onko velvollisuus auttaa piittaamattomia ja tylyjä isovanhempia?

Perinnöstä toki lakiosuuteni vaatisin sitten aikanaan mutta muuten eläkööt kuten ovat antaneet sinunkin elää: ilman kontaktia heihin.

Vertaavat minua naapurin tyttäreen joka auttaa vanhempiaan (tottai auttaa kun sai itse lastnhoioapua paljon aina) ja visti mulle siis on että olen kiittämätön kersa.

Minusta omat vanhempani itse katkaisivat sukupolvien auttamisketjun siinä, kun itse hoidattivat lapsensa vanhemmillaan mutta itse eivät halunneet edes tavata omia lapsenlapsiaan. Vanhempani ovat olleet aina ilkeitä minulle.

Onko siis moraalinen pakko auttaa. Jos ei, niin miten tuon syyllistyksn ja louskuuksen saa loppumaan?

Mitäpä jos kokeilisit suoraa puhetta?

niin tuo passuuttaminen ei ole asiallista, eikä siihen mielestäni tarvitse suostua.



Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä että sitten kun vanhemmat ovat oikeasti vanhoja ja raihnaisia, on aika antaa heille anteeksi ja auttaa siitä huolimatta etteivät sitä välttämättä omalla käytöksellään ole "ansainneet".



Itsellänikin vanhemmat joita ei ole pätkääkään kiinnostunut osallista meidän elämään eikä KOSKAAN auttaa yhtään, vaikka omassa lapsuudessani meitä kyllä hoidatettiin yhtenään heidän vanhemmillaan. Ap:n tilanteesta eroaa siinä että omat vanhempani (jotka myös ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä) eivät myöskään odota minun heitä koko ajan passaavan. Mutta tässä tilanteessa sanoisin kyllä ei jos yrittäisivät.

Ja perusterveitä? Höpö höpö sanon minä :D

jotka myös maksoivat elatuksesi?



Vai sittenkin niin, että isi ja äiti kustansivat sinulle kohtalaisen varakkaan lapsuuden matkoineen ja koulutuksineen, mutta sinä et tunnu tajuavan, että olet jotain saanut.



Isovanhempien velvollisuus ei ole hoitaa lapsenlapsia edes silloin, kun omalla lapsella on noin vahvoja harhoja kuin sinulla.

minulla on tismalleen sama tilanne omien vanhempieni kanssa, enkä auta. En ehdi, en jaksa eikä kiinnosta. Parku on tietysti kova, mutta olen sanonut vain että "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".



Joskus äitiä vie kauppaan "se kiva Sirkan likka", ja miksei veisi, kun äiti maksaa suuntaansa 5 km kauppareissusta 30-40 euroa.

Kerro, että olisihan se kiva jos kaikki auttaisivat toisiaan, mutta koska heitä se tai edes yhteydenpito ei ole tähänkään asti kiinnostanut, niin se on nyt liian myöhäistä luoda sitä läheistä suhdetta. Totea, että sinulla riittää omassa elämässäsi tekemistä ja jos he haluavat nyt tässä vaiheessa mukaan elämääsi ja lastesi elämään niin saavat ihan itse tehdä töitä, että suhde on läheinen.



Jos he eivät ymmärrä näkökantaasi niin vähennä yhteydenpitoa entisestään.

Ja se vastaaja joka jankutti kiitollisuudenvelasta hyvää lapsuutta tarjonneille vanhemmille: haista pee. Vanhempieni tarjoama "rikas lapsuus" sisälsi väkivaltaa, henkistä alistamista, nöyryyttämistä, pelkoa ja hätää, yksin jätämistä ongelmien keskelle. Joten jos olet viöpittömästi sitä mieltä että tästä pitää olla kiitollinen niin olet kyllä sairas ja hullu.

Katsos kun kuusikymppiset perusterveet ovat nykyään työelämässä ihan täysillä, eivät mitään saatettavia vanhuksia.



Ongelma voi olla jollekin todellinen, mutta kirjoituksesi on paskaa.

Tää sama avohoitopotilas vastaa aina joka ketjuun just ton saman vastauksen, tunnistan tyypin!! Iskee ketjuihin jossa ihmiset purkaa suruaan huonosta äidistä/isästä/anopista/perheestä

. Hakeudu hoitoon!!!

Minun(kin) perusterveet -45 ja -49 syntyneet vanhempani ovat ihan tavallisella eläkkeellä, eivät työkyvyttömyys tms.



Olinko han 8

Ihan tiedoksenne, isäni jäi eläkkeelle 61v iässä valtion erikoiseläkesopimuksella ja äiti 63v iässä. Kyllä monikin 65v on eläkkeellä!!!!



T.ap

He ovat sinut tähän maailmaan hankkineet. Kuusikymppiset ovat tänä päivänä nuoria, vasta kahdeksankymppiset saatavat tarvita apua.

Minun(kin) perusterveet -45 ja -49 syntyneet vanhempani ovat ihan tavallisella eläkkeellä, eivät työkyvyttömyys tms. Olinko han 8

Tai muuta, jatkuvaa apua?

Omat vanhenpani syntyneen 50-luvun alussa, eivätkä todellakaan tarvitse yhtään mitään apua vielä pitkään aikaan, jos saavat olla terveitä.

keskimäärin 58 vuoden iässä.



En ota kantaa siihen onko ap provo vai ei, mutta ei tuo ikäasia sitä ainakaan mitenkään paljasta.

samantien taantuu mihinkään kykenemättömäksi vanhukseksi.



Väitän kyllä, ettei 60-70 vuotiaista TERVEISTÄ ihmisistä monikaan tarvitse, saati halua,lastensa apua siivoukseen ja kaupassakäyntiin. Yleensä ihminen haluaa tulla omillaan toimeen niin kauan kuin mahdollista ja meillä elää kahdeksan- ja jopa yhdeksänkymppisiä vanhuksia KOTONA. Jos aloitus olisi totta (mihin en usko), niin ainakin jokin mt-häiriö olisi kyseessä.

Ihan tiedoksenne, isäni jäi eläkkeelle 61v iässä valtion erikoiseläkesopimuksella ja äiti 63v iässä. Kyllä monikin 65v on eläkkeellä!!!! T.ap

ei ole ollut valtion erikoiseläkesopimuksia. Joten joko trollaat tai sitten isäsi on reilusti yli 75v.

Potkisin itseäni sata kertaa perseelle ja miettisen seuraavan kerran ennen kuin trollaan.

on aivan eri tason velvollisuus kuin isovanhempien apu lastenhoidossa.



Vanhempiesi kannattaisi myydä asuntonsa, käyttää kaikki rahansa ja muuttaa palvelutaloon. Sitten ei tule sinulle perintöä, mutta et sitä käsittääkseni ole ansainnutkaan.

Joka viikko sama valitus!



Lapsuutesi ei siitä muuksi muutu. Jos haluat olla katkera koko ikäsi, niin ole. Fiksumpaa olisi elää oma elämänsä eikä odottaa, että joku toinen tulee sen elämään.



Jos tarvitse apua, on lasten huostaanotto hyvä vaihtoehto. Lasten kannalta se saattaa olla ainoa hyvä juttu koko heidän elämässään.