Lukekaa kaikki kirja Kuinka kasvattaa bebe!

ranskattaria jotka ovat imettäneet. Yksi on erittäin hyvä ystäväni. On erittäin ihana äiti ja molemmat lapset käyttäytyvät hyvin.

itse en tosiaan tunne yhtään, vaikka äitejä tunnen vinon pinon. Lähinnä pääkaupunkiseudulta, mutta muutamia myös muualta.

On ihan hyvä, että edes kirjan kautta voimme tutustua toisenlaiseen tapaan elää vauvan kanssa.

On ihan hyvä, että edes kirjan kautta voimme tutustua toisenlaiseen tapaan elää vauvan kanssa.

Jotain tällaista minäkin ajoin takaa. Tosin onneksi av-palsta edustaa vain ääriäitejä, ihan normaaleitakin on onneksi olemassa.

T. ap

Ja amerikkalaisittain ärsyttävän henkilökohtainen tapa kirjoittaa, mutta oli siellä niitä hyviä juttuja myös. Parasta kirjassa oli, että laajensi omaa näkemystä kasvatustavoista. Ihan kaikkea en allekirjoita, kuten en mistään muustakaan kasvatusoppaasta, mutta antoi ajattelemisen aihetta ja monia asiallisia vinkkejä.



Suosittelen haastamaan omat ennakkoluulot välillä. Kirjassa ei kannusteta huudattamaan lastaan (vrt. suomalainen unikoulutus), ei kurittamaan eikä alistamaan. Suosittelen lukemaan, on helppolukuinen ja jonkun mielestä se henkilökohtaisuuksien puiminen saattaa olla ihan viihdyttävääkin.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 13:33"]

Toisin kuin Suomessa, missä isot lapset nukkuu vanhempien välissä ja vielä pari vuotiaina huikkaavat tissistä hörpyt ja sitten mammat valittaa, kun ukko jättää, kun ei saa seksiä ja lapsi ei nuku yöllä, vaan heräilee kymmenen kertaa tissille ja ravintolassa se ei pysy pöydässä.

[/quote]

Hahaha, tämäpä hauska kommentti, toivottavasti ei oo kenenkään todellisuutta tuo. Mulle Bebe kirja oli ensiviikkojen imettämisen lomassa kivaa viihdettä. Sain vahvistusta joillekin omille ajatuksilleni, mm. että vauvan ei tarvitse saada heti huomiota kun se äännähtää, vauva voi nukkua yönsä aikaisin (meillä nukkuu jo täyden yön vaikka vasta 3kk) ja että lasta voi opettaa syömään tosi monipuolisesti tosi aikaisin. Mutta kaiken kaikkiaan kirja ei siis ole mikään kasvatusopas mielestäni vaan erään äidin havaintoja erilaisista kasvatustavoista. Hauska kirja oli, voin suositella niille, jotka ei ota elämää turhan vakavasti. :) 

Aina välillä eksyy tälle vauvapalstalle. Yhdestäkään kirjasta ei voi sanoa mitään, ellei sitä ole lukenut, eikö Salman Rushdien vaino ole opettanut sitä kaikille? Olen pahoillani, ihmiset tällä palstalla ovat joskus vain niin ihmeellisiä. Miten voi kehua tai haukkua kirjan, jota ei ole lukenut? Mieletöntä. Olen mykän ihailun vallassa.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2013 klo 15:22"]Mutta Suomessa on vallalla nykyään curling-kasvatus. Lapsista kasvatetaan itsekkäitä pikku paskiaisia, joitten ei tarvitse ottaa ketään huomioon.
[/quote]

kerropa lisää. Millaista on alle 1v curling kasvatus?

Olen lukenut ja ennen omaa bebeä olin innoissani. .juuri näin lapset kasvatetaan. Etenkin tuo "älä reagoi joka inahdukseen". Syntyi sitten oma bebe. Yöt ähelti ja piti ääntä, halusi tissille usein jne. Pian erotin mikä on nälkää ja mikä ei. ..olin reagoimatta ei nälkä ääniin...kuulostelin...meni ohitse. ..ja taas äninää....meni ohitse. ...jnejnejne. Pian olin valvonut yli tunnin ja kuulostellut. Otin rinnalle, imetin ja sain nukkua seuraavat kaksi tuntia.
Eli ei se aina ole noin mustavalkoista.

^

En ole lukenut kirjaa mutta sen verran olen nähnyt ranskalaisesta kasvatustyylistä että ei tee mieli sitä kopioida. Esimerkiksi juuri lomalla näin kun isä huusi todella pelottavalla äänellä 2v. lapselleen kun hän ei pysynyt hiljaa ja tasan kahden cm päässä äidistäään vilkkaalla kauppakadulla. Lapsi siirtyi metrin päähän tutkimaan kaupan lelua ja sen verran ranskaa ymmärsin että isä uhkasi vetää lasta turpiin jos ei pysy äidin vieressä. Lapsi siirtyi kadun reunaan itkemään pelokkaana ja lohduttomasti eikä kumpikaan vanhemmista lohduttanut, äiti suurinpiirtein naureskeli lapsen itkulle. Jos näin toimitaan ihmisten ilmoilla voin vain kuvitella mitä tapahtuu suljettujen ovien takana. :(

Mä luen sitä parhaillani ja on kyllä hyvä kirja! Varsinkin tuo ajatus, että itsensä hillitsevä lapsi kykenee paremmin pitämään hauskaa ja olemaan onnellisempi kuin valtoimenaan riehuva, kaikki mielihalut heti periksi saava lapsi.

Samoin se, että lapsi on myös biologinen olento, jonka unirytmiä tarkkailemalla voi oppia vaikuttamaan lapsen yöuniin. Mielestäni järkeenkäypä ajatus.

Mä luen sitä parhaillani ja on kyllä hyvä kirja! Varsinkin tuo ajatus, että itsensä hillitsevä lapsi kykenee paremmin pitämään hauskaa ja olemaan onnellisempi kuin valtoimenaan riehuva, kaikki mielihalut heti periksi saava lapsi.

Samoin se, että lapsi on myös biologinen olento, jonka unirytmiä tarkkailemalla voi oppia vaikuttamaan lapsen yöuniin. Mielestäni järkeenkäypä ajatus.

Mä olen lukenut kirjan mutta en nyt sitä ihan kauheasti ylistäisi. joitain hyviä juttuja joo mutta monesta asiasta olen eri mieltä, enkä noudattaisi samoja tapoja.

Lukekaa mielummin tätä http://goo.gl/7C0PBD

Ihan missä vaan Euroopan maassa Itä-Eurooppaa lukuunottamatta, lapset ovat sekä vanhempiensa että isovanhempiensa elämän keskipisteitä. Myös työelämässä on otettu huomioon se että suurimmasta osasta naisia ja miehiä tulee vanhempia jonakin päivänä. Tätä on sanoin vaikea kuvailla sellaiselle joka ei ole elänyt tuollaisen kulttuurin keskellä perheellisenä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2013 klo 17:18"]

On ihan hyvä, että edes kirjan kautta voimme tutustua toisenlaiseen tapaan elää vauvan kanssa.

Jotain tällaista minäkin ajoin takaa. Tosin onneksi av-palsta edustaa vain ääriäitejä, ihan normaaleitakin on onneksi olemassa.

T. ap

Miksi aina pitää päästä haukkumaan muita? Olethan sinäkin täällä, eli et ole normaali äiti.

Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, sitä on minulle ennenkin kehuttu.

Tää palsta on kyllä niin hullu että huhhuh!!!!!!

Oppisinpa olemaan pois täältä :D

Suomalaisten marttyyrimammojen kakarat hilluu kaupoissa ja ravintoloissa. Pitää olla erikseen parkkipaikatkin, kun maailma pyörii vain sen kakaran ympärillä. Lapset nukkuu perhepedissä isoiksi asti ja marttyyrimamman tissit roikkuu polvissa, kun imetetään kouluun.

Ranskassa elämä ei pyöri lapsen ympärillä, vaan lapsi tulee yhteiskuntaan ja perheeseen. Toisin kuin Suomessa, missä isot lapset nukkuu vanhempien välissä ja vielä pari vuotiaina huikkaavat tissistä hörpyt ja sitten mammat valittaa, kun ukko jättää, kun ei saa seksiä ja lapsi ei nuku yöllä, vaan heräilee kymmenen kertaa tissille ja ravintolassa se ei pysy pöydässä.

Kirja oli tosi hyvä!

Up