viikko-viikko lapset ovat onnellisia kun pääsevät muuttamaan omaan kotiin

nuoret nyt yleensäottaen ovat onnellisia kun pääsevät muuttamaan omilleen :)



Muistan kuinka oikukkaana teininä pakkailin laukkuani vähän väliä ja tein selväksi vanhemmilleni, että lähden heti kun voin. Ja sitten kun lopulta nuorena täysikäisenä löytyi se kämppä, mä olin niin aikuista että.. vähän on kyllä realiteetit tulleet vastaan sen jälkeen. Ja ihan ydinperheen kasvatti olin. Ja aika tavallinen tarina mun kaveripiisissä.

vuoroasuva nuori haluaa pysyvyyttä. Lopputulos on sama, mutta lähtökohta eri. Lisäksi se vuoroasumiseen pakotettu nuori on ihmissuhteissaan paljon varovaisempi kuin yhdestä kodista maailmalle lähtevä eli esim. vaatii parisuhteessa paljon enemmän omaa tilaa.

että tämä asumismuoto on liian uusi liian monelle aikuiselle. Vuoroasumiseen tyytyväiset joutuvat alituisesti epäilyjen kohteeksi ja vakuuttamaan tyytyväisyyttään. Lapset leimaantuvat erikoisiksi asumisjärjestelyn vuoksi. Lapset eivät halua olla erikoisia. Lapset kuitenkin valitsisivat erotilanteessa usein juuri sen vuoroasumisen. Vuoroasumisessa on omat haasteensa, mutta haasteet on tehty voitettaviksi. Kaikille ja kaikkiin tilanteisiin vuoroasuminen ei sovi ja asumisjärjestelyt pitää ainaa tehdä lapsilähtöisesti.

että tämä asumismuoto on liian uusi liian monelle aikuiselle. Vuoroasumiseen tyytyväiset joutuvat alituisesti epäilyjen kohteeksi ja vakuuttamaan tyytyväisyyttään. Lapset leimaantuvat erikoisiksi asumisjärjestelyn vuoksi. Lapset eivät halua olla erikoisia. Lapset kuitenkin valitsisivat erotilanteessa usein juuri sen vuoroasumisen. Vuoroasumisessa on omat haasteensa, mutta haasteet on tehty voitettaviksi. Kaikille ja kaikkiin tilanteisiin vuoroasuminen ei sovi ja asumisjärjestelyt pitää ainaa tehdä lapsilähtöisesti.

Lapset ja nuoret eivät valitsisi vuoroasumista vaan yhden ainoan kodin. Tämä on tullut selville sekä ruotsalaisissa että brittitutkimuksissa. Suomalainen tutkimus oli toista mieltä, mutta siinä tutkija sivuutti kaikki vuoroasumista tukemattomat lausunnot ja piti niitä poikkeuksina.

Lapset ovat konservatiiveja, he rakastavat pysyvyyttä.

muuttaisi ne vanhemmat kotia viikottain ja lapsilla koti pysyisi. Jos kerran siitä reissaamisesta ei ole mitään haittaa. Aikuiset vetoavat siihen, että ei voi, kun tulee uusi puoliso jne. MIten niin ei voi? Jos lapsen voi laittaa reissaamaan paikasta toiseen, voi itse tehdä saman.

Minulle nainen, joka suostuuasumaan toisen naisen sisustamassa kämpässä ( siis exä ja nyxä), niin minä näytän, että lehmät lentävät.

Tämä lehmä melkein lentää.

Lasteni isä tulee tapaamaan lapsia meidän / minun / lasten kotiin enkä muuhun järjestelyyn tule koskaan missään vaiheessa suostumaan.

Lasten isällä ei ole käsittääkseni toista naista kuvioissa, ellei sellaiseksi lueta hänen pian täysi-ikäistä tytärtään, joka tosin tulee asumaan isin kanssa vielä pitkään, monta vuotta. En usko että vielä 25-vuotiaanakaan muuttaa pois.

Ongelma on se, että missä minä olen ja missä vietän aikani kun isä on lasten kanssa meillä kotona. En jaksa pyöriä tuntikausia kaupungilla. Kavereita minulla ei ole, asuvat kaikki ne vähäisetkin, niin hankalan matkan takana etten viitsi. Toinen ongelma on, ettei isä mene lasteni kanssa minnekään, ovat kotona. Sisällä.Ja kun tuluen kotiin, odottaa minua siivous, koska ei edes pöytää osaa pyyhkiä ruokailun jäljiltä.. ja jos on kesä ja ovat ulkona, kulku on olohuoneesta / takapihalle, naapurien tupakan savu leijilee kodissa ja olohuone ja koko alakerta on sotkussa kun tenavat juoksentelee sisään ja ulos.

Ja minä olen sitten tosi tylsä äiti kun kiellän tämän, isi on niiiin k iva.

Lasten ollessa pihalla kesäaikaan, mies istuu sisälää ja pelaa kännykällä.

että viikko-viikko-systeemissä lapset joutuisivat "jatkuvasti pakkaamaan tavaroitaan"? Meillä ko. järjestely käytössä ja lapsilla on kyllä molemmissa kodeissa kaikki tarpeellinen, eivät he kanna mukanaan muuta kuin koulureppua.



Tottakai yksi koti olisi ideaali, mutta elämä ei ole täydellistä. Minun lapsillani on kuitenkin kaksi tasapainoista, onnellista (ja muuten yksin asuvaa), läsnä olevaa vanhempaa, jotka keskustelevat kaikesta lapsia koskevasta sovussa ja ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa aina kun lasten asioiden hoitaminen sitä vaatii.



Huonomminkin voisi kai olla? Paitsi av:lla, jossa ydinperhe kotiäiteineen on ainoa ideaali. Viis siitä vaikka se kotiäiti olisi kapeakatseinen, turhautunut, masentunut ja elämälle katkera nainen, joka huutaa lapsilleen aamusta iltaan, ei jaksa mitään eikä tee koskaan juuri muuta kuin istuu koneella kirjoittamassa keskustelupalstolle viestejä, joiden ainoa tarkoitus on nälviä niitä, jotka eivät ole tähän ydinperhekotiäiti-idylliin yltäneet.

posi kotoa, vaikka koptini oli oikein hyvä, vanhemmat yhdessä ja tilaa oli. Mutta toki oli upeaa saada oma asunto. Mieheni asui aikoinaa pidempään kotonaan, mutta hänellä oli vain leski-isä, äiti oli kuollut mieheni ollessa alle 7-v.

jos kuvittelisin itseäni tilanteeseen, että ravaan viikko-viikkoperiaatteella reppu selässä paikasta toiseen, niin kuulostaa... melkein kuin työreissuilta. Pahimmillaan olen ollut 130 päivää vuodessa työmatkoilla ja kyllä se on ollut aivan hemmetin rasittavaa.

eivätkä yövy hotelleissa. Aika hölmöä verrata ao. asumisjärjestelyä työmatkailuun. Näillä lapsilla on kaksi kotia ja on hieman eri asia tulla kotiin kuin hotelliin.. Äly hoi.

viikko-viikko asumisessa en ymmärrä sitä, että se on viikko - viikko. Miksi ei 2 viikkoa ja 2 viikkoa? Se on pidempi aika olla erillään lapsesta, mutta lapsi ennättäisi kotiutua aina kuhunkin kotiinsa eikä olisi just tätä jatkuvaa reissaamista, mistä täälläkin moititaan.



Tai isommalla vaikka koko kuukausi?



Miksi ei?

29, viikko-viikko-lapset eivät ravaa paikasta toiseen eivätkä yövy hotelleissa. Aika hölmöä verrata ao. asumisjärjestelyä työmatkailuun. Näillä lapsilla on kaksi kotia ja on hieman eri asia tulla kotiin kuin hotelliin.. Äly hoi.

Paikka, missä ollaan viikko kerrallaan on hotelliin tai vierasmajaan verrattava paikka. Jos olen vaikka vuoden 4 päivää viikossa toisella paikkakunnalla niin se on aika lailla sama asia. Lapsi joutuu vaihtamaan paikkaa ja kulkemaan kummastakin kouluun ja harrastuksiin.

Tunnen perheitä, jossa lapsi on 2-4 päivää viikossa jomman kumman vanhemman luona. Tai joskus useamman viikon kerralla, mutta tavaten toista vanhempaa muuten välillä. Variaatioita on monta, mutta termi kuvaa vuoroasumista.

Jos oleskelen osan aikaa loma-asunnossani, ja välillä kotona, niin en koe vaihto vaikeana. Molemmissa on tarvittavat tavarat, ja molemmmat on mulle kotoisia paikkoja.

29, viikko-viikko-lapset eivät ravaa paikasta toiseen eivätkä yövy hotelleissa. Aika hölmöä verrata ao. asumisjärjestelyä työmatkailuun. Näillä lapsilla on kaksi kotia ja on hieman eri asia tulla kotiin kuin hotelliin.. Äly hoi.

Paikka, missä ollaan viikko kerrallaan on hotelliin tai vierasmajaan verrattava paikka. Jos olen vaikka vuoden 4 päivää viikossa toisella paikkakunnalla niin se on aika lailla sama asia. Lapsi joutuu vaihtamaan paikkaa ja kulkemaan kummastakin kouluun ja harrastuksiin.

Siis tunnen paljon ihmisiä joilla on kesämökki, jossa viettävät paljon aikaa. Eikö se ole aika sama kuin vuoroviikko?

haluavat muuttaa omilleen. Mikään ihanne ei ole peräkamarinpoika tai -tyttö. Näitä on omassa suvussa ja tuttujen lapsia. Se on kuulkaa surullinen tarina kun se oma elämä ei koskaan ala.

on ajatuksenakin täysin älytön. Eikö lapsilla pitäisi olla pysyvyyttä elämässä? Ei tuollainen reissaaminen voi tehdä hyvää. En ikimaailmassa suostuisi tuohon oman lapseni kanssa, onneksi mies on samaa mieltä. Luulisi jotenkin olevan hankalaa järjestää arkikin, jos yhdellä viikolla on tätä ja toisella toista.

29, viikko-viikko-lapset eivät ravaa paikasta toiseen eivätkä yövy hotelleissa. Aika hölmöä verrata ao. asumisjärjestelyä työmatkailuun. Näillä lapsilla on kaksi kotia ja on hieman eri asia tulla kotiin kuin hotelliin.. Äly hoi.

Paikka, missä ollaan viikko kerrallaan on hotelliin tai vierasmajaan verrattava paikka. Jos olen vaikka vuoden 4 päivää viikossa toisella paikkakunnalla niin se on aika lailla sama asia. Lapsi joutuu vaihtamaan paikkaa ja kulkemaan kummastakin kouluun ja harrastuksiin.

Siis tunnen paljon ihmisiä joilla on kesämökki, jossa viettävät paljon aikaa. Eikö se ole aika sama kuin vuoroviikko?

ellet sitten tarkoita tilannetta, jossa muuttaessaan mökille muuttaa sieltä mökiltä joku tilalle kotiin ja systeemi toimii viikko/viikko -periaatteella.

Niissä pitäisi olla lapsen mukaan joustoa. Yhtä hyvin lapsi voisi piipahtaa jonkun illan toisella vanhemalla aina silloin kun huvittaa (vaatii vanhempien asumista lähekkäin).



Älytöntä lapsen näkökulmasta että hänellä on äiti vain joka toinen viikko ja isä joka toinen viikko. Sama kuin ydinperheessä kumpikin vanhempi olisi aina joka toisen viikon matkoilla ja vain joka toisen viikon kotona.



Lisäksi viikon jälkeen voi mennä hetki että löytää yhteyden ja luontevan tavan olla tekemissä. Samoinhan se monesti menee aikuisillakin. Niitä läheisiä oman perheen ihmisiä näkisi mielellään usein ja kertoisi kuulumiset samantien.



En itse pidä niin pahana tuota tavaroiden kuljettamista ja fyysisen kodin vaihtoa, vaan enemmän ihmissuhteiden ja tapojen vaihtumista viikottain. Varmasti on rankkaa lapsille.



Itse olen joskus miettinyt että jos sitä jostain syystä eroaisi miehestä, niin pitäisi ostaa vaikka rinnakkaiset rivitaloasunnot jossa lastehuoneiden päädystä voisi puhkaista oven toiseen asuntoon. Lisäksi pitäisi kommunikoida miehen kanssa kuka huolehtii lasten ruoat ja kuljetukset harrastuksiin, sekä mahdolliset vapaailtamenot yms. Eli sama logistiikka toimisi kuin nytkin ja lapset saisivat olla vapaasti kummankin vanhemman kanssa, mutta vanhemmilla olisi omat asunnot.



Juu tiedän olevani idealisti. Olen myös sitä mieltä että jos minulla tulisi ero miehestä en muuttaisi kenenkään miehen kanssa asumaan ennen kuin lapset olisivat aikuisia ja omillaan. Mutta onneksi näyttää siltä ettei eroa ole tulossa. Toisaalta ehkä me mieheni kanssa osaamma arvostaa ehjää perhettä, kun olemme kumpikin erolapsia.

muodostamme perinteisen ydinperheen ja meillä menee onneksi hyvin. Lähipiirissäni kuitenkin on eroperheitä ja myös vuoroviikkoasumista. Mielestäni se on JOKAISEN PERHEEN OMA ASIA päättää mikä on heille paras ratkaisu. Mikä minä olen arvostelemaan toisten ratkaisuja? Vuoroviikossa ei ainakaan etäännytä toisesta vanhemmasta. Just niinku joku sanoikin, se on huonoista vaihtoehdoista paras tms

lasta 5 ja 7 vuotiaat jotka asuvat viikko-viikko systeemillä kummankin vanhamman luona. Asumme 150m päässä toisistamme ja joustoa tosiaan löytyy, minä voin käydä lasten kanssa harrastuksissa vaikka on isäviikko ja päin vastoin. Lapset voivat myös käydä vapaasti toisen vanhemman luona niin usein kuin haluavat.



Olemme puhuneet joskus kahden viikon jaksoista mutta lapset ovat selvästi ilmaisseet että se on liian pitkä aika olla poissa toisen vanhemman luota, ehkäpä isompana se voi sopiakkin. Lapsilla on vaatteita ja tavaroita kummassakin paikassa joten mitään muuttorulianssia ei viikottain tarvitse suorittaa, jotain urheiluvälineitä joita ei ole kaksin kappalein esim voidaan viedä ja hakea tarpeen mukaan.



Lasten isän ja minun suhde ei koskaan ole ollut parempi kuin nyt. Tämä on ehdottomasti parempi ratkaisu kuin riitelevät vanhemmat saman katon alla. Uusia puolisoita meillä kummallakaan ei ole.