Te joilla useampi pieni lapsi, mitä jos miehesi lähtisi 2 viikoksi kurssille?

Varmaan surisin asiaa hetken ja tekisin jotain järjestelyjä itseäni helpottamaan. Miehelle sanoisin, että nauti reissusta.

Ellei sitten kurssista olisi suoranaista hyötyä työn tai palkkauksen kannalta.



2 viikkoa olisi aivan liian pitkä aika ainakin tämän sirkuksen kanssa. Lapset 3.v ,2.v ja 6kk

Itse hoisin lapseni käytännössä yksin. Minulla on parhaillaan monta kaveria, jotka ovat käytännössä yksinhuoltajia. Miehet ovat reissutöissä tai muuten todella epäsäännöllisissä töissä. Jos lapset ovat vielä kotihoidossa, niin paljonko se eroaa normaalista arjestasi? Mielestäni melkoisen selvä diili on, että jos toinen käy töissä ja kantaa elatuksen kotiin, niin toinen hoitaa lapset ja kodin, kun siellä kotona on. Siivousapua ja muuta voi ostaa suurempiin siivouksiin? (vähennysten jälkeen ihan ok hinta siitä, että saa puistossa oltuaan tulla puhtaaseen kotiin)



Ehdotuksia "selviämiseen" ->



1) Järjestä hoitaja kotiin muutaman kerran miehen koulutuksen aikana (MLL, sukulaiset, naapurin likka?) ja käy jumpassa tai kävelyllä. Saat hieman tilaa ajatuksille. Ei tunnu koti niin vankilalta ;)



2) Hoitajaa voi käyttää muutenkin. Pääsee välillä kahdestaankin jonnekin. Teatteriin, syömään, hiihtämään...



3) Älä syyllistä tai nalkuta miehellesi. On ollut oma/yhteinen valinta hankkia lapset. Hänen koulutuksensa edistää teidän molempien etua?



4) Älä pistä häntä kurssilta tultuaan puurtamaan kahden viikon edestä kotona. Kursseilla on yleensä tiivis ohjelma. (ei tarkoita sitä, etteikö olisi oikeutettu "tyttöjen iltaan" tms. ;)



5) Helpota elämää. Osta eineksiä, tee helppoja ruokia, tee ruokaa valmiiksi pakkaseen jne.



Tsemppiä. Kyllä se siitä :)

Mitä jos miehelle tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä työn puolesta ulkomaille muutaman viikon kurssille, kesken ei siis kotiin tulisi ja tuo olisi sellainen lisäkoulutus että saa mennä jos haluaa muttei mitään velvoitetta? Mies olisi mielellään lähdössä, ehkä jo sen "vapaa-ajankin" takia mitä iltoihin ja viikonloppuun jää. Miten suhtautuisit? Itse olisit sitten täyssidottuna lapsiin.

ainakin sellaiset 40v ja lapsista huolimatta maailma jatkaa kulkuaan ja elämä on, niin tottakai. Järjestätte sulle tarvittavaa apua. Käytäntö tuskin on vaikeaa hoitaa, enemminkin omistuksenhalu, mustasukkaisuus, marttyyriasenne sua rasittanee... Muutaman viikon kurssi ulkomailla voi olla todella antoisa. vaikka pikkulapsivaihe on raskas, se ei ole syy katkeraan, itsekkääseen manipulointiin ja vaatimuksiin. Lpaset pitää tietysti hoitaa, mutta aloo- muutama viikko. Miten luulet tuhansien yksinhuoltajien selviävän vuodesta toiseen, useiden vielä iloisesti ja valoisasti? Asennekysymys. KOlme viikkoa "täyssidottuna" lapsiin ei ole varsinaisesti laskettavissa kohtuuttomiin kärsimyksiin. Moni on täyssidottu lapsiinsa jotain 15v ja hyvin menee silti. Jos sulla ei ole intressejä mihinkään, toisella on silti oikeus toteuttaa omiaan. Jos sullakin on itressit mennä, niin jonakin päivänä on sunkin vuoro. Ongelma on jos mies ei osallistu ollenkaan arkeen, ei se, että on poissa vaivaiset kolme viikkoa. JOtain perspektiiviä nyt kehiin.

Ei olisi minulle ongelma. Tosin lapseni eivät ole enää pieniä, mutta silloin kun olivat, olin yksinhuoltaja ja silloin olisi ollut luksusta jos olisi "joutunut" olemaan yksin lasten kanssa vain 2 viikkoa! Se on tottumuskysymys. Alkuun tietysti rankkaa.



Monet naiset (ja varsinkin kotiäidit) eivät tykkää tällaisista siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat kateellisia miehensä työstä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Itse olen ollut pitemmilläkin työmatkoilla eivätkä ne ole mitään huvireissuja! Kova ikävä kotiin ja lasten ja miehen luokse eikä se ylimääräinen vapaa-aika jossain hotellissa ja oudossa kaupungissa ole sama kuin lähtisi lomailemaan.



Ei todellakaan.

Päivät sujuisivat kyllä jotenkuten, mutta meillä on paljon yöherätyksiä, kaikki kolme lasta (4v, 3v ja 1v) heräilevät öisin jokainen useamman kerran. Yöt on siis työläitä, vaikka hoidamme heräämiset puoliksi, koska niitä tulee yhteensä ehkä 10 yössä. Olen aivan rättiväsynyt jo silloin, kun mies on työmatkoilla pari yötä. Kaksi viikkoa kuulostaa tosi hirveältä.

oletko ajatellut että sulla voi olla joku ongelma? Ymmärrän et yöt on raskaita, mutta ei ole tervettä ahdistua viikkotolkulla toisten menoista. Jos olisin sinä, juttelisin neuvolassa asiasta.

Jos suhteenne perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja arvostukseen, olet iloinen tällaisesta mahdollisuudesta miehesi puolesta. Toki eri asia jos sulla on pieni vauva joka herättää 100x yössä tai muuten vain huutaa taukoamatta päivät ja yöt.



Jos taas miehesi ei arvosta sinua eikä sitä työtä mitä kotona teet, eikä osallistu perheen arkeen kotona ollessaan... Tosin silloin olisi varmaan ihan se ja sama onko hän kotona vai ei.



Kerros nyt ap miksi et haluaisi miehesi lähtevän reissuun?

Ei olisi minulle ongelma. Tosin lapseni eivät ole enää pieniä, mutta silloin kun olivat, olin yksinhuoltaja ja silloin olisi ollut luksusta jos olisi "joutunut" olemaan yksin lasten kanssa vain 2 viikkoa! Se on tottumuskysymys. Alkuun tietysti rankkaa.

Monet naiset (ja varsinkin kotiäidit) eivät tykkää tällaisista siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat kateellisia miehensä työstä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

On vain kauhean vaikea myöntää että kysymys on kateudesta, mustasukkaisuudesta , huonosta itsetunnosta, läheisriippuvuudesta.. JOs yhtään avaa silmiään sen pikkuarjen ulkopuolelle, muutama viikko sitä tai tätä ei ole yhtään mitään! MOni on vaan tottunut liian hyvään ja ajattelemaan kaiken oman napansa kautta. Kun saa rauhassa rakentaa pikkumaailmaansa hermoromahduksen syyksi riittää ihan mikä tahansa haalarin väärästä värisävystä naapurin lasten erilaiseen kasvatukseen. Sitten kun on ihan oikeita ongelmia, osaa arvostaa myös oikeita hyviä asioita. Kuten kotia, lapsia, heidän terveyttään, sitä että on se suht hyvä liitto, rauha maassa yms Ja toki pienten lasten hoitaminen on raskasta, mutta elämä on joskus raskasta. MIehen palattua ap;kin varmasti voi ottaa vähän etäisyyttä ja lepohetkeä arkeen?