Lue keskustelun säännöt.
miks kanteleminen on rumaa?
17.01.2013 |
mietin tässä koulussa lasten kanssa työskennellessäni usein, että miksi lapsille opetetaan, että kanteleminen on rumaa? jos joku kiusaa/häiritsee/tekee jotain muuta asiatonta, miksi siitä ei saa opettajalle/vanhemmille kannella, vaan on heti kantelupukki?
itse ainakin rohkaisen lapsia kertomaan, jos joku rikkoo sääntöjä. niinhän aikuistenkin maailmassa tehdään.
Kommentit (20)
lapset voivat kannella "omiaan" niinkuin aikuisetkin.
Kantelua on pidetty huonona tapana ja oikeastaan kukaan ei vapaaehtoisesti halua elää "kantelu" yhteiskunnassa kuten entinen neuvostoliitto oli.
Jostain syystä jotkut opettajat suosivat näitä kantelijoita. Toivon heille samanlaisia työkaereita. Toivottavasti he kyttäävät herkeämättä näitä ihmisiä ja tuntevat velvollisuudekseen heti kannella jos edes epäilevät jonkin rikkeen tapahtuneen. Näin he konkreettisesti ymmärtävät minkälaisen ilmapiirin itse luovat lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mutta eihän väärin saa tehdä? ja jos joku kantelee, niin silloinhan pitää selvittää, että onko se rike tapahtunut? ei ketään tietenkään rangaista vaan sen takia, että joku sanoo?
kellään ei voi olla silmiä selässä, ja kun on kuusi tuntia päivässä vahtien 25-30 oppilasta, on ihan hyvä, jos joku vähän opettajaa avustaa.
pointti oli se, että MIKSI se kanteleminen on niin huono tapa?
Olen miettinyt ihan samaa!Jos joku tekee väärin (varsinkin tahallaan),miksi siitä pitäisi vaieta?Sehän on vain hyvä että asia tulee ilmi!
Entäs jos joku "työkseen" kantelee, kun ei pidä jostakusta tai on jonkun kanssa riidoissa ?
Entäs jos joku "työkseen" kantelee, kun ei pidä jostakusta tai on jonkun kanssa riidoissa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia on monisyinen. Toisaalta on ihan hyvä tulla sanomaan, jos toinen tekee jotain tosi typerää, mutta toisaalta lasten pitäisi myös oppia keskinäistä solidaarisuutta. Useinhan ne on ne samat tyypit, jotka kantelee.
Hyvä tapa ainakin aikuisten maailmassa on ottaa asia puheeksi suoraan kohteen kanssa, ja antaa henkilölle mahdollisuus parantaa tapojaan, ja kannella eteenpäin vasta jos se ei auta.
Lisäksi muutenkin tosiaan, jos kovin pikkuasioihin puuttuu niin tuleehan siitä aika vittumainen olo. Esim. meidän töissä varmaan lähes kaikki surffaa netissä työaikana välillä vaikka se on kiellettyä. Jos nyt tänne tulisi joku sääntönatsi, joka päättäisi valvoa meidän muiden elämää, ja menisi kantelemaan pomolle että näin taas X:n näytöllä auki Iltalehden tai Vauva-palstan, niin olisihan se suorastaan pelkkää vittuilua. Työnteolle kun kohtuullisesta palstailusta ei oikeasti ole mitään haittaa tai jopa päinvastoin - ainakin itse tarvin välillä henkireiäksi ja aivojen lepuuttamiseksi jotain muuta, sitten taas ratkeaa ongelmat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on kyse keskitien tunnistamisesta. Siitä, että tunnistaa milloin asia on tarpeeksi tärkeä, että siihen kannattaa kiinnittää huomiota, että kantelun kohteena olevasta asiasta on enemmän haittaa kuin syntyy kantelusta ja huomion kiinnittämisestä. Koska monesti tilanne on se, että pikkurikkeisiin tai vahinkoihin huomion kiinnittäminen vain pahentaa tilannetta.
Samalla ja saman asian eräänä puolena tähän liittyy myös sellaisia länsimaisen kulttuurin vanhoja ihanteita, että esimerkiksi on sivistymätöntä kiinnittää huomio toisen sivistymättömyyteen ja todella sivistynyt ihminen paikkaa huomaamatta pölvästimmän puutteet esim illalliskutsuilla tai keskustelussa tai missä vain. Pikkurikkeet nähdään samassa valossa kuin sivistyksen puutteet, eräänlaisena tyhmyytenä, tietämättömyytenä tai peräti vahinkoina. Sitten toki on myös niitä tilanteita, joissa jostain toiminnasta koituvat ongelmat ovat todella niin suuria, että tominnasta täytyy kertoa ja siille täytyy tehdä jotain.
Toinen vanha ideaali on se, että ihminen ei saa omaksi hyväkseen aiheuttaa toisille ikävyyksiä, eikä siksi saa "kannella omassa asiassaan". Vaikka siis se kantelun kohde toimisikin väärin, itse ei saa toimia väärin ja kannella omassa asiassaan - ellei se ole todella tärkeä. Mutta toisen hyväksi taas niin pitää tehdä. Eli minä en saa mennä sanomaan opettajalle, että Petteri vei mun pipon - ainakaan jos voin saada sen takaisin ennen kotimatkaa - mutta minun pitää mennä sanomaan, jos Petteri on taas, kuten monesti ennenkin, vienyt vienyt luokan pienimmän ja hintelimmän lapsen pipon.
Eli kyse on siitä, että useinkaan ei ole olemassa yksiselitteisen mustavalkoisesti yhtä hyvää ja toista väärää, vaan ne ovat enemmän tai vähemmän sekaisin, ja ihmisen pitää oppia tasapainoilemaan niiden kanssa ja arvioimaan, missä on enemmän hyvää ja vähemmän.
"kuten entinen neuvostoliitto oli".....?????? ...........Älä höpöttää, mitä sinä siitä tiedät? Kyllä kanteleminen on aina ollut Suomen perusmalli!!!! Jos ei ole aihetta, sitten tämä keksitään ja valehdellaan!!! Tämä on aito Suomi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä pointteja. Haluaisin lisätä sen, että kanteleminen omassa asiassa (/ omaksi hyväksi) auttaa lasta lyhyellä tähtäimellä. Kuitenkin pidemmällä tähtäimellä hänen olisi tarpeen oppia toimimaan vertaisten kanssa kohtuullisen hyvin tavanomaisissa tilanteissa. Aikuisena voi kannella lähinnä poliisille ja hyvin rajatuista asioista ;) On siis haluttu opettaa lasta selvittämään itse ristiriitoja, mikä on hänelle tärkeä taito.
Olen miettinyt samaa. Aikuisten "kantelu" on eri asia ja en ota siihen kantaa, mutta lasten kohdalla tätä sietää miettiä. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että joku kärsii tosi pahasta koulukiusaamisesta vuosia, kun ei halua olla kantelupukki tai pelkää tulevansa häpäistyksi kantelemisen vuoksi. Ajattelemattomilla "älä kantele" kommenteilla opetetaan pienillekin lapsille, että yksin täytyy pärjätä. Tiedän tapauksen, jossa esim. kaksi 8 vuotias kiusasi pitkään yhtä 5 vuotiasta, joka ei uskaltanut pyytää apua aikuisilta, kun pelkäsi, että sitä pidettäisiin kanteluna.
Ajattelisin, että nämä "älä kantele"-aikuiset ajattelevat usein vain omaa etuaan ja mukavuudenhaluaan. Esim. jos ollaan kylässä halutaan jutella aikuisten kesken eikä mennä väliin auttamaan lapsia riitojen/kiusaamisen selvittämisessä. Pienet lapset kuitenkin tarvitsevat apua sosiaalisissa suhteissa ja jos on vaikka paljon muita pienempi, ei vaan kaikista tilanteista voi selvitä yksin. Silloin on tosi törkeää vanhemmilta vielä nolata apua pyytävä lapsi "älä kantele" kommentilla.
Toki lapset joskus kantelevat turhastakin, mutta ajattelisin, että aikuisen tehtävä on kuitenkin kuunnella asia rauhassa ja päättää vasta sitten, puuttuuko vai ei. Jos asia ei ole puuttumisen arvoinen, voi lapselle ehdottaa jotain ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja. Haluaisin lisätä sen, että kanteleminen omassa asiassa (/ omaksi hyväksi) auttaa lasta lyhyellä tähtäimellä. Kuitenkin pidemmällä tähtäimellä hänen olisi tarpeen oppia toimimaan vertaisten kanssa kohtuullisen hyvin tavanomaisissa tilanteissa. Aikuisena voi kannella lähinnä poliisille ja hyvin rajatuista asioista ;) On siis haluttu opettaa lasta selvittämään itse ristiriitoja, mikä on hänelle tärkeä taito.
Miten lapsi oppii, jos häntä ei opasta? Ajattelisin, että kanteleminen on lapselta avunpyyntö. Silloin aikuinen voi auttaa mallintamalla, miten tilanteessa voi toimia.
Kuinka monella on omasta lapsuudesta kokemuksia, jolloin koulukiusaamiseen apua pyydettäessä on sanottu: "älä kantele" ja perään vielä vähän nolattu siitä, kun ei pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan kantelua. Mistäs lapsi voi erottaa, mikä asia on tärkeä kerrottavaksi ja mikä ei? Parasta on, että aikuiset ovat tietoisia missä mennään, näin vältytään isoilta ikävyyksiltä ja mielipahalta.
Vierailija kirjoitti:
Asia on monisyinen. Toisaalta on ihan hyvä tulla sanomaan, jos toinen tekee jotain tosi typerää, mutta toisaalta lasten pitäisi myös oppia keskinäistä solidaarisuutta. Useinhan ne on ne samat tyypit, jotka kantelee.
Se "aina kanteleva" voi myös olla esim. alkoholistivanhempien lapsi, jota perhetaustansa vuoksi kiusataan.
Saako sitten aikuisesta kannella? Ja millaisessa asiassa? Itselläni tällainen kokemus: tiesin lääkärin, jolla vastaanotto isossa lääkärikeskuksessa. Hän oli nettiin esittelysivulleen ilmoittanut osaamisensa yläkanttiin, eli liioitellut pätevyyttään. Kysyin tästä ilman että mainitsin lääkärin nimeä (joo, tekopyhää), mutta ei voinut jäädä epäselväksi kenestä kyse. Siis kysyin ko. paikasta. Nyt ei kyseinen lääkäri näköjään ole enää siellä työssä.
En tiedä syyllistyinkö inhottavaan kanteluun. Omasta mielestäni en, koska potilaillakin on oikeuksia. Suoraan ei kannattanut ottaa yhteyttä, tiedän ettei olisi vaikuttanut.
Kiusaajat opettavat uhreilleen, että ei saa kannella.
Vierailija kirjoitti:
no mutta eihän väärin saa tehdä? ja jos joku kantelee, niin silloinhan pitää selvittää, että onko se rike tapahtunut? ei ketään tietenkään rangaista vaan sen takia, että joku sanoo?
kellään ei voi olla silmiä selässä, ja kun on kuusi tuntia päivässä vahtien 25-30 oppilasta, on ihan hyvä, jos joku vähän opettajaa avustaa.
pointti oli se, että MIKSI se kanteleminen on niin huono tapa?
No olen kyllä sitä mieltä, että onhan se aika rumaa semmoinen toisen virheiden osoittelu.
Näitä oppilaita joskus näkee, jotka kaipaavat aina ja kaikista. Oikein pikku poliiseja, useimmiten tyttöjä. Se sanoi sitä ja ope ope se tätä..
Huokaus.
Toisten asioihin voi puuttua vasta kun omat asiat on reilassa. Eli ei koskaan.
Ope.
eikö sille oikeasti ole mitään syytä? eikö teille ole niin opetettu?