Pelkäätkö lastensuojelua ja huostaanoton mahdollisuutta?

Jos lastensuojelu puuttuu johonkin asiaan, silloin on takuulla jotain syytäkin. Yhteenkään hyvään perheeseen ei sosiaaliviranomainen tule nuuskimaan.

Ne jotka tarvitsevat apua, voivat sitä saada. Ja taas toisaalta ne vanhemmat, jotka eivät koe olevansa avuntarpeessa, mutta joiden lapset voivat huonosti, saavat myös apua, halusivat sitä tai eivät. Lasten etu kuitenkin aina tärkein eikä se mitä naapurit ajattelevat.

Olen itse saanut paljon apua sieltä hankalan teinin kanssa.

Jos lastensuojelu puuttuu johonkin asiaan, silloin on takuulla jotain syytäkin. Yhteenkään hyvään perheeseen ei sosiaaliviranomainen tule nuuskimaan.

Vaikka oli paljon paikkoja tehdä lastensuojeluilmoitus. Jouduin sen sitten itse tekemään jotta teini saataisiin raiteilleen.

(adhd, aspergerpiirteet ja tunne-elämän kehityshäiriöt) pelkäsin, sillä psykiatrian puolen ihmiset olivat ihan käsittämättömän järjettömiä ja käytännössä syyttivät ainoastaan meitä vanhempia lapsen oireilusta.



Oikean diagnoosin (joka lopulta saatiin yksityiseltä) jälkeen olen pikkuhiljaa lakannut pelkäämästä.



Lastensuojelun kanssakin oltiin jonkin verran tekemisissä psykiatrian "toimesta", mutta onneksi kohtelu oli todella asiallista. Jotenkin jäi silti jonkinlainen "viranomaispelko" kun huomasi miten järjettömiä johtopäätöksiä ja käsityksiä voi hoitava/tutkiva taho tehdä esim. isän tunnin mittaisista päivittäisistä päiväunista (= on siis masentunut)..Tuli sellainen olo, että jos NUO (siis psykan puoli) saa tuollaisen kuvan meistä niin miten ihmeessä joku muukin ei saisi.

No, onneksi ei lopulta saanut ja lastensuojelu totesi kaikki ilmoitukset aiheettomiksi mutta tuntuu että se oli vain tuurista kiinni että sattui asialliset henkilöt sille puolelle.

mutta uskon kyllä, ettei meillä ole aihetta lastensuojelulle, tai että jos joku tekisi ilmoituksen, siitä selvittäisiin yhteistyöllä.



Olemme paljon olleet tekemisissä erilaisten tukitahojen kanssa (lapsella mm. oppimis- ja mielenterveysongelmia), eikä koskaan ole vihjaistukaan ls-ilmoituksen tekemisestä. Päin vastoin meitä on kehuttu vastuullisiksi ja hyviksi vanhemmiksi.

Jos lastensuojelu puuttuu johonkin asiaan, silloin on takuulla jotain syytäkin. Yhteenkään hyvään perheeseen ei sosiaaliviranomainen tule nuuskimaan.

Millainen mielestäsi on hyvä ja vastaavasti huono perhe? Kuinka jaottelet perheitä hyviin ja huonoihin, siis millä kriteereillä?

Paljon on ollut tapetilla lastensuojeluun ja huostaanottoihin liittyvät asiat viime aikoina. Millaisia ajatuksia sinulle on herännyt aiheesta? Näetkö lastensuojelun pelottavana mörkönä vai apua ja tukea tarjoavana mahdollisuutena?

teki poliisi ls-ilmoituksen yhden meihin vanhempiin liittyvän rikosasian yhteydessä ( ei liity väkivaltaan tms.), ja tosi asiallisesti asia hoidettiin, vaikka ilmoittava tahokin oli tuo. Tosin oli kyllä tuollainen rutiini-ilmoitus.

Jos lastensuojelu puuttuu johonkin asiaan, silloin on takuulla jotain syytäkin. Yhteenkään hyvään perheeseen ei sosiaaliviranomainen tule nuuskimaan.

Millainen mielestäsi on hyvä ja vastaavasti huono perhe? Kuinka jaottelet perheitä hyviin ja huonoihin, siis millä kriteereillä?

Hyvä perhe: lapsella hyvä ja turvallinen kasvuympäristö. Varakkuudella ei väliä, vaan kodin ilmapiirillä ja sillä, että lapsen tarpeet laitetaan ensimmäisiksi. Huolehditaan lapsen fyysisistä ja henkisistä tarpeista.

Huono perhe: Ihan sama mistä syystä ( siis vaikka vanhempi ei tarkoittaisi, olisi mt-ongelmia tai lapsuudentraumoja) lapsesta ei pidetä asianmukaista huolta, vaan lapsen fyysisiä tai henkisiä tarpeita laiminlyödään.

perheeseen



Hyvä perhe on sellainen jossa lapset saa tarpeeksi ruokaa, on suurin piirtein ehjät ja puhtaat vaatteet eikä koti ole hamstraajatason kaatopaikka.



Lisäksi siellä lasta rakastetetaan ja sallitaan lapselle normaali tunneilmaisu ja opetetaan lapsia säätelemään tunteita. Lapsen ei tarvitse pelätä. Lapsia ei jätetä liian pitkiksi ajoiksi yksin tai muuten ilman huomiota.



Siinäpä nuo tärkeimmät.

Minusta kehitysvammaisen lapsen vanhemmille pitäisi saada helpommin apua, ilman lastensuojeluviranomaisia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että lapsi jota ei voi yksin jättää sekunniksikaan, on vaikeahoitoisempi kuin lapsi joka kehittyy suhtkoht normaalisti??



Lastensuojeluviranomaisten aika säästyisi oikeaan työhön, kun vammaispalvelun asiakkaat siivottaisiin jonoista pois.

Hyvä perhe on sellainen jossa lapset saa tarpeeksi ruokaa, on suurin piirtein ehjät ja puhtaat vaatteet eikä koti ole hamstraajatason kaatopaikka.

Siellä ei ole ruokaa lapsille tarpeeksi, ei vettä saatika kaikilla puhtaita vaatteita. Ovatko ne HUONOJA perheitä?

Hyvä perhe on sellainen jossa lapset saa tarpeeksi ruokaa, on suurin piirtein ehjät ja puhtaat vaatteet eikä koti ole hamstraajatason kaatopaikka.

Siellä ei ole ruokaa lapsille tarpeeksi, ei vettä saatika kaikilla puhtaita vaatteita. Ovatko ne HUONOJA perheitä?

tekevät parhaansa niissä olosuhteissa joissa elävät. Nyt puhutaan SUomesta, ei Afrikasta.

tekevät parhaansa niissä olosuhteissa joissa elävät. Nyt puhutaan SUomesta, ei Afrikasta.

mutta en voi sietää tuollaista kahtia jaottelua hyviin ja huonoihin. On olemassa myös välimaastoja ja toisekseen tilanteet perheessä voivat vaihdella. On hyviä ja huonoja aikoja. Esimerkiksi minä en koe olevani parhaimmillani talvisina pimeinä kuukausina, mutta ei se mielestäni meidän perheestä huonoa tee.

en pelkää tai näe mörköä. Olen jo kauan ajatellut että apua ja tukea lastensuojelusta saa, yleensä, mutta ei läheskään aina. Viimeaikainen uutisointi on saanut minut skeptisemmäksi esim. lastensuojelun kentässä toimivien yritysten ja perhekotien suhteen.

en pelkää tai näe mörköä. Olen jo kauan ajatellut että apua ja tukea lastensuojelusta saa, yleensä, mutta ei läheskään aina. Viimeaikainen uutisointi on saanut minut skeptisemmäksi esim. lastensuojelun kentässä toimivien yritysten ja perhekotien suhteen.

Eikös Eerikan tapauksessakin ole koko isän puoleinen suku lastensuojelutyössä erilaisine perhekoteineen ja terapiatoimineen, mutta eipä onnistuneet suojelemaan pientä tyttöä. Eikö Bäckmanin annettu kertoa Suomen lastensuojelusta koko totuutta? Onko lastensuojelu kunnissa bisnestä?

Sijaisvanhempana olen nähnyt lastensuojelun työntekijöiden hyvän ammattitaidon ja niitä todellisia tilanteita. Ei ketään huostaanoteta turhaan.

Jouduin sen sitten itse tekemään jotta teini saataisiin raiteilleen.

Millaisin menetelmin?

Kyllä ja en.etävanhemman takia myös tasavertaisuuden vuoksi kotimme tai siis meidät ns.tsekattiin mutta saatiin vain kehuja,sos,työntekijät ei kyllä tuntuneet olevan mitään järjenjättiläisiä ja sellaisia kukkahattu-tätejä...apuakaan ei saatu kyllä,ei otettu asiakkaiksi vaikka etällä ongelmia mm.väkivaltaa jne,täyttä paskaa koko lastis touhu,anteeksi mutta puhun vain omista kokemuksista.lapsellani pyyhkii ns.hyvin,ongelmia siis ollut etän väkivaltaisuus ja kurja kohtelu,nöyryytys ja simputus.Tosin tuomiot sai eikä ole mitään vaatinutkaan aikoihin sillä sen saa tehdä ihan rauhassa,mitään ei tule saamaan

[quote author="Vierailija" time="16.01.2013 klo 14:18"]

Paljon on ollut tapetilla lastensuojeluun ja huostaanottoihin liittyvät asiat viime aikoina. Millaisia ajatuksia sinulle on herännyt aiheesta? Näetkö lastensuojelun pelottavana mörkönä vai apua ja tukea tarjoavana mahdollisuutena?

[/quote]En pelkää huostaanottoa. Asemani tässä kunnassa on sellainen (monikymmenvuotisena sijasi- ja tukiperhäitinä oman suurperhevanhemmuuden ohella), ettei lapsiani luultavasti huostaanotettaisi edes, vaikka niin pahasti sekoaisin, että moiselle tarve olisikin.

Mutta näen silti lastensuojelun tietyn "mörköpuolenkin" eli olen vuosikymmenten varrella tavannut perheitä, joista on (potentiaalisesti muuten riittävät) voimat loppuneet sen vuoksi, että on pitänyt lasten sijaan keskittyä "tarkkailijoiden" miellyttämiseen.

Sellaista ei saisi tapahtua - koskaan.

Kukkahattutädit pois sosiaalisektorilta.

Tervejärkisiä tilalle.