Miten terminaalivaiheen syöpä oikein voidaan parantaa?
Kuten Mikael Jungnerille tapahtui.
Miksi kaikki ei saa tuommoista hoitoa.
Kommentit (4)
Jos luitte sitä hesarin artikkelia, siinä sanottiin, että Jugner ryhtyi uudestaa koekaniiniksi sellaisille hoidoille, joita kokeiltiin jo 1980-luvulla. Niistä luovuttiin silloin, koska, vaikka ne auttoivat syöpään, potilaat kuoli hoitojen sivuvaikutuksiin. Tämän takia niitä hoitoja ei edelleenkään tehdä kaikille. Ei olisi järkeä, koska väki kuolisi kuitenkin, kärsittyään vaan lisää ensin syövästä ja sitten vielä hoitojen sivuvaikutuksistakin.
Se, että Jugner selvisi sivuvaikutuksista hengissä, on sitten lähinnä sattumaa, vaikka artikkelissa viitattiin myös hyvään lähtökuntoon. Se vaan, että oikeasti harva ihminen terminaalivaiheessa on kovin hyväkuntoinen, täysin riippumatta siitä, miten ovat elälneet ja urheilleet ennen sairastumistaan, joten sattumaa se oikeasti on.
mutta paljon isompina annoksina kuin ihmisten nykyään enää katsotaan kestävän. Ei siinä sinänsä mitään poikkeuksellisen ihmeellistä ollut, paitsi se, että potilas on säilynyt hengissä hoitojen jälkeen.
(Nykyäänhän esim Suomessa Otaniemessä annetaan taas isoja sädehoitoannoksia syöpäpotilaille. Otaniemen reaktorin vehkeillä ne on voitu kohdentaa niin pienelle alueelle itse kasvaimeen, että vain kasvain vahingoittuu, eivät kudokset sen ympärillä, kuten noissa vanhoissa, muualla käytössä olevissa menetelmissä, joilla Jugneriakin hoidettiin. Tämmöisiä laitteita on edelleen maailmassa vain muutama. Näillä pystytään oikeasti parantamaan sellaisia syöpiä, joiden kohdalla perinteisessä hoidossa kuoli joko syöpään tai hoitoihin. Valitettavasti Otaniemen yksikön määrärahat on lopetettu, joten se hoito ei sitten ole enää kenenkään saatavilla.)
Jokainen syöpä on erilainen ja monen kohdalla jää vain nähtäväksi, mitä käy. Joissakin tapauksissa onkologinkin on mahdotonta ennustaa, miten sairaus etenee. Joskus ihminen reagoi hoitoon odottamattomasti, onnellisissa tapauksissa paremmin ja surullisissa huonommin.
Paraneminen ei yksiselitteisesti riipu vain hoidosta tai lääkärien taidoista. Jokainen voi oman elämänkatsomuksensa mukaan kutsua jäljelle jäävää tekijää sattumaksi, kohtaloksi, Jumalaksi tai vaikka hyväksi/huonoksi tuuriksi.