4v tyttö kysyi mummolta pääsisikö yökylään

mutta olishan tuo voinut ottaa kalenterin esiin ja näyttää, että tässä olisi sopiva kohta. Vaikka menis parikin kuukautta, niin kyllä lapsi odottaa ja osaa katsoa kalenterista, että tuolla se yökyläily häämöttää. Kurja mummo.



Anoppis kanssa näyttää olevan just tollanen.. kun mun äiti. Se ei pysty muuttamaan päivän ohjelmaansa, ei sitten millään. Sillä menee pasmat ihan sekaisin, jos joku edes ehdottaa, että menet sieneen huomenna, NYT ON HÄTÄ!



Kerran meillä kävi niin, että äitini oli varattu hoitajaksi meille. Peruin, koska mä ja lapset sairastuttiin vatsatautiin. Tai siis yritin perua, tulihan se sieltä, kun ei ollut muka muutakaan tekemistä. Joten se sitten varas telkkarin itselleen ja neuloi sukkia samalla. (ja kyllä, meillä on vain yksi telkkari ja tulee pysymään niin)



Ei sillä, että siitä mitään apua olisi ollut vatsatautisten kanssa. Mies meitä hoiteli ja kävi kaupat yms.



Seuraavalla viikolla sitten äitirakas soitti ja kertoi sairastavansa yksin aivan kamalaa vatsatautia. Kukaan ei ole auttamassa ja seurana. voi vittu!

Yhden tyttären poika oli iltapäivisin hoidossa 3 luokkkaan asti. Ihania lapsia.

Vai päästätkö jo 12v poikakaverin luo nussimaan, kun tytöllä niin haluttaa.

Kyllä 3v ikäiselle pitää pystyä sanomaan, että ei. Vaikka kuinka ruinaisi.

Meidän kolmevuotias (3!) ruinaa jatkuvasti yökylään jompaan kumpaan mummolaan ja on tehnyt tätä suurinpiirtein siitä asti kun osannut puhua. Ei yökyläily tarkoita sitä että vanhemmille annetaan breikki ja mahdollisuus hummata tai levätä tms., vaan sillä voi olla merkitystä sille lapselle! Esim. useimmiten kun lapsemme on mummolassa yökylässä ainoa ero minun ja miehen arkeen on se että nukumme (ehkä) tunnin pidempään.

ja silti on mummoonsa (isäni on kuollut) tosi hyvät välit. Mikä ihme se yökylä on niin erikoinen seikka, että vain nukkuessa voi välejä pitää yllä isovanhempiin. Itse tuskin tulen myöskään ottamaan lapsenlapsia yökylään. Kärsin niin pahoista univaikeuksista, että en ala hyppäämään yöllä heräilevien pikkuisten takia enää.

mulla on vain oma äitini, joka minua tarvittaessa on auttanut lasten kanssa.

Anoppi sen sijaan kävi esim. synnärillä kääntymässä esikoista "katsomassa" eli pyörähti huoneessa ja totesi "joo, on nätti" ja lähti pois.

Ristiäissä lähti heti kun tilaisuus oli ohi, ei siis jäänyt esim. kahville. Sanoi vaan että "Nyt täytyy kiirehtiä kun alkaa oikea seurakunnan hartaus" Kuuluu siis helluntai seurakuntaan.

Kun kolmas syntyi ei käynyt katsomassa, näki vasta nelikuisena tytön. Eikä ole nytkään kuulunut mitään; on mökin vuokrausta, hiihtoa, teatteria, kylpylää, laivamatkaa, ystävän synttärit... mutta me emme kuulu hänen suunnitelmiin.

katsomassa vanhainkodissa?? Ehkä ei ole tullut lämmintä suhdetta jälkipolveen, kun mummot haluaa elää omaa elämää?? Miksi joku sitten kävisi puolituntematonta mummoo ja vaaria katsomassa???

Suurin osa vanhemmista haluaa vaan tyrkätä lapsensa omille vanhemmille hoitoon että pääsee räkimään kattoon. Jokaisen pitää hoitaa omat lapsensa. Ei lapsenlapsia. Monet kuvittelevat että omat vanhemmat on jotain ilmaisia lastenvahteja. Ymmärrätkö että eläkeikä on menelle ainoa aika jolloin voi rauhassa keskittyä vaan omiin juttuihin?

mulla on vain oma äitini, joka minua tarvittaessa on auttanut lasten kanssa.

Anoppi sen sijaan kävi esim. synnärillä kääntymässä esikoista "katsomassa" eli pyörähti huoneessa ja totesi "joo, on nätti" ja lähti pois.

Ristiäissä lähti heti kun tilaisuus oli ohi, ei siis jäänyt esim. kahville. Sanoi vaan että "Nyt täytyy kiirehtiä kun alkaa oikea seurakunnan hartaus" Kuuluu siis helluntai seurakuntaan.

Kun kolmas syntyi ei käynyt katsomassa, näki vasta nelikuisena tytön. Eikä ole nytkään kuulunut mitään; on mökin vuokrausta, hiihtoa, teatteria, kylpylää, laivamatkaa, ystävän synttärit... mutta me emme kuulu hänen suunnitelmiin.

Miksi toisen pitäisi jättää väliin omia juttuja että sinä tulisit tyytyväiseksi?

Minusta hyvä juttu, että ei luvannut tarkkaa ajankohtaa, jos ei ole varma, että voi silloin ottaa yökylään. Siskoni on luvannut meidän nuoremmalle jo vuoden ajan ottaa yökylään, mutta eipä ole ottanut. Isompaa lasta kyllä olisi ottamassa, mutta ei tätä nuorempaa. Ja ihan itse silti siitä höpöttää nuoremmalle. No nuorempi on asian jo hoksannut, ja nyt ei päästetä isompaakaan sinne, ennen kuin toteuttaa nuoremmalle lupauksensa. Ja meillä on heidän nuorimmaisensa vähän väliä yökylässä, ei tosin haittaa meitä, kaikki lastemme serkut on aina tervetulleita meille.

mulla on vain oma äitini, joka minua tarvittaessa on auttanut lasten kanssa.

Anoppi sen sijaan kävi esim. synnärillä kääntymässä esikoista "katsomassa" eli pyörähti huoneessa ja totesi "joo, on nätti" ja lähti pois.

Ristiäissä lähti heti kun tilaisuus oli ohi, ei siis jäänyt esim. kahville. Sanoi vaan että "Nyt täytyy kiirehtiä kun alkaa oikea seurakunnan hartaus" Kuuluu siis helluntai seurakuntaan.

Kun kolmas syntyi ei käynyt katsomassa, näki vasta nelikuisena tytön. Eikä ole nytkään kuulunut mitään; on mökin vuokrausta, hiihtoa, teatteria, kylpylää, laivamatkaa, ystävän synttärit... mutta me emme kuulu hänen suunnitelmiin.

Miksi toisen pitäisi jättää väliin omia juttuja että sinä tulisit tyytyväiseksi?

Kumman pitäisi joustaa, huolehtia tapaamisista jne? Eihän se kummankaan velvollisuus ole, luulisi vain, että sitä omaa halua löytyy ja jos ei löydy, seuraukset pitää osata kantaa.

Ymmärrän monen mietteet. Meillä anoppi on ottanut isompaa yökylään, mutta nyt ovat harrastukset vieneet eikä yökyläilyjä ole tullut vuoteen. Emme muistuta tai pyydä, koska nämä yökyläilyt ovat aina olleet anopin halusta, ei meidän tarpeestamme. Lapsi on lakannut pyytämästä, kun aina on ollut marttoja, risteilyjä yms. Toisaalta mummo on lapsille edelleen tärkeä, nyt vain vähän etäisempi (samojen menojen takia näemme myös paljon harvemmin).

Omat vanhempani eivät ole koskaan ottaneet yökylään. Lapsi kerran pyysi ja äitini keksi jotain valhetta, joten emme ole ottaneet asiaa sen jälkeen puheeksi. Vanhempani näkevät kyllä lastenlapsiaan kerran kuussa, kun menemme käymään, ja lapset ovat heille tärkeitä, mutta kyllähän se ärsyttää, että sellainen oma-aloitteisuus puuttuu koko jutusta. Kyllä marttyyrinä sitten soitellaan, kun ei olla nähty pitkään aikaan lastenlapsia ja että pitää tulla käymään, mutta itse ei jakseta eikä viitsitä suunnitella mitään. Eivät vain jaksa (ja ovat työelämässä mukana vielä eli ei mitään vanhuksia).

Suhde isovanhempiin on nyt meidän vanhempien harteilla, ja mielestäni se on hiukan nurinkurista. Kyllä se vastuu pitäisi olla myös isovanhemmilla. Tällä hetkellä tietysti pääasia on , että ylipäätään ylläpidetään hyviä välejä, mutta en aio aikuisia lapsiani pakottaa kyläilemään tai vierailemaan, jos eivät jaksa. Siihen suhteeseen voi panostaa itsekin vaikka vain soittamalla lastenlapsille vähän useammin ja suunnittelemalla tapaamisia edes vähän pidemmälle.

päiväsaikaan? Miksei riitä?

En minäkään kovin mielelläni ottaisi lapsen lapsia yökylään. Kyllä se minusta riittää, että hoitaa päiväsaikaan. Jos ja kun edes hoitaa päiväsaikaan joskus!

Kyllä te olette liian kovia vaatimaan!

Lisäksi kohtelette perheenäkin varmaankin hyvin isovanhempianne!

Siis se, ettei isovanhemmat halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. En tarkoita, että isovanhempien täytyisi elää vain lapsenlapsille, mutta ettei koskaan löydy aikaa (=halua) olla lasten kanssa :O

Meillä on onneksi molemmin puolin isovanhemmat, jotka oikeasti haluavat viettää aikaa lastemme kanssa. Itse pyytävät lapsia yökylään ja hoitavat omasta halustaan. Toinen mummo asuu lähellä ja hän hoitaa usein kuopusta päivän ja lapset ovat silloin tällöin hänellä yhden yön. Toiset isovanhemmat asuvat kaukana, mutta odottavat kovasti lasten lomia, että saavat lapset luokseen pitemmäksi ajaksi. Jos on liian pitkä tauko, tulevat meille muutamaksi päiväksi. Kaikilla isovanhemmilla on hyvä suhde lapsiimme, josta nauttivat kaikki, eniten varmasti isovanhemmat itse :)