lapsen hautajaisten vaikutus sukulaislapsiin?

Olette varmaan puhuneet serkun kuolemasta lasten kanssa? Miten he on reagoineet? Ovatko ennen olleet hautajaisissa?

Se kuuluu yhtäläillä elämään, kuin häätkin. Kaikkihan me joskus kuollaan, siten lapsesi voivat ehkä jopa oppia, että nuorenakin voi kuolla tai käydä pahasti (ajatellen vähän myöhemmin kun alkaa autoa ajamaan yms. Ettei ole sellaista kuolematon fiilistä) . Keskustelkaa ennen ja jälkeen miltä lapsista tuntuu ja mitä he ajattelee niin sitä tulee käytyä läpi, ettei jää sitä liikaan miettimään. Kyllä se tuntuu pahalta vaikka arkussa olisi vanha, rakas ja sairas isoäiti. Mites muuten lapset oppii miten hautajaisissa käyttäydytään? Mut käykää hei asiaa läpi!

kuolemaa- kätkytkuolema.



Toinen lapsista on hyvin herkkä ja ottanut tämän asian raskaasti. Molemmat kuitenkin haluavat hautajaisiin. Eivät ole koskaan olleet.



AP

se arkku järkyttää lapsia erityisesti? Lapset suhtautuvat kuolemaan tietysti eri tavalla kuin aikuiset, mutta kuolema on luonnollinen tapahtuma ihan samalla tavalla kuin syntymä eikä lapsia tarvitse suojella siltä. Noin isojen lasten kanssa asiasta täytyy joka tapauksessa keskustella, he huomaavat aikuisten käytöksen muutokset ja jos asiaa yritetään sivuuttaa tai piilotella heiltä, niin se vaikuttaa heihin paljon enemmän ja huonommalla tavalla kuin avoin suhtautuminen.

Jos lapset ovat erityisen herkkiä eivätkä ole koskaan aikaisemmin kohdanneet kuolemaa lähipiirissä tai osallistuneet hautajaisiin, niin kysy lapsilta haluavatko he osallistua. Jos eivät halua, niin keskustelkaa asiasta.

Tuon ikäiset lapset ymmärtävät jo sen verran kuolemasta, että mielestäni kannattaisi myös kysyä heidän tunnelmiaan asiasta ja sitä, tuntuisiko hautajaiset heistä epämukavalta. Voihan olla, että lapset nimenomaan haluaisivat päästä pienen serkkunsa saattamaan.



Ja kun kerran vauva on kuollut ja se ymmärretään, tuskin sen arkun näkeminen tilannetta tai järkytystä muuttaa, sekä lasten että aikuisten kohdalla. Tarkoitan siis sitä, että tetysti pieni arkku voi tuntua erityisen pahalta, mutta se suurin järkytys on kuitenkin se, että lapsi on kuollut ja sehän jo tiedetään.

Etenkin tuossa tilanteessa, että lapsi on ottanut asian raskaasti,niin susoittelisin ottamaan heidät mukaan. Varsinkin kun itse haluavat. Hautajaiset voivat auttaa heitä ymmärtämään ja käsittelemään asiaa paremmin. Elämän päättymiseen tulee konkretiaa.

ja keino työstää suruaan. Jos lapset itse haluavat hautajaisiin niin sen kieltäminen saattaisi minusta olla sama kuin jättäisi jonkun oleellisen osa surutyöstä heidän osaltaan pois.



Kuolema - javarsinkin lapsen kuolema - on aina vaikea asia, jopa aikuisillekin. Lapsesi ovat tietoisia jo asiasta, joten en usko, että hautajaiset sinänsä järkyttää enää enempää.



Itse ajattelen myös niin, että elämässä tapahtuu näitä vaikeita ja järkyttäviä asioita, joita on vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Koululaisia ei voi kasvattaa pullossa ja suojella ihan kaikelta. Nämä tapahtumat on vain pakko hyväksyä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Vanhemmat eivät voi loputtomiin suojella lasta kaikelta pahalta.



Itse ottaisin oman lapseni ilman muuta hautajaisiin mukaan.



Usein on myös niin, että nämä asiat ovat aikuisille paljon vaikeampia kuin lapsille. Heillä on usein hyvin mutkaton tapa lähestyä vaikeitakin juttuja.



Sanon vielä kärjistetyn esimerkin: Miltä tuntuisi lapsen menettäneestä vanhemmasta, jos joku sanoisi ja päättäisi hänen puolestaan, että lapsen hautajaisiin et mene, koska tilaisuus voi olla liian traumaattinen ja raskas sinulle? Minusta on parempi, että lapsetkin saavat surra ja jutella ja näkevät, että aikuisillekin tämä on raskas ja surullinen ja vaikea asia.

Kyllä ne lapset ennenkin hautajaisissa oli, ja lapsia kuoli ennen paljon enemmän kuin nykyään.

lähetimme lasten kanssa ilmapalloja taivaaseen, hölmöä ehkä mutta konkreettista

niin otat toki mukaan. Vaikea ja surullinen tilanne joka tapauksessa mutta ehkä on kuitenkin lohdullisempaa mennä yhdessä tilaisuuteen kuin jättää lapsia kotiin.

Eri asia ihan pienet lapset tai jos itse on siinä hantissa ettei pysty kunnolla edes itsestä huolehtimaan surun takia.

en oikein ymmärrä miten sen arkun näkeminen voisi olla kamalan järkyttävää. Lapset kuitenkin tietävät mitä on tapahtunut, ei se muutu siellä hautajaisissa yhtään sen järkyttävämmäksi. Jos ette ole koskaan hautajaisissa olleet niin jutelkaa etukäteen mitä siellä tapahtuu ja miksi. Jutelkaa myös jälkikäteen asioista, jotka lapsia mietityttävät/ haluavat puhua. Hautajaisissa porukalla sureminen voi olla tosi helpottavaakin.

Musta toi ilmapallojuttu oli aika kiva teko vaikka en uskovainen olekaan.

Mun mielestä on lähes järkyttävää, että lapsilta ummistetaan silmät kuolemalta, että hys hys vaan ettei lapset ole ihmeissään ja ahdistu...!



Kuolema on OSA ELÄMÄÄ ja sellaisen asian jokainen tulee joskus kohtaamaan lähipiirissään. Itse olin 10 vuotiaana kokenut jo varmaan 10 hautajaiset - ja en lapsena kokenut niissä mitään erikoista sinänsä. Se oli osa elämää ja tiesin ja ymmärsin että ihmisiä kuolee.



Sen sijaan mun mielestä on lähes koomista, että ihmiset jotka eivät lapsena, tai nuorena ole olleet hautajaisissa, saattavat olla aikuisena aivan shokissa jonkun tuntemattoman ihmisen hautajaisissa. Ja se johtuu just siitä, että heiltä on suljettu aiemmin koko asia pois elämästä...



Eli: ehdottomasti lapset mukaan.

niin kyllä sinusta olisi lähinnä pervoa jos sukulaiset ei tulisi lasta saattelemaan.



Minun lapsen hautajaisiin ei tuotu sukulaislapsia, varmaan saa traumoja.

Jos heiltä lapsi kuolee, niin omani menisivät saattelemaan.

älä ole curling-vanhempi. kuolema on osa elämää. ei lapsi järkyty pienestä arkusta enempää kuin isosta kun ei ole minkäänlaista arkkua koskaan nähnyt. lapsen lienee vaikeinta ymmärtää jos / kun vauvan vanhemmat ja isovanhemmat itkee silmät päästään.

se miten itse toimit ja reagoit vaikuttaa lapsiisi eniten. jos itse menet ja jätät lapset pois niin sekin herättää kummastusta.

jos aikuinen pitää asiaa luonnollisena niin lapsikin oppii pitämään ja oppii,että vaikeistakin asioista selviydytään, yhdessä.

Tietysti kuolema ja pieni arkku tuntuu lapsista pahalta. Niinhän se tuntuu aikuisistakin! Mutta kuolema on olennainen osa elämää ja kun sellainen on lähipiiriäsi kohdannut, tulee tietysti myös lapset ottaa mukaan.



Omat lapseni olivat 3v ja 5v kun siskoni poika kuoli 6vuotiaana. Läheisen serkun menetys oli lapsille rankkaan ja tietysti hautajaisissa itkettiin silmät punaisina koko sakki, mutta keskustelemalla ja asioita yhdessä jakamalla lapset selvisivät surustaan ihan siinä missä aikuisetkin. Itse asiassa hautajaiset voivat olla suruprosessin kannalta hyvin merkittävä tapahtuma. Sehän on juuri paikka jossa voi luvan kanssa itkeä ja surra. On se siellä lapselle paljo mukavampaa kuin vaikka koulun liikuntatunnilla kun tuttu peli tuo mieleen rakkaan serkun eikä kukaan ymmärrä miksi muuten niin reipas poika nieleskelee kyyneliään.



Ottakaa ihmeessä lapset mukaan ja lohduttautukaa yhdessä. Siitähän hautajaisissakin on osin kyse surun jakamisesta ja toinen toisensa tukemisesta.