallesi hokemalla tälle, että hän ei tule pärjäämään.
Jos lasta itseään kiinnostaa kyseinen ala, älä pakota häntä muuhun koulutukseen. Oma äitini pakotti veljeni lukioon vastoin tämän tahtoa, koska yo-paperi muka avaa niin monia ovia. No eipä ole veljelleni avannut mitään sellaista ovea, joka häntä itseään kiinnostaisi, ja veli on edelleen katkera hukkaan heitetyistä vuosista. Itsetuntokin hänellä taisi lukiossa saada kolauksen, koska opinnot siellä olivat hänelle hyvin vaikeita suorittaa.
Anna lapsesi keskittyä siihen, mikä häntä itseään kiinnostaa. Silloin hän myös tulee pärjäämään niin hyvin kuin suinkin mahdollista!
Meidän kylältä on kaikkien opiskelemaan lähtevien muutettava 16 -vuotiaina joko ammattikouluun tai lukioon. Niin lähdin itsekin ja oma veljeni ja kaverini myös.
Koska lähdettävä on, vanhemmat myös valmistivat siihen eikä meillä kellään ollut mitään ongelmia. Suurin osa muutti lähimpään kaupunkiin ja kävi aina viikonloppuisin kotona, mutta osa muutti todella kauas erikoislukioihin, koska lähdettävä oli kumminkin.
18 -vuotiaana lapsesi on jo aikuinen ja voi tehdä mitä itse tahtoo etkä sinä voi puuttua asiaan mitenkään. Useimmat ammattikouluun tai lukioon menevät ovat 16 -vuotiaita elokuussa, jotkut tammikuussa ja vuoden alussa syntyneet jo 16,5 -vuotiaita. On todella ihme jos tuon ikäiset eivät osaa huolehtia omasta terveydestään, laittaa itselleen aamupalaa, iltapalaa ja huolehtia rahoistaan.
16 -vuotiaana kuitenkin useimmiten ollaan ensimmäistä kertaa kesätöissä tai jollain kielikurssilla ja kehitystä tapahtuu paljon. Seurustellaan, harrastetaan ja kasvetaan aikuiseksi. Sille pitää antaa tilaa ja mahdollisuus.
Meillä vanhemmat antoivat maanantaiaamuisin mukaan ruokaa pariksi päiväksi ja tietyn summan rahaa, jolla sai ostaa loppuviikoksi rahaa. Näin toimittiin ensimmäinen vuosi. Seuraavina vuosina sain rahaa koko kuukaudeksi kerrallaan. Ensimmäisenä vuotena vanhemmat huolehtivat laskuista, mutta seuraavina lukiovuosina huolehdin laskujen (vuokraan sisältyi vesi ja sähkö, mutta puhelin ja tv-lupa piti maksaa itse) maksusta itse.
Ainakin minun vanhempani kasvattivat minua ja veljeäni vastuulliseen aikuisuuteen opettamalla huolehtimaan itsestämme. He halusivat että saamme hyvän koulutuksen, olemme onnellisia omalla alallamme ja irtaudumme kotoa. Suvussa on esimerkkejä liiankin suojatun nuoruuden eläneistä ja ei siitäkään hyvä tule. Minä ja veljeni olemme menestyneet elämässämme todella hyvin, siedämme pettymyksiä ja olemme kunnianhimoisia. Meillä on rakastavat ja huolehtivaiset välit vanhempiimme, mutta kukaan ei ole ripustautunut kehenkään. Mielestäni vanhempamme ovat siis onnistuneet todella hyvin vaikka muutimmekin jo 16 vuotiaina omillemme.
Jos lapsesi on erityislapsi tai kovin villi, joudut ehkä itse muuttamaan lapsesi mukana hänen koulunsa perässä. Tai ehkä hän voi muutta joidenkin sukulaissten luo tai juuri sisäoppilaitokseen.
katkaise lastesi siipiä, kun yrittävät omilleen. Pian huomaat, että sitä kakaraa ei sitten saa muuttamaan pois kotoa sitten millään.