Lue keskustelun säännöt.
Inhoan puistoilua
15.01.2013 |
Ollaan kuukausi asuttu uudessa paikassa ja sitkeästi käyty melkeinpä päivittäin 1,5v lapsen kanssa tuossa lähipuistossa. En vaan jaksa enää käydä siellä, tuntuu mahdottomalta päästä mukaan siihen äitiporukkaan ja tuntuu että me ei oikeasti olla sinne edes kovin tervetulleita. Siellä käy säännöllisesti 5 äitiä lapsineen, he tuntuvat ainakin olevan hyviä kavereita keskenään ja juttu luistaa. Alusta asti olen moikannut reippaasti heti puistoon tullessa, mutta vielä tähän päivään mennessä kukaan ei ole vastannut kertaakaan. Olen yrittänyt jutella niitä näitä, mutta vastauksena saan aina vaan raskaita huokauksia ja kirjaimellista selänkääntöä. Ei siinä, minä voin seisoskella ja tuijotella taivasta siellä sen aikaa kun siellä ollaan, mutta kun tuo minun lapsenikaan ei tunnu olevan sinne tervetullut. Alussa pari lasta meni leikkimään lapseni kanssa, kunnes heidän äitinsä tuli ja kirjaimellisesti talutti lapset pois minun lapsen luota "mennään leikkimään noitten muitten kanssa". Ja en oikeasti liioittele, sanasta sanaan juuri noin. Lapset leikkivät ihan nätisti, mitä tuo minunkin lapseni nyt tuon ikäisenä osaa (lapioida kaverina lunta ämpäriin). nyt ollaan joka päivä könötetty lapseni kanssa kaksin keräämässä lumikökköjä tms jossain puiston nurkassa, edelleen moikkaan kaikkia kun sinne mennään, mutta ei sitä vastausta tule. Muut lapset ohjeistetaan leikkimään aina puiston toisessa päässä. Jos lapseni menee sinne mukaan, alkavat he pakkailla kamojaan että mennäänkin jo kotiin/kahville jonkun sen äitiporukan äitin luokse.
En tiedä mikä meissä on vikana, mutta nykyään inhoan tuossa puistossa käyntiä. Eikai siellä pakko ole käydä. Ajattelin aluksi että käyn siellä ihan sen takia että lapseni saa muita lapsikontakteja, mutta turhaahan se on kun ei kenenkään kanssa saa leikkiä. Teenkö karhunpalveluksen lapselle jos jatkossa ulkoillaan vaan tuolla lähimetsässä kaksin? Siellä on ainakin kivaa kun ei ole ahdistava ilmapiiri ja tunne itseään koko ajan ei-tervetulleeksi. Mutta minkä ikäisenä alkaa olla oikeasti tärkeää totuttaa lasta aktiivisesti myös muihin lapsiin?
En usko että meissä oikeasti mitään vikaa on mikä aiheuttaisi tuon syrjinnän, koska sieltä mistä muutimme, kävi monessakin eri puistossa mutta aina päästiin hyvin porukkaan mukaan ja leikkikavereita riitti. Rehellisesti sanottuna mua ei oo ikinä aikuisiällä kohdeltu näin kylmästi, tulee ihan kouluajan koulukiusaamiskokemukset mieleen (ryhmästä sulkemista yms).
Kommentit (16)
Siellä ei aamuisin ole muita kuin kaikki alueen perhepäivähoitajat hoitolapsineen. Monesti olen miettinyt, et oonko mä ainoa tään alueen mamma joka on äitiyslomalla ja lapset on kotona. Mulla siis 6kk vauva ja kohta 3v täyttävä taapero. Koskaan en ole nähnyt muita kotimammoja tuolla kentällä. Mut eipä tuo haittaa, en ole koskaan välittänyt ventovieraiden kanssa hirveästi rupatella, mutta jos joku tulee mulle iskemään juttua niin toki juttelen, enkä käyttäydy kylmästi tai töykeästi.
Onhan tuo kuvaamasi käytös todella törkeää. Vielä törkeämpää on, kun estävät leikkimästä lapsesi kanssa. Onko alueellanne perhekerhoa, muskaria tms minne voisitte mennä. Tosin tuo kuvaamasi sakki kuulostaa käyttäytymisen perusteella todella white trash sakilta. Jätä omaan arvoonsa. Ilmeisesti niillä rassukoilla ei ole muuta elämää kuin se yksi ja sama leikkikenttä, eikä lapsillakaan muuta virikettä ole kuin se yksi ja sama paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 1 v 3 kk lapselle kelpaisi yksi lisäkaveri sitä lunta lapioimaan :)
täällä ei ole kerhoja, mutta kuulin että ensi kuussa täällä aloittaa joku seurakunnan perhekerho kerran viikossa. Siellä mennään kyllä käymään ja katsomaan mitä siellä on.
Muuten en aluetta ole vielä enemmän kerennyt tutkimaan mitä täältä löytyisi, toisia puistoja en ainakaan ole vielä löytänyt kun olen koirien kanssa lenkkeillyt aluetta läpi. Mutta tuo lähimetsä on sellainen missä lapsi käy isänsä kanssa usein iltaisin ja kuulemma viihtyy siellä kovasti käpyjä keräillessä ja lintuja katsellessa. Ajattelinkin että menisin itsekin jatkossa mieluummin tuonne ulkoilemaan lapsen kanssa, tuo puistoilu tuottaa nykyään vaan pahaa mieltä jo illasta alkaen kun alkaa miettiä kuinka kurjaa siellä taas seuraavana päivänä on. Eli ei se taida silloin ihan ajaa asiaansa se puisto..
-ap
aina ulkoilun jälkeen tuossa omassa pihassa. Syynä oli meitä aiemmin tähän muuttaneet mammat jotka pitivät yhtä. juttelivat vain keskenään. Oli aina jotenkin paha mieli ulkoilujen jälkeen.
Sitten alettiin käymään muissa puistoissa, usein oltiin siellä ihan kahdestaan 1,5 veen kanssa, joskus siellä oli joku mukava äiti jonka kanssa juteltiin niitä näitä. Ei sun kannata nyt ainakaan tuolla puistossa käydä enää. Jos lähellä ei ole muita puistoja niin olisko vaikka bussimatkan päässä?
t. Tre:llä asuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me asutaan Helsingissä.
Alkuun ei itselläkään ollut puistoilu helppoa, kuppikunnat oli erittäin vaikeita lähestyttäviä... Sitten osallistuin alueellani vauvajumppaan ja vauvamuskariin, sieltä löysin kamuja joiden kanssa alettiin yhdessä puistoilla.
Todella inhottavaa tuo muiden äitien käytös, toivottavasti eivät saa sinua lopettamaan lapsesi kanssa puistoilua. Sitkeästi vaan paikalle ja lapsen kanssa hauskaa pitämään, lapsen etu on tärkein :) Ja voihan asiaa ihan ystävällisesti äideiltä kysyä jos lapsesi yhteydenpito-yritykset torjuvat että missä vika?
Äitiyslomalle jäännin jälkeen on kyllä saanut itsekin monesti ällistyä siitä miten yllättävää käytöstä äitien parissa esiintyy. Itse olen naisvaltaisella työpaikalla, mutta nekin kotkotukset tuntuvat välillä hyvin pieniltä leikkipuistomeininkien rinnalla... :)
menet sitten niiden omien kavereidesi kanssa puistoon. :)
Vielä ehdit ilmoittautua lapsen kanssa perhejumppaan tms. jos paikkakunnalla niitä järjestetään. Varmasti alueella on muitakin äitejä, jotka haluavat lisää kavereita.
En minäkään kiusaisi itseäni kovin kauaa, jos puistossa on vaan yksi ystäväporukka. Mutta muuten sanoisin, että vaikka et puistossa kävisikään, niin muuten ei kannata luovuttaa. Olen muuttanut kahdesti lasten ollessa pieniä ja aina saanut kavereita. Mutta aina siihen on mennyt melkein vuosi, että ihmisiin tutustuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me asutaan Helsingissä.
Alkuun ei itselläkään ollut puistoilu helppoa, kuppikunnat oli erittäin vaikeita lähestyttäviä... Sitten osallistuin alueellani vauvajumppaan ja vauvamuskariin, sieltä löysin kamuja joiden kanssa alettiin yhdessä puistoilla.
Todella inhottavaa tuo muiden äitien käytös, toivottavasti eivät saa sinua lopettamaan lapsesi kanssa puistoilua. Sitkeästi vaan paikalle ja lapsen kanssa hauskaa pitämään, lapsen etu on tärkein :) Ja voihan asiaa ihan ystävällisesti äideiltä kysyä jos lapsesi yhteydenpito-yritykset torjuvat että missä vika?
Äitiyslomalle jäännin jälkeen on kyllä saanut itsekin monesti ällistyä siitä miten yllättävää käytöstä äitien parissa esiintyy. Itse olen naisvaltaisella työpaikalla, mutta nekin kotkotukset tuntuvat välillä hyvin pieniltä leikkipuistomeininkien rinnalla... :)
tuo enää lapsenkaan edun mukaista, jos lapskin jätetään kylmästi ulkopuolelle? Minä en kävisi enää, paha mieli olisi tuon jälkeen varmaan itsellä JA lapsella.
Kuulostaa tosi kurjalta ja suoraan sanottuna omituiselta käytökseltä.
Oletko jo löytänyt kaupungin avoimet perhekerhot ja leikkitoimintakeskukset? Itse tykkään käydä noissa. Ja mulle sopisi mainiosti myös leikkipuistotreffit, jos asuttais samalla suunnalla.
T. Kolmas tamperelainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun itse kävin puistossa otimme innolla uudet vastaan, meitä oli tosi iso puistoporukka ja siihen mahtui AINA uudetkin mukaan.
Edelleenkin muistelen näitä puistoaikoja hyvillä mielin, ihmisiä muuttanut pois alueelta, mutta edelleen jos tulee törmättyä jossain niin vaihdetaan kuulumisia ja tietty päivitellään ajan juoksua ;D
http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/paivahoito/avoinvarhaiska…
T. Se kolmas tamperelainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein kylmää lukea tälläistä, etenkin kun Tampereella asustelen itsekin. Itsellä yksivuotias jonka kanssa ei vielä paljon olla puistoiltu mutta karmii jo edeltäkäsin jos tuollaista käytöstä äitien keskuudessa esiintyy. Törkeää!
En ylipäänsä voi ymmärtää miten aikuiset ihmiset eivät esim. tervehdi takaisin! Herranjesta, eihän sitä pakko ole kenenkään kanssa sydänystäviksi alkaa jos ei haluta, mutta ihan perus käytöstavat pitäisi olla hanskassa.
Kaiken huippu jos tälläinen käytös ulotetaan lapsiin saakka. Haloo. Ei voi ymmärtää. :(
Toisaala tietysti ihan hyvä että varoittavat selkeästi luonnehäiriöstään heti alkuun, tarkemmin ajatellen en haluaisi oman lapseni joutuvan tuollaisten aikuisten vaikutuspiiriin.
Jaksamista ap:lle, muista ettei sinussa tai lapsessasi ole mitään vikaa, hulluja vaan sattuu joskus kohdalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuu turtolassa päin:)
Kiitos tuosta linkistä, pitääkin perehtyä noihin paremmin, en ollut tajunnut tuollaisia ollenkaan! Siis olen aina vaan etsinyt oman alueen toimintoja, vaikka tokihan ihan tuosta lähistöltä näyttää löytyvän enemmänkin toimintaa.
-ap
Minä asun länsi-Tampereella, eli ihan eri suunnalla. Liity Facebookissa Tampereen äitien ystäväpalstalle, siellä voi sopia nimellä ja naamalla treffit. Olisin mielelläni tull vajaa kaksivuotiaani kanssa puistoilemaan tai jotain, sillä ei minullakaan muualta muuttaneena kovin montaa kaveria ole.
Oletko löytänyt jo Rullan Finlaysonilla, seurakunnan perhekerhit ja mll laivapuiston perhekahvilan?
T. Se kolmas tamperelainen
Menkää mielummin sellaiseen paikkaan jossa kummatkin viihdytte.
Ne toiset äidit on suoraan sanottuna idiootteja .
Ei sinun tarvitse tuollaista sietää.