viikko-viikko lapset ovat onnellisia kun pääsevät muuttamaan omaan kotiin

Omassa ystäväpiirissä on kaksi ihmistä jotka viettivät juuri tuolla viikko-viikko systeemillä nuoruutensa. Kummankin vanhemmat asuivat todella lähellä toisiaan ja muutenkin hoitivat eroasiat mallikkaasti. Kumpikin ystävistäni kuitenkin on puhunut kuinka raskasta se aika oli ja tosiaan olivat helpottuneita kun pääsivät omaan kotiin (molemmat muuttivat heti 18v pois). Puhuttiin asiasta kerran ja molemmat oli sitä mieltä että omille lapsille ei sitä toivoisi kohdalle vaan ennemmin arkipäivät toisella ja viikonloput toisella vanhemmalla.

Sunnuntain hesrissa, että lapset nimenomaan toivovat viikko-viikkoasumista. Ehkä lojaalisuutena molempia vanhempia kohtaan?



Asuuko teinitkin vielä sillä systeemillä? Olen jotenkin ymmärtänyt, etteivät..?

kuinka poikansa on todella onnellinen kun saa elää sekä äidin että isän kanssa. Ei kuulemma yhtään haittaa pakkailla viikon välein tavaroita ja vaihtaa kotia. Joskus tekis mieli sanoa, että kysypä siltä lapselta ihan todella mitä mieltä se on. Aika harva lapsi vanhemmilleen sanoo suoraan mitä mieltä tuosta viikko-viikko systeemistä on, koska lapsen pitäsi sitten valita se vanhempi jonka luona asuisi. Kumman vanhemman lapsi pettää? Mieluummin se lapsi juoksee kahden kodin väliä kuin "hylkää" toisen vanhemmistaan.

Meillä pojat vko-vko-systeemillä. He tarvitsevat isäänsä. En minä pysty heille olemaan isä. Ja äitiään, minua, he kaipaavat.



Ei tähän ole yhtä parasta vaihtoehtoa.

näitä tapauksia realisoituu valtavasti lisää.



Tajuavatkohan vanhemmat koskaan mitä ovat aiheuttaneet lapsilleen.



Voi olla aikoja jolloin lapsi on ei-toivottu kumpaakin kotiinsa. Siinä vaiheessa kun vanhemmat luovat uusia suhteita ja uusperhekuvioita.



Saattaa olla että molemmissa kodeissa on uusi puoliso vanhemmalla joka toivoo ja odottaa kunpa pääsisi lapsesta eroon.



Tällaiset tuntemukset aistitaan vaikkei niitä julki lausuttaisi ja valitettavasti riitatilanteissa niitä huudetaan päin naamaakin.



Murrosiässä lapsilla on tavallissakin perheissä kasvukipuja, miten on uskaltavatko nämä heittopussilapset näyttää todelliset tunteensa turvallisesti missään.



Mieluummin yksi koti lapsella ja toisen vanhemman luona vieraillaan. Lisäksi vanhempi voi pidättäytyä uudesta suhteesta jossa muutetaan yhteen. Seurustella voi lasten kärsimättä.

muuttaisi ne vanhemmat kotia viikottain ja lapsilla koti pysyisi. Jos kerran siitä reissaamisesta ei ole mitään haittaa.



Aikuiset vetoavat siihen, että ei voi, kun tulee uusi puoliso jne. MIten niin ei voi? Jos lapsen voi laittaa reissaamaan paikasta toiseen, voi itse tehdä saman.

Meillä pojat vko-vko-systeemillä. He tarvitsevat isäänsä. En minä pysty heille olemaan isä. Ja äitiään, minua, he kaipaavat.

Ei tähän ole yhtä parasta vaihtoehtoa.

Olisiko syytä ajatella lapsien parasta. Ratkaisu on itsekäs. Monet vanhemmat haluaa vapaata lapsistaan ja viikko-viikko systeemillä sen saavuttavat. Lapset voi huonosti. Ehkä sen kertovat aikuistuttuaan.

muuttaisi ne vanhemmat kotia viikottain ja lapsilla koti pysyisi. Jos kerran siitä reissaamisesta ei ole mitään haittaa.

Aikuiset vetoavat siihen, että ei voi, kun tulee uusi puoliso jne. MIten niin ei voi? Jos lapsen voi laittaa reissaamaan paikasta toiseen, voi itse tehdä saman.

Meillä pojat vko-vko-systeemillä. He tarvitsevat isäänsä. En minä pysty heille olemaan isä. Ja äitiään, minua, he kaipaavat.

Ei tähän ole yhtä parasta vaihtoehtoa.

Olisiko syytä ajatella lapsien parasta. Ratkaisu on itsekäs. Monet vanhemmat haluaa vapaata lapsistaan ja viikko-viikko systeemillä sen saavuttavat. Lapset voi huonosti. Ehkä sen kertovat aikuistuttuaan.

Minä en suostu luopumaan lapsistani. Tunnen, kuinka lapseni kaipaavat minua, ja siitä myös puhuvat. Jos luovuttaisin lapset isälle, olisi se hylkääminen, jot en koskaan antaisi itselleni anteekis . Eikä mieskään suostu luopumaan pojistaan. En arvaile hänen syytään.

Mitäs sinä tekisit minun sijassani?

muuttaisi ne vanhemmat kotia viikottain ja lapsilla koti pysyisi. Jos kerran siitä reissaamisesta ei ole mitään haittaa.

Aikuiset vetoavat siihen, että ei voi, kun tulee uusi puoliso jne. MIten niin ei voi? Jos lapsen voi laittaa reissaamaan paikasta toiseen, voi itse tehdä saman.

Minulle nainen, joka suostuuasumaan toisen naisen sisustamassa kämpässä ( siis exä ja nyxä), niin minä näytän, että lehmät lentävät.

Parikymmentä vuotta sitten kaverini vanhempien erotessa heillä kokeiltiin tuota. Puolen vuoden jälkeen lapset olivat valinneet oman vanhemman ja muuttaneet tämän luokse ja järjestely purkautui.



Ei se sitten ollutkaan mikään hetken muoti-ilmiö. Lapsiparat!

Ruotsissa vuoroviikkoasuminen on ollut jo pitkään ja hyvin tavallista. Pitäisi selvittää heidän kokemuksiaan.

kun lapset ovat 3v ja 10kk. Kun on niin rankkaa ja väsyttää ja puolison naama vituttaa ja ei ole enää omaa aikaa.

Jos eroaisi, saisi olla ainakin joka toinen viikko rauhassa ja levätä.



Että semmosta.

Kieltämättä tällaisia juttuja kuunnellessa kiittää sitä, että jaksoimme miehen kanssa ne pikkulapsiajat kun etukäteen jo osasimme ajatella, että ei se mitään ruusuilla tanssimista ole. Nyt on niin helppoa kun lapsilla on yksi koti ja meillä yksi parisuhde ja homma toimii.



Olisi kamalaa ajatella, että lapset pakkaisi viikon välein tavaroita ja siinä oli sivulla kokeiltu uusia isäpuolia ja äitipuolia ja tehty uusia rakkauslapsia yms.

Ja minulla, aikuisella, on 2 kotia eikä mitään ongelmaa sen asian kanssa, mukavampikin kuin vain yksi koti. En pakkaile kamoja ja aina muuta, vaan asun kahta kotia, joissa molemmissa on hyvä olla.

Eihän se ero ole hyvä juttu ei. Mutta jos pitää valita se kahden kodin malli, tai sitten se että lapsi menettää toisen vanhempansa, niin kumpihan siinä nyt on sitten huonompi vaihtoehto?



Ja juu, kyllä lapsi menettää tavallaan sen toisen vanhempansa (arjessa), jos näkee tätä parina päivänä kuukaudessa. Ja vielä huomiona, kaikki eivät valitse itse sitä eroa. Voi olla niin että se on ihan se puoliso yksin kun siitä päättää. Sen jälkeen on vaan nöyränä hoidettava asiat niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Hyviä neuvoja kyllä satelee, se on varma.



Olen muuten myös kuullut nuorista, jotka odottavat innolla pääsevänsä omaan kotiin. Kumma juttu...

muuttaisi ne vanhemmat kotia viikottain ja lapsilla koti pysyisi. Jos kerran siitä reissaamisesta ei ole mitään haittaa. Aikuiset vetoavat siihen, että ei voi, kun tulee uusi puoliso jne. MIten niin ei voi? Jos lapsen voi laittaa reissaamaan paikasta toiseen, voi itse tehdä saman.

Minulle nainen, joka suostuuasumaan toisen naisen sisustamassa kämpässä ( siis exä ja nyxä), niin minä näytän, että lehmät lentävät.

Jos isä ja äiti vuoroasuvat, niin tietty se uusi suhde ja uusi perhe jää asumaan sitä ns. omaa asuntoa, vain isä ja äiti siis vaihtavat paikkaa, ei puoliso ja tämän mahdolliset lapset jne.

Eihän se ero ole hyvä juttu ei. Mutta jos pitää valita se kahden kodin malli, tai sitten se että lapsi menettää toisen vanhempansa, niin kumpihan siinä nyt on sitten huonompi vaihtoehto? Ja juu, kyllä lapsi menettää tavallaan sen toisen vanhempansa (arjessa), jos näkee tätä parina päivänä kuukaudessa. Ja vielä huomiona, kaikki eivät valitse itse sitä eroa. Voi olla niin että se on ihan se puoliso yksin kun siitä päättää. Sen jälkeen on vaan nöyränä hoidettava asiat niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Hyviä neuvoja kyllä satelee, se on varma. Olen muuten myös kuullut nuorista, jotka odottavat innolla pääsevänsä omaan kotiin. Kumma juttu...

Ns. normaali nuori odottaa innolla muuttoa omaan kotiin, mutta eri syistä kuin vuoroasuva. Se viikko/viikko elämäänsä hahmottanut saa vihdoinkin jotain omaa, pysyvää. Tavisperheen nuori hinkuu vapautta tulla ja mennä, viikko/viikko -nuori tismalleen päinvastoin haluaa linnoittautua kotiin ja pysyä. Ymmärrätkö asioiden eron?

Olen joskus miettinyt, että monella perheellä menisi paremmin, jos ei asuttaisi yhdessä vaan nähtäisiin vain viikonloppuisin. Miksi se sama ei toimisi myös lasten kanssa?

Meillä pojat vko-vko-systeemillä. He tarvitsevat isäänsä. En minä pysty heille olemaan isä. Ja äitiään, minua, he kaipaavat.

Ei tähän ole yhtä parasta vaihtoehtoa.

Olisiko syytä ajatella lapsien parasta. Ratkaisu on itsekäs. Monet vanhemmat haluaa vapaata lapsistaan ja viikko-viikko systeemillä sen saavuttavat. Lapset voi huonosti. Ehkä sen kertovat aikuistuttuaan.

Minä en suostu luopumaan lapsistani. Tunnen, kuinka lapseni kaipaavat minua, ja siitä myös puhuvat. Jos luovuttaisin lapset isälle, olisi se hylkääminen, jot en koskaan antaisi itselleni anteekis . Eikä mieskään suostu luopumaan pojistaan. En arvaile hänen syytään.

Mitäs sinä tekisit minun sijassani?

Eikä siitä mitä sinä tai lasten isä suostutte tekemään! Luepa vastauksesi uudestaan, niin huomaat miten itsekkäältä se kuulostaa. Juuri noista lähtökohdista ne huoltajuuskiistat saadaan aikaiseksi. Kumpikaan vanhemmista ei suostu luovuttamaan, vaikka olisi lasten hyvinvointi kyseessä. Ei ole kyse siitä että lapsi hylätään, vaan siitä miten lapsi voi parhaiten. Erossa ei tosiaan ole voittajia ja tilanteessa pitäisi ajatella vain sitä mikä on lapsille helpointa.

T. Itsekin ollut vuoroviikko-äiti

Ruotsissa vuoroviikkoasuminen on ollut jo pitkään ja hyvin tavallista. Pitäisi selvittää heidän kokemuksiaan.

Pari vuotta sitten (eikä taida olla sitäkään) täällä puhuttiin kovastikin siitä ruotsalaisten selvityksestä, missä tuloksena oli, että viikko-viikko-asuminen on lapselle kaikkein huonoin vaihtoehto.

muuttaisi ne vanhemmat kotia viikottain ja lapsilla koti pysyisi. Jos kerran siitä reissaamisesta ei ole mitään haittaa. Aikuiset vetoavat siihen, että ei voi, kun tulee uusi puoliso jne. MIten niin ei voi? Jos lapsen voi laittaa reissaamaan paikasta toiseen, voi itse tehdä saman.

Minulle nainen, joka suostuuasumaan toisen naisen sisustamassa kämpässä ( siis exä ja nyxä), niin minä näytän, että lehmät lentävät.

se uuden naisen haluamiset on tärkeempiä kuin oman lapsen hyvinvointi.