Toimittajia linjoilla? Milloin ymmärrätte, että haastatteluun painostaminen vie maineenne?
Mitä painokkaammin ja useammilla toistoilla joudun kieltäytymään haastatteluista, sitä enemmään lehtenne alkaa mielessäni mennä samaan kastiin keltaisen lehdistön kanssa. Ja keltaiselle lehdistölle en anna juttua missään oloissa, vaikka olisi sopiva hetkikin.
Onko oikeasti niin vaikeaa ymmärtää, että en voi venyä ja hyppiä pillinne mukaan joka tilanteessa, vaan minulla on oikeaa työtäkin tehtävänä? Tiedän että ne lehtijutut ovat teille sitä oikeaa työtä, mutta yrittäkääpä muistaa että minulle ne ovat ylimääräistä vaivannäköä, joka on aina pois oikeasta työstäni. Minulla ei ole mahdollisuutta yhtäkkiä vapauttaa siitä aikaa lehdille aina, kun sitä toivotaan.
Jos siis kieltäydyn, hyväksykää tilanne älkääkä jääkö jankuttamaan ja soitelko perään. Se on maailman ärsyttävintä, häiritsee ja myöskin vie työaikaani. Ei tee mieli enää myöhemminkään suostua sellaisen toimittajan juttupyyntöihin, joka ei ymmärrä kunnioittaa sitä, että minulla on joskus oikeus myös kieltäytyä.
Ja en ole mikään julkisuuspyrkyri, joka saa vain itseään syyttää tästä tilanteesta. Jos se minusta riippuisi, en olisi suostunut ensimmäiseenkään lehtijuttuun.
Siinä päivän avautumiseni, olkaa hyvät!
Kommentit (29)
Jos olet virkamies, jonka palkka maksetaan verovaroista, et voi kieltäytyä.
Jos olet tutkija, jonka työtä yhteiskunta tukee, et voi kieltäytyä.
Jos olet poliitikko ja vastuussa tekemistäsi päätöksistä, et voi kieltäytyä.
Jos sen sijaan olet jokin turha julkkis, saat kieltäytyä.
uhkasi kostaa minulle asiakaspalvelijalle eräässä kulutustavaraa maahantuovassa yrityksessä, että jos hänen kokemaa vääryyttä ei korjata, hän postaa meistä ilkeitä juttuja someen.
Kerroin, että vika oli toimittajan oma ja pahoittelin tapahtunutta. Kävi ottamaan niin päähän, että uhkaillaan kuluttajaviranomaisilla ja somella, että oksat pois.
Mikään ei ole niin tärkeä kuin toimittaja pienen ihmisen asialla!
Seuraava toimittaja, joka kysyy puhelimessa, etsä tiedä kuka mä oon, saa luurin korvaan!
Kyllä virkamiehellä ja tutkijalla on oikeus kieltäytyä päivän verran vievästä lehtihommelista. Kyse ei kuulemma ollut mistään lyhyestä tiedottamisesta, vaan pitkästä yhteisjutusta.
Heillä on ensijaisesti velvollisuus tehdä sitä varsinaista työtään.
-11-
Melkein sanoisin, että kukaan kunnon toimittaja ei tuollaiseen keekoiluun sorru, mutta ei, kyllä meidänKIN ammattikunnassa on monenlaista sähläriä.
-11-
Epäilen, että hyödyt.
Joka tapauksessa: olet tietysti oikeutettu kertomaan, milloin ehdit paneutua haastatteluun ja milloin et. Aika ikävää, että tiedotusvälineellä on oikeus polkea jalkaa maahan ja inttää, että he haluavat haastiksen juuri NYT.
Mutta toki asia menee myös kääntäen niin, että jos sinä et silloin ole saatavilla siihen lifestyle-juttuun, he tekevät sen sitten jonkun toisen kanssa, eikä sinulle ehkä ole tarvetta sitten kun sinulla olisi aikaa... se kannattaa myös ottaa huomioon.
-11-
Minua ei häiritse lainkaan se ajatus, että minusta ei enää koskaan tehtäisi yhtäkään juttua. Eikö tämäkin jo viittaa siihen, että näistä saamani hyöty on minimaalinen? Lähinnä hyöty tulee siitä, että koen tehneeni lehdelle palveluksen. Teen niitä ihan mielelläni, mutta en prkl soikoon silloin kun siitä on itselleni selvää haittaa!!
ap
Haastatteluja annetaan joko työhön liittyvässä asiassa jo aseman velvoittamina tai sitten siksi, että haastattelusta hyödytään itse jotenkin.
Jos sinua ei mikään velvoita antamaan haastattelua etkä itse siitä hyödy esimerkiksi positiivisen julkisuuden, asiakkaiden tms. muodossa, ei haastattelua kannata lainkaan antaa. Kun et anna yhtään haastattelua, ei kukaan kohta osaa kaivatakaan sinua.
Minä tosiaankin hyvää hyvyyttäni autan näitä lehtiä, joita työni kiinnostaa ja haluavat siitä kirjoittaa. Siksi se ärsyttääkin niin paljon, kun osa toimittajista kohtelee minua ikävästi. Heillä ei pitäisi olla siihen varaa, koska voin milloin tahansa kieltäytyä haastatteluista loppuelämäkseni ilman, että siitä on minulle minkäänlaista haittaa.
ap
Jos olet virkamies, jonka palkka maksetaan verovaroista, et voi kieltäytyä.
Tuo pisti silmään. Olen itse kunnan virkamies ja haastettelupyyntöjä tulee jatkuvast. Kysytään mielipidettä siihen ja tähän. Yleensä kieltäydyn. Pari kertaa vuodessa ehkä suostun.
Minusta on hassua, että toimittajat usein haluavat esim. tehdä juttuja siitä kuinka pitkät jonot meillä on vastaanotolle ja silti kuvittelevat, että minulla olisi tuosta vaan aikaa samalla viikolla tavata heitä.
Innokkuuttaa haastattelujen antoon myös heikentää se, että vaikka pyydän jutun luettavaksi etukäteen ei tämä aina auta. Juttu kyllä tulee sähköpostiin ja voin tehdä korjauksia, mutta sitten ei olekaan aikaa enää laittaa sitä uutta juttua kommentoitavaksi. AINA on virheitä.
Innokkuuttaa haastattelujen antoon myös heikentää se, että vaikka pyydän jutun luettavaksi etukäteen ei tämä aina auta. Juttu kyllä tulee sähköpostiin ja voin tehdä korjauksia, mutta sitten ei olekaan aikaa enää laittaa sitä uutta juttua kommentoitavaksi. AINA on virheitä.
Uusimpana ilmiönä on tullut sellainen, että aloittelevan toimittajan tekemä juttu on täynnä kirjoitus- ja oikeakielisyysvirheitä. Itse puhun aika huoliteltua kieltä, ja tykkään kyttyrää jos suuhuni laitetaan niin rumasti muotoiltua tekstiä että en kuuna päivänä oikeasti sanoisi asiaa niin, vaikka asia sinänsä on ihan oikein. Siinähän sitten haastateltava miettii, minkä verran asiaan voi puuttua, kun kirjoitusasun pitäisi kuitenkin olla toimittajan vastuulla. Ja toivoa, että joku esimies kommentoisi juttua ennen kuin se menee lehteen.
Aina näin ei ole, vaan lehtiin on alettu päästää läpi uskomattoman huonosti kirjoitettuja juttuja (tämä on todella tuore ilmiö ainakin näissä lehdissä, jotka minua haastattelevat). Olen miettinyt, pitäisikö alkaa kieltäytyä näiden junioritoimittajien tekemistä jutuista kokonaan, mutta periaatteessa en haluaisi tuolla tavalla rajata osallistumistani. Jos kerran autan, niin miksi en auttaisi nuorempaa toimittajaa siinä missä vanhempaakin?
ap
Haastatteluja annetaan joko työhön liittyvässä asiassa jo aseman velvoittamina tai sitten siksi, että haastattelusta hyödytään itse jotenkin.
Jos sinua ei mikään velvoita antamaan haastattelua etkä itse siitä hyödy esimerkiksi positiivisen julkisuuden, asiakkaiden tms. muodossa, ei haastattelua kannata lainkaan antaa. Kun et anna yhtään haastattelua, ei kukaan kohta osaa kaivatakaan sinua.