Luottamuksesta ja muurien rakentamisesta :(

Tilanteemme on se, että olimme jonkin aikaa erossa ja palasimme yhteen. Sain mieheni kiinni pari kertaa viestittelystä parin naisen kanssa, jonka kanssa ilmeisesti oli jotain eromme aikana. Ei kuulemma mitään muuta kuin kuulumisten vaihtoa. Mutta eniten mua loukkasi juuri se, että jos mieheni on näille naisille vuodatellut ajatuksiaan ja tuntemuksiaan omasta suhteestaan minuun. Ja minä taas en ole saanut hänestä mitään irti.



Viestittelyjä kuulemma ei enää ole. Lisäksi mieheni pimittää minulta jotain pieniä asioita (ei parisuhteessa tarvitse kaikkea kertoa, en sitä tarkoita) ja valehtelee jostain pienistä asioista ja muuntelee totuuksia. Kuulemma vain sen takia kun reagoin kuitenkin negatiivisesti.



Kaikkein eniten mua kuitenkin suututtaa se valehtelu ja pimittely, sen sijaan, että kertoisi avoimesti totuudet ja niinkö asiat ovat.



Nämä asiat ovat nyt tehneet minuun sen etten uskalla enää päästää miestä henkisesti kovin lähelle. Mulla on koko ajan sellainen suojamuuri ympärilläni. En oikein uskalla kertoa syvimpiä ajatuksiani hänelle, jospa hän kertookin niitä näille naisille tms.

En voi olla 100% varma ettei hänelle ole mitään viestittelyjä muualle. Haluan vain uskoa ja luottaa häneen. Ja jos jotain tulee ilmi, se on sen ajan murhe sitten.



Mutta eniten harmittaa tämä etäisyyden ottaminen, jota joudun tekemään.

Arvostaisin niin paljon avoimuutta, mutta siihen mieheni ei ole koskaan pystynyt. Käyttää vaan minua ikään kuin tekosyynä ettei voi totuuksia kertoa.



Auttakaan, kuinka selvitä arjesta.

:(