Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ja nyt tunne että mihin ihmeeseen sitä on tullut ryhdyttyä, apua!!!
16.01.2013 |
Sanokaa mulle jooko pliis että nämä tuntemukset kuuluvat asiaan ja menevät pois jossain vaiheessa.
Yritystä oli takana jo reilu kolme vuotta kun viimein jouluna plussasin. Heti ekana tuli itku onnesta, ihanaa, viimeinkin. Molemmat ollaan innoissamme ja onnellisia ja sormet ja varpaat ristissä että asiat menisivät hyvin.
Nyt olen tietysti aktiivisesti lueskellut kaikkea raskauteen ja synnytykseen ja vauva-aikaan liittyen. Pikkuhiljaa melkoinen ahditus on alkanut iskeä. Siskoni kyselee meinaanko ottaa kausi-influenssa rokotuksen, toinen ystäväni kertoi haluavansa käydä kaikki mahdolliset seulat läpi, entäs minä, mitäs minä meinaan? Blogeissa tässä vaiheessa ovat hankkineet jo melkoisen kestovaippa-arsenaalin, pinniksen, kolmet vaunut ja uuden omakotitalon, jotta lapsella hyvä kasvu ympäristö. Me kun oltiin sovittu että alotetaan tavaroiden hankkiminen viikolla 20...
Kärsin kovasta pahoinvoinnista, ja päivän suurin saavutukseni on, jos olen saanut syötyä suht normaalin määrän ruokaa ja selvinnyt elossa työpäivästä. Järkyttävä huoli vaivaa, että miten tämä vaikuttaa pieneen. Ja siitä pienestä puheenollen, mitä jos sitä ei olekaan, entäs jos on tuulimuna, kohdun ulkoinen raskaus...Miksi ihmeessä pitää odottaa viikolle 12 asti, että saa jonkinmoisen varmituksen siitä, että siellä oikeesti on joku.
En tiedä haluanko aloittaa edes synnytyskertomuksista mitä olen lukenut, tuntuu että jokaisella on siellä synnytyssalissa lennellyt verta ja suolenpätkiä, lapsi on juuri ja juuri selvinnyt hengissä ja synnyttäjä joutuu loppuelämänsä käyttämään vaippoja tai muuten kakkaa housuunsa.
Siis tätäkö on odotettavissa? Ahdistus on oikeesti toooosi korkeella, ja haluaisin vain nauttia raskaudesta.
Anteeksi sekava teksti.
Kommentit (8)
Eihän se odotus ole pelkkää onnea ja päivänpaistetta, mutta jos olet alkuraskaudessa, niin älä nyt ihmeessä vielä stressaa synnytysasioilla itseäsi. Siihet valmistaudut henkisesti sitten raskauden loppupuolella.
Nyt koet jotain uutta ja ihmeellistä - pieni paniikki ja alakulokin kuuluu asiaan, kun moni asia muuttuu lyhyessä ajassa. Mutta elämäsi tulee muuttumaan hyvällä tavalla. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt rauhoitut ja lopetat kaikkien blogien lukemisen. Jos ultrassa kaikki on hyvin niin sen jälkeen voi alkaa suunnittelemaan mutta kaikki hankinnat voi ihan hyvin tehdä vasta myöhemmin. Vauva ei edes ihan hirveästi tarvitse. Pahin on jos stressaat turhia. Keskity omaan hyvinvointiisi silloin se vaikuttaa positiivisesti myös sikiöön. Jos tosiaan ultrassa kaikki hyvin niin sen jälkeen asiat menevät omalla painollaan. Neuvola neuvoo ja muistuttaa hyvin asioista. Niin ja onnea plussasta :)
mulle on tullut "katumuksen" tunteita. Ja varsinkin esikoisen kohdalla sitä mietti kaikkea mahdollista.
Muista, että vauva kyllä ottaa tarvitsemansa, eli pahoinvointi ei haittaa vauvaa. Syö sitä mitä pystyt. Äläkä lue synnytyskertomuksia, se sun synnytykses on ihan oma juttunsa, menee miten menee. Mä olen synnyttänyt kolmesti, ei lennellyt veri eikä suolenpätkät, lapset olleet hyväkuntoisia, synnytykset kivuliaita toki, mutta ihan siedettäviä (ilman kivunlievitystäkin). Ei tarvi käyttää vaippaa, ei karkaa virtsa eikä kakka. Ja näin hyvin käy useimmille synnyttäjille, vain harvat siitä touhusta vammautuu. Joten on paljon todennäköisempää että kaikki menee hyvin kuin että huonosti. Ja viikolla 20 ehtii hyvin vasta aloittaa niiden kamojen hankkimisen, mä taisin aloittaa vasta myöhemmin, johtuen siitä että esikoisen aikaan olin töissä toisella paikkakunnalla viikot. Viikonloppuna en jaksanut enää ostoksia, joten ne tais jäädä äitiysloman alkuun. Ja sittenkin ehdin ihan hyvin :)
Tsemppiä!
Hirveän paljoa kannata lukea jokainen kuitenkin kokee asiat erillailla.
Lapsi ottaa tarvitsemansa ravinnon sinusta, joten älä huoli. Yksityiselle pääsee ultraan aiemminkin, mutta se on toki kallista. Tosin, minun mielestä, mielenrauhasta kannattaa maksaa, jos olet kovin ahdistunut.
Tavaroita ehtii hankkimaan myöhemminkin. Itse en ennen puolta väliä mitään hankkisi ja ehkä noi kalleimmat hankinnat vasta lähempänä 30+ viikkoja.
Synnytyskertomuksia ei kannata lukea, jokainen synnytys on oma juttunsa. Avoimin mielin vaan, sitten kun se aika koittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ensi viikolla on eka neuvola, siellä varmaan saa vähän purkaa sydäntään? Ihana kuulla, että pahoinvoinnilla ei ole vaarallista vaikutusta vauvaan. Se helpottaa jo hiukan ahdistusta.
Aluksi synnytyskertomusten lukeminen oli jotenkin kovin rentouttavaa ja mukavaa, sai imeä tietoa muiden synnytyksistä ja saada vähän kuvaa siitä, että miten kaikki menee. Sitten varmaan alkoi tulemaan niitä huonompia kokemuksia yhä enemmän. Jossain vaiheessa lopetinkin niiden lukemisen.
Ahdistus on vähän tämmöinen kierre, josta en nyt meinaa päästä pois: Ensin ahdistaa. Sitten tulee huono omatunto, munhan pitäisi nauttia pitkän yrityksen jälkeen. Pelkäsin jo jossain vaiheessa jääväni lapsettomaksi. Sitten huono omatunto ahdistaa vaan enemmän. Mutta toivon, että tää on vaan vaihe ja pääsen pian takaisin niiden vaaleanpunaisten pilvien päälle. Ehkä viimeistään ekassa ultrassa? :) (Jos siellä silloin on siis kaikki hyvin, voi ahdistus...)
Mutta iso kiitos vastanneille! Helpotti kun sai purkaa sydäntään ja kuulla muiden tarinoita. Koitan rentoutua.
Keskitut eka raskauteen, siihen että jaksat, koitat syödä vähän ja että sul hyvä olla. Eli vain siihen raskauteen ja luet niitä raskaus juttuja. Synnytys alkaa kiinnostaa kuitenkin sitten lähempänä vasta luet sitten niitä synnytys juttuja oikeesti vasta lähempänä laskettua aikaa. Samoin kuin vauva juttuja vasta lähempänäm nyt et pysty suodattamaan kuitenkaan kaikkea tuota elämän muutosta kerralla. Mulla ollut järkyttävät pahoinvoinnit aina ja kyllä ne ekat kuukaudet menee vaan siihen pahasta olosta selvityimiseen ennenkun helpottaa ja pystyy ruveta nauttimaan itse raskaudesta.
Ultrassa sitten näet muutenki konkreettisesti tulevan vauvan :) eli annat nyt aikaa itselles ja kaikille kyselijoille jotka utelee jo minlälaista pinnasänkyä olette ostamassa voit sanoa suoraan et mietitte niitä myöhemmin, nyt haluat vain levätä, selvitä pahoinvoinnin kanssa ja fiilistellä koko raskauas ajatusta. Teillä on 9 kk aikaa miettiä synnytystapoja ja toppahaalreiden kokoja.
Otahan rennosti. Sulla on vielä hyvin aikaa ehtiä vaikka mitä. Hötkyilemällä voit ainoastaan hankkia stressin, mikä ei ole toivottavaa.