Te 70-luvulla tai 80-luvun aivan ekoina vuosina synnyttäneet, kertokaa synnytyskokemuksianne

äitini on kertonut, että synnytti Vaasassa, jossa suurin osa kätilöistä ja hoitohenkilökunnasta puhui ruotsia, osa ei osannut suomea lainkaan. Vietti sairaalassa viikon. Synnytyksestä en osaa sanoa, mutta synnytyksen jälkeen kuulemma äidin tehtävä oli nukkua. Lapsi tuotiin neljän tunnin välein syömään.



Miehen äiti ollut 70-luvulla lastenhoitajana synnytysosastolla. Kertoi, että vauvat lastattiin vieri viereen kärrylle ja samalla kärryllä kuljetettiin aina yhden huoneen vauvat ruokailemaan. Puolen tunnin kuluttua haettiin takaisin. Isille lapsia näytettiin vauvalan ikkunana takaa.

Olisiko lisää näitä mielenkiintoisia kokemuksia?:)

Voin kertoa äitini kokemuksen v.74 Olin yliaikainen, ja synnytys käynnistettiin risiiniöljyllä, siis ripulilla.

2000-luvulla

On synnyttänyt minut vuonna 1977, ja sai synnytykseensä epiduraalipuudutuksen. Hän oli muiden ensisynnyttäjien tapaan viikon sairaalassa. Toisen lapsen jälkeen pääsi jo 5 vrk kuluttua pois sairaalasta, jos kaikki meni hyvin.



Minua punnittiin monta kertaa päivässä ennen ja jälkeen ruokailun. Jonain päivänä paino ei ollut noussut riittävästi, jolloin olin saanut lisämaitoa (ei korviketta). Tämä punnitseminen oli ilmeisesti ajan trendi, olin ihan normipainoinen syntyessäni.



Vierailujen kanssa ei ollut niin nöpönuukaa kuin nykyään. Kaikki sukulaiset ja tuttavat saivat käydä vauvaa ihastelemassa. Äitini on tehnyt työuransa sairaalassa, ja 80-luvullakin hän aina tapasi käydä ihastelemassa kaikkien tuttujen vauvoja vauvalassa. Tämä oli siis kohtelias tapa. :) Vauvoja käytiin siis katsomassa vauvalassa, sinne potilashuoneisiin menivät vain läheisimmät.



Vauvoja sai käsittääkseni pitää vapaasti vierellä ja vauvalassa. Yleensä vauva vietiin äidin nukkuma-ajaksi vauvalaan.



Vaipat olivat kertakäyttöisiä. Perinteisesti ostettiin pötköttelemään mallisia vaippoja, jotka laitettiin muovisten vaippahousujen sisään. Kokonaan kertakäyttöiset vaipat olivat niiden rinnalle uusi tulokas.

On synnyttänyt minut vuonna 1977, ja sai synnytykseensä epiduraalipuudutuksen. Hän oli muiden ensisynnyttäjien tapaan viikon sairaalassa. Toisen lapsen jälkeen pääsi jo 5 vrk kuluttua pois sairaalasta, jos kaikki meni hyvin.

Minua punnittiin monta kertaa päivässä ennen ja jälkeen ruokailun. Jonain päivänä paino ei ollut noussut riittävästi, jolloin olin saanut lisämaitoa (ei korviketta). Tämä punnitseminen oli ilmeisesti ajan trendi, olin ihan normipainoinen syntyessäni.

Vierailujen kanssa ei ollut niin nöpönuukaa kuin nykyään. Kaikki sukulaiset ja tuttavat saivat käydä vauvaa ihastelemassa. Äitini on tehnyt työuransa sairaalassa, ja 80-luvullakin hän aina tapasi käydä ihastelemassa kaikkien tuttujen vauvoja vauvalassa. Tämä oli siis kohtelias tapa. :) Vauvoja käytiin siis katsomassa vauvalassa, sinne potilashuoneisiin menivät vain läheisimmät.

Vauvoja sai käsittääkseni pitää vapaasti vierellä ja vauvalassa. Yleensä vauva vietiin äidin nukkuma-ajaksi vauvalaan.

Vaipat olivat kertakäyttöisiä. Perinteisesti ostettiin pötköttelemään mallisia vaippoja, jotka laitettiin muovisten vaippahousujen sisään. Kokonaan kertakäyttöiset vaipat olivat niiden rinnalle uusi tulokas.

Ennakoiva tekstinsyöttö iski! Synnytysten käynnistämiseen lääkärit käyttivät oksitosiinitippaa jo silloin. Liekö ollut nuo mainitut risiiniöljyt sitten hoitajien käytössä, brr.

Siellä oli isoissa huoneissa paljon äitejä vieri vieressä. Vauvat tuotiin 4 tunnein välein syötettäväksi. Kuulemma käytävältä alkoi kuulua aina valtava parkukuoro kun vauvat kärrättiin yhtäaikaa ruokailemaan. Öisin vauvoja ruokittiin sokeriliemellä.



Isät saivat nähdä vauvat vain lasiseinän takaa.

Synnytyksissä kaikki äidit makasivat synnytyssängyssä koko synnytyksen ajan. Ellei synnytys edistynyt, laitettiin oksitosiinitippa. Mitään kivunlievitystä ei ollut, isiä alkoi tulla mukaan joskus 70-luvun puolivälissä, mutta aika harva oli mukana. Kätilöiden mielestä isät olivat vain tiellä.



Kaikilta äideiltä ajeltiin karvat ja annettiin peräruiske. Synnytyksen aikana ei annettu ruokaa eikä juomaa. Väliliha leikattiin kaikilta.



Vauvan synnyttyä se pestiin, piikitettiin ja kapaloitiin. Sitten äiti sai hetkeksi vauvan kainaloonsa, mutta ei imettänyt. Äiti kärrättiin huoneeseensa ja vauva vietiin vauvalaan. Sängyt pedattiin ja ruoka tuotiin huoneeseen, mitään ei äiti saanut tehdä itse. Hoitajat hoitivat vauvat ja toivat määräajoin syömään puoleksi tunniksi, öisin annettiin sokerivettä. Vieraita sai käydä vierailuaikoina ja vauvaa näytettiin vauvalan lasiseinän takaa. Kaikilla vauvoilla oli myös tutti käytössä.



Kätilöt olivat usein äksyjä ja määräileviä. Monet äidit pelkäsivät kätilöitä. Ihannesynnyttäjä oli hiljainen eikä valittanut mistään. Huutaa tai kiroilla ei saanut. Ensisynnyttäjät olivat sairaalassa 7-10 päivää, muut 5-7 päivää. Kaikkien oli pukeuduttava sairaalan vaatteisiin.



Minkähänlaisia traumoja äideille ja mahdollisesti vauvoillekin on tuolloin jäänyt? Kuka ottaisi esille ja puhuisi tuosta ajasta...toinen olisi sitten koulun aiheuttamat traumat! Siinä aihetta tutkijoille! Onneksi ihmiset ovat kehtittyneet noista ajoista.

Äitini ensimmäisestä synnytyksestä en tiedä paljonkaan. Keskosvauva syntyi nopeasti (odotettavasti ilman kivunlievitystä), äitini tuli kesken työpäivän samassa sairaalassa synnyttämään. Jälkikäteen on kertonut, että kuuli vauvansa voimakkaan itkun vauvalasta saakka syöttöväleillä.



Toinen lapsi syntyi upouudessa Jorvissa. Olen ymmärtänyt, että äitini sai epiduraalin (ainakin on minulle kehuskellut, että sitten et tunne mitään). Isä oli mukana synnytyksessä, mutta häntä ei oltu valmennettu kuten nykyisiä, joten luki kuulema huoneen nurkassa. Sairaalasta äiti kertoi lähteneensä heti kun vain päästettiin. 30-40 vuoden viiveellä äiti on kuvannut molempia synnytyksiään helpoiksi, joissa vauva oli keskipiste ja suurin haaste hänelle oli päästä kotiin vauvaa hoitamaan.

Kyllä kai ylivoimaisesti suurin osa meistä 60-70-80-luvuilla syntyneistä on ihan normaaleja ihmisiä. Tyytyväisiä, onnellisia veronmaksajia.

Kättärillä, jossa olen itsekin syntynyt tosin siinä vanhassa. Isä vain vei sairaalaan, ei silloin niin mukaan tultu eikä ollut väliksikään! Synnytys oli helppo, oli silloin niin luonnollista eikä siitä tehty mitään numeroa, ei ollut mitään kivunlievitystä eikä edes tarvetta, ei pahemmin sattunut, enkä valittanut yhtään, mitä nyt vähän huokailin! En kyllä semmosiin olisi edes suostunut, oisin ajatellut että on vauvalle pahasta..ja nyt puhun normaalista synnytyksestä, vain niistä kokemusta. Mukava kätilö siinä kävi muutamia kertoja, lääkäri ehti vasta kun oli vauva tullut. Kaikenkaikkiaan hieno kokemus. Muistaakseni sairaalassa oltiin viitisen päivää vaikka hetiolisi kotiin tehnyt mieli. Ja mikä erikoista tähän päivään, siellä oli tupakkahuone!

Paikalla ei ollut lainkaan lääkäriä koska mentiin sairaalaan iltayöstä, ja kätilöt jostain syystä saivat päähänsä että synnytystä täytyy väkisin viivästyttää kunnes on paikalla lääkäri. Minulle lähes pakkosyötettiin ateria ruokaa, koska se voi kuulemma viivästyttää synnytystä. Se ateria sitten tuli ylös supistusten aikana kumminkin. Lapsi kun ei noudattanut kätilön toiveita alkaa kunnolla syntyä vasta 10 tunnin päästä kun lääkärin vuoro alkaa.



Mitään kipulääkkeitä ei saanut, en kyllä olisi varmaan ottanutkaan, en ottanut toisenkaan lapsen synnytyksessä vaikka silloin olisi saanut. Kätilö oli silminnähden hermostunut koko ajan ja epäilytti osaako hän hommaansa. Synnytys sitten kesti kuitenkin 12 tuntia joten ehti se lääkärikin sinne tulla, mutta ihmetteli että mitä tässä muka lääkäriä tarvitaan, normaalisynnytyksessä. Vähän moitti minua papereita katsottuaan että "mitäs sinä täällä vieläkin teet", ihan kuin huvikseni olisin valinnut synnyttää 12 tuntia. No, lapsi syntyi ja repesin jonkun verran. Kun ommeltiin repeämiä, ompelija vitsaili laittavansa isännän tikkiä niin on tiukemmat paikat kuin koskaan ennen, ja todellakin oli, niin tiukat tikit oli että yhdyntä oli seuraavan lapsen syntymään asti kivuliasta kun välilihan puolelta kinnasi tikatusta kohdasta. Sen muistan myös että lasta ei saanut pitää siinä vieressä koko ajan vaan se tuotiin vain tiettyinä kellonaikoina imetettäväksi.



Seuraavan synnytin TYKSissä 1976 ja siellä oli paljon asiantuntevampi meininki.

Synnytyksissä kaikki äidit makasivat synnytyssängyssä koko synnytyksen ajan. Ellei synnytys edistynyt, laitettiin oksitosiinitippa. Mitään kivunlievitystä ei ollut, isiä alkoi tulla mukaan joskus 70-luvun puolivälissä, mutta aika harva oli mukana. Kätilöiden mielestä isät olivat vain tiellä.

Kaikilta äideiltä ajeltiin karvat ja annettiin peräruiske. Synnytyksen aikana ei annettu ruokaa eikä juomaa. Väliliha leikattiin kaikilta.

Vauvan synnyttyä se pestiin, piikitettiin ja kapaloitiin. Sitten äiti sai hetkeksi vauvan kainaloonsa, mutta ei imettänyt. Äiti kärrättiin huoneeseensa ja vauva vietiin vauvalaan. Sängyt pedattiin ja ruoka tuotiin huoneeseen, mitään ei äiti saanut tehdä itse. Hoitajat hoitivat vauvat ja toivat määräajoin syömään puoleksi tunniksi, öisin annettiin sokerivettä. Vieraita sai käydä vierailuaikoina ja vauvaa näytettiin vauvalan lasiseinän takaa. Kaikilla vauvoilla oli myös tutti käytössä.

Kätilöt olivat usein äksyjä ja määräileviä. Monet äidit pelkäsivät kätilöitä. Ihannesynnyttäjä oli hiljainen eikä valittanut mistään. Huutaa tai kiroilla ei saanut. Ensisynnyttäjät olivat sairaalassa 7-10 päivää, muut 5-7 päivää. Kaikkien oli pukeuduttava sairaalan vaatteisiin.

Minkähänlaisia traumoja äideille ja mahdollisesti vauvoillekin on tuolloin jäänyt? Kuka ottaisi esille ja puhuisi tuosta ajasta...toinen olisi sitten koulun aiheuttamat traumat! Siinä aihetta tutkijoille! Onneksi ihmiset ovat kehtittyneet noista ajoista.

Kätilöt olivat todella töykeitä ja kohtelivat synnyttäjiä kuin jotain asiaankuulumatonta riesaa. Potilaat eivät todellakaan olleet asiakkaita, vaan mitään tietämätön, mistään ymmärtämätön alempi rotu, jota sai kohdella miten tahansa.

Hoitaja toi väärän lapsen anopilleni syötettäväksi! (sukupuoli oli sentään oikein) Eikä tietenkään uskonut, kun sanoi ettei tämä hänen ole.

Anoppi etsi sitten itse lapsensa ja väärän vauvan äidin.