Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt ehkä tarvitsen pikkuisen apua
14.01.2013 |
Yleistä mielipidettä.
Mulle kävi sellainen hieman suurempi tragedia muutamia kuukausia sitten. Iso juttu, kamala tapahtuma joka muutti elämän. Kukaan ei kuollut.
Kaikki sanoo mulle, että hyvin sulle lopulta kävi ja sähän olet kuitenkin onnekas ja ryhdistäydy ja kyllähän tuo tosta jatkuu ja sitten nyökkään ja hymyilen, mutta olen kuitenkin ihan hajalla.
Töissä meinaan alkaa itkeä ihan koska tahansa, öisin näen painajaisia yms. Yritän tsempata itseäni koko ajan, mutta en tiedä kuinka kauan enää jaksan, kun olen ihan hajoamispisteessä. Nytkin oli pakko vetää semikänni, että selviän illan. Sisällä on lähinnä kai vihaa ja surua.
En tiedä, mitä pitäis tehdä. Tsempata vielä vai oikeasti hankkia apua...
Kommentit (12)
jos olet kokenut jotain kamalaa, sulla voi olla posttraumaattinen stressireaktio. Mene vaikka terkkariin, tai soita ensin sosiaali- ja kriisipäivystykseen tms. Noi sun reaktiot on ihan tavallisia kamalien tapahtumien jälkeen, mutta ihminen tarvitsee apua, jotta ne voi käsitellä ja jatkaa elämää eteenpäin kokonaisena ja kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenhan mä yrittänyt jauhaa ystävlille, mutta ei ne tietty ikuisuutta jaksa.
Olenhan mä onnekas, kun selvisin, mutta jotenkin tuo juttu ottaa kuitenkin ajatuksen päälle.
Olin siis lähellä kuolemaa perheeni kanssa toisen ihmisen takia. Hyvä tuuri pelasti.
EN pääse eroon ajatuksesta mitä jos.
mutta jos meidän tarttis auttaa kirjoittaan jatko niin sano nyt jotain. Jos et sano mitään niin me keksitään, että mitä sulle oikein tapahtui.
pelastuttiin, koska ei sattumoisin oltu kotona.
Jos olisimme olleet paikalla, olisimme kuolleet.
Mutta olimme sattumoisin ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveysaseman kautta pääset keskustelemaan psykiatrisensairaanhoitajan kanssa, joka voi tarvittaessa ohjata sinut parempaan apuun. sairausloman myös tuossa tlanteessa taidat tarvita.
Toinen vaihtoehto on että haet apua työterveyden kautta.
Toivottavasti nämä hyödyttivät sinua.
jonnekin kriisikeskukseen tms juttelemaan asioista. Tuo kuullostaa post-traumaattiselta stressireaktiolta todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kriisiterapiaan viralliselta taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden laihan keskustelun.
Ja nyt kaikki vaan hokee, että hyvin kävi, keskity tulevaan.
Oon yrittänyt olla tosi tosi reipas aikuinen, mutta tää itkeminen ei vaan melkein vuoden jälkeen lopu. Lapsiakin on sentään useampi...
Olen vaan yrittänyt selvittää sitä itsekseni meneekö tää ohi ja kuinka reipas pitää olla, mutta aina vaan itkettää...
-ap
Ei ole ihme, että sinusta tuntuu tuolta. Eräälle läheiselleni tapahtui samantapainen asia ja jopa minä sain siitä traumoja, kun ajattelin, mitä hänelle olisi voinut tapahtua. Voin etäisesti kuvitella tunteesi. Ei ole häpeä hakea apua. Ehkä sitä tarvitsee myös muu perhe? Paljon voimia teille!
Alue: Aihe vapaa
että pääset puhumaan jonkun kanssa. Muuten olet psykoosissa kohta...