Kannattaako uhrata elämän helppous ihanan talon takia?

N. 3 km olisi ok, että isommat lapset vielä voisivat kävellä ja pyöräillä, mutta en lähtisi viemään lapsia enempää korpeen.



Me muutimme juuri keskustaan, kun kyllästyimme aineiseen autoiluun. Nyt nautimme siitä, että pääsemme asioille kävellen.

Ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän niitä kuljetteluja tulee. Ehkä jos esim. toinen teistä tekisi töitä kotona tai olisi kotiäiti/isä olisi ihana koti sen arvoista, mutta jos arjen pyörittäminen huomattavasti muutosta hankaloituu ja hidastuu esim. työmatkojen ja kauppamatkojen osalta, niin ei tosiaan ole järin idyllistä.

eli koulut ja kaupat olisivat viiden kilometrin päässä, samoin kuin harrastuspaikat. itse voisi vielä hyvällä säällä kuvitella pyöräilevänsä tuon matkan mutta lapsia ei voisi laittaa tuolle matkalle itsekseen.

kuitenkin se arjen toimivuus palveluiden ja kulkuyhteyksien suhteen on tärkeintä. Jos kuitenkin jotenkin mahdutte nykyiseen asuntoonne asumaan.



Jos viihdytte nykyisellä asuinalueella ja arki muuten toimii hyvin, en näe syytä muuttaa muualle.



Koittakaa ottaa kaikki irti nykyisistä neliöistä; käykää läpi tavarat ja myykää/heittäkää pois tarpeettomat. Miettikää, voisiko sisustusratkaisuilla ja kalusteilla tuoda lisää tilaa asuntoon.

Luultavasti isompi lainakin vaatii joitain uhrauksia?

En todellakaan muuttaisi 5km päähän palveluista kun nyt asutaan 2km ja ihan maximi matka.

että muutammeko ylipäätään omakotitaloon, kuten mieheni toivoisi, vai pysytelläänkö täällä kerrostalossa, lähellä kauppoja ja kaikkea.



Olisi kyllä ihanaa, kun olisi oma piha, jossa voisi lasten kanssa oleskella, eikä tarvitsisi miettiä kuinkahan lujaa taas tuli puhuttua, kuuliko seinänaapurit tms., mutta toisaalta, muuta hyvää en siitä ok-taloasumisesta keksikään.



Tiedostan, että kerrostaloasuminen on ihan älyttömän helppoa, ja nyt kun on ruuhkavuodet muutenkin menossa, katuisin varmasti jos tähän rumbaan vielä hankkisin kaikenlaisia ylimääräisiä asumisesta johtuvia velvollisuuksia. Olen kyllä asunut omakotitalossa, ja tehnyt lähempää tuttavuutta kaikkien ok-talossa suoritettavien tehtävien kanssa.



En ole täysin sulkenut kuitenkaan mahdollisuutta ok-taloasumisesta pois, ehkä sitten joskus, kun lapset ovat isompia ja on taas aikaa eri lailla.



Ja mitä tulee asunnon pienuuteen, mä kans mietin joku aika sitten, että meillä pitäisi olla yksi huone lisää. Sitten kuitenkin pidemmällä aikavälillä järjestelin kämppää uudelleen ja hukkasin tarpeettomat tavarat ja kalusteet, ja kappas, nyt musta on alkanut tuntua, että itseasiassa meillä on nyt yksi huone liikaa!

Talon tärkein ominaisuus on hyvä sijainti. Eli koulut, palvelut ja joukkoliikenteen pysäkki kävelyetäisyydellä. Ikinä en muuttaisi mihinkään sellaiseen paikkaa jossa olisimme riipuvaisia omasta autosta. Meilläkin kaksi lasta, jotka kulkevat nyt itsenäisesti.

muuttaa. Me asumme 6km päästä keskustasta. Meillä toimii ihan hyvin. Ei kauaa vie, kun kauppaan ajaa. Itse teen niin, kun lapset on harrastuksissa, niin silloin voi käydä kaupassa, lenkillä yms. Yleensä käyn kaupassa suoraan töistä, nappaan lapset kyytiin ja ajamme kotiin. Joka päivä ei ole harrastuksia. En koe 6km vaivana. Kesällä kuljen paljon tuota matkaa pyörällä. Ahkerana päivänä työmatka taittuu kävellen.

erona vain, että nyt asumme vuokralla, ja mieheni haluaisi kovasti omistusasunnon. Olisihan se tietenkin järkevää.



Ongelma vain on, että tämän alueen asunnot ovat meille liian kalliita. Jotta saisimme omistusasunnossa saman elämisen tason kuin nyt, pitäisi muuttaa lähikuntaan kauas kaikesta. Pitäisi hankkia toinen auto, ja työmatkat pitenisivät huomattavasti, ja sitä myöten lasten hoitomatkat. Minä olen sen verran laiska, että jos minun pitää kaikki illat suhailla autolla viemässä lapsia harrastuksiin tai ihan vaan vaikka luistelemaan, niin jää viemättä. Nyt on ihan kaikki tässä muutaman minuutin kävelymatkan päässä, sekä päiväkodit, palvelut että harrastukset. Pihassa on lapsille paljon kavereita ja minusta sekin on tärkeää.



Mielenkiintoista lueskella ap:n saamia vastauksia. Itse jäisin noista lähtökohdista nykyiseen asuntoon.

Sijainti on ehdottomasti tärkeintä. Niin asunnon arvon kuin perheen arjenkin kannalta.



Pitkät välimatkat lisäävät myös matkakustannuksia.



Turhat roinat pois ja kunnon säilytysjärjestelmät kotiin!

niin että lapsilla on kouluun 10 kilsaa. Sinne menee suora bussi. Harrastukset on ympäriinsä, kaverit samaten.



Lapset eivät suostu muuttamaan lähemmäs. Haluavat ison oman pihan ja oman rauhan.



Joten me emme muuta koulun viereen, vaikka mahdollisuus oli.

Aikaa sille luksukselle luultavasti jää valitettavan vähän kun istuu autossa matkalla millon minnekin ja muun ajan suunnittelee että kuka hakee, kenet ja mistä huomenna, itselleni ei varmasti sopisi.



Mutta tunnet varmaan itsesi, miehesi ja lapsesi sen verran hyvin että tiedät millaisia olette? Arvostatteko asioiden helppoutta vai tekeekö mieli tehdä tuota arkista työtä sen tilan eteen.

ja kokemusta on. Ellei sitten ole kyse jostan 4 hlö 55 neliön kolmiossa tilanteesta...



Itse olen todennut, että ennemmin vähän ahtaammin ja lähellä, kuin väljemmin kaukana. Sen verta paljon kävi koko perhettä ketuttamaan matkoihin kuluva aika yms. säätäminen.

Meillä esikoisella on parhaalle kaverille tunnin matka eikä siitäkään ole koskaan tullut ongelmaa.



Arjen sujuvuutta on myös se, että on tilaa! Ja on oma rauha. Voi möykätä aamuvarhaisella ja muutenkin elellä rauhassa.



Ei ap ole muuttamassa minnekään 50 kilsan päähän, vaan 5 kilsan.



13

erona vain, että nyt asumme vuokralla, ja mieheni haluaisi kovasti omistusasunnon. Olisihan se tietenkin järkevää.

Ongelma vain on, että tämän alueen asunnot ovat meille liian kalliita. Jotta saisimme omistusasunnossa saman elämisen tason kuin nyt, pitäisi muuttaa lähikuntaan kauas kaikesta. Pitäisi hankkia toinen auto, ja työmatkat pitenisivät huomattavasti, ja sitä myöten lasten hoitomatkat. Minä olen sen verran laiska, että jos minun pitää kaikki illat suhailla autolla viemässä lapsia harrastuksiin tai ihan vaan vaikka luistelemaan, niin jää viemättä. Nyt on ihan kaikki tässä muutaman minuutin kävelymatkan päässä, sekä päiväkodit, palvelut että harrastukset. Pihassa on lapsille paljon kavereita ja minusta sekin on tärkeää.

Mielenkiintoista lueskella ap:n saamia vastauksia. Itse jäisin noista lähtökohdista nykyiseen asuntoon.

Teille sanoisin, että jos on tarve ostaa, niin ostakaa omalta alueeltanne, mutta PIENEMPI asunto.

että olisi tullut hirveän kalliiksi muuttaa omakotitaloon vain sen pihan vuoksi, kun miettii realistisesti kuinka paljon sitä käyttäisimme. Lapset ovat kotona viideltä, kuudelta on syöty, ja tuskin ihan hirveän innokkaasti menisimme varsinkaan talvella pihalle seisoskelemaan tunniksi ennen iltatouhuja. Talvisin me aikuiset emme käyttäisi pihaa ollenkaan. Kesälläkin piha olisi vähällä käytöllä aikuisten osalta, jos terassilla grillaamista ei lasketa.



Piha olisi siis aktiivisessa käytössä (eli lapset leikkisivät sillä) vain muutaman kuukauden vuodessa ja vain muutamia vuosia, kunnes lapsetkin kasvaisivat. Meidän tapauksessamme piha olisi todellisuudessa aika kallis ja aika turha investointi. Eri asia tietenkin, jos tykkäisimme lumitöistä ja puutarhanhoidosta, mutta emme tykkää. :)

melkeinpä voisi olla edessä toisen auton hankinta ja toki siitä tulisi kustannuksia. toisaalta talon hankinnassa olisi nyt ns. iskun paikka kun kallis talo ei ole mennyt kaupaksi ja nyt alkaa olla pakkomyyntitilanne edessä. tämäkin houkuttelisi.

toisaalta olisimme valmiita kuljettamaan ja kulkemaan, koska nytkin pitää välillä ajaa 10 km harvinaisemman harrastuksen perässä. asuinalue olisi siis kahden kaupunkikeskuksen välissä ja siksi sieltä uupuvat palvelut. toisaalta mietityttää asia myös sijoituksen kannalta. että jos talo ei nyt mene kaupaksi, meneekö sitten kun me sitä joskus ollaan myymässä.



t.ap.

Aikaa matkaan menee hurjat 10min. Kauppa matkan varrella.Harrastuksiin kuskataan lasten kavereiden vanhemöien kanssa vuorotellen, hevostallille 10km eli 20min. Siis ei todellakaan mkkään ongelma. Mihinkään kedkustaluukkuun mua ei sais kirveelläkään.

vuoden Nurmijärvelä omakotitalossa. Sen jälkeen muutimme Espooseen kerrostaloon ja se on vanhempieni mielestä paras päätös, mitä he ovat ikinä tehneet.