Lue keskustelun säännöt.
Miksi vauvan pitäisi tottua meteliin?
14.01.2013 |
Monesti sanotaan, että nukuta sitä vauvaa vaikka radio päällä niin tottuu meluun ja muutenkin hyvä olla ääntä talossa. Ymmärrän tuon nukkumispointin, ei ole kiva hiipiä talossa vauvan unien aikaan, mutta muuten? Miksi lapsen pitää tottua meteliin? Hiljaisuus on ihanan rauhoittavaa ja pystyy keskittymään ihan eri tavalla. En minä ainakaan halua tietoisesti kasvattaa lapsistani sellaisia, jotka jatkuvasti tarvitsevat ääntä ympärilleen.
Itsekin nautin hiljaisuudesta ja kärsin metelistä. Meillä oli kotona ääntä, koska en ollut ainut lapsi, mutta en silti "tottunut" ikinä meluun. Hiljaisuus on paljon miellyttävämpää.
Mielipiteitä?
Kommentit (26)
Nyt isompana lapsi on ihan paniikissa ja häiriintyy muskareissa, kerhoissa ja tapahtumissa joissa ympärillä on hälinää. Jos pienen ikänsä viettää siinä hiljaisuudessa niin ulkomaailma voi olla äänineen, tastahälyineen ja puheensoreineen raju hiljaisuuteen tottunelle lapselle. Koulussa on vaikea keskittyä jos ei yhtään totu ajattelemaan omia ajatuksiaan hälinässä tai keskittymään touhuihinsa kuin hiljaisuudessa. Tottakai se hiljaisuus on ihanaa mutta liika hiljaisuus ei myöskään tee hyvää.
Tuskin kovin moni "hiljaisuudessa kasvatettu" on kuitenkaan paniikissa ulkomaailmassa. Mun mielestä rauhalliset ihmiset ovat paljon miellyttävämpiä kuin sellaiset, jotka ovat tottuneet kiljumaan saadakseen asiansa kuuluviin.
Miksi lapsen pitäisi kiljua, jos hänet on totutettu siihen että päiväunien aikana voi tehdä ruokaa tai siivota? Eihän se nyt sitä tarkoita että huudatetaan täysiä jotain poppia. Eikä meillä yölläkään aina ole täysin hiljaista, autoja ajaa ohi, lentokoneita tulee ja menee, hissi kolahtelee ja kissat vetävät vimosenpäällistä rallia välillä. Jos lapset olisi totutettu täydelliseen hiljaisuuteen, kukaan heistä ei nukkuisi öisin.
Kyllä meillä laitetaan ruokaa ja siivotaan, kun vauva nukkuu. Makkariin en mene kolistelemaan, mutta muuten eletään ihan normaalisti. Ihan tarpeetonta vaan pitää jotain telkkaria päällä äänen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvahan ON tottunut meteliin, eihän kohdussa ole hiljaista. Monet vastasyntyneetkin esim rauhoittuvat autossa juuri sen äänen takia, ja jotkut nukahtavat siitä että laitetaan imuri päälle ksoka on kotoisa olo...
Ja kyllä ääntä voi olla taustalla (telkkari, radio, puhe jne) ilman että se on melua, tai meteliä.
Yrittin totuttaa meteliinkin. Vauvana ekat 2vkoa nukkui miten vain, mutta sitten kun alkoi olla valintana 20min unet metelillä tai 3h unet ilman, niin... Nykyään nukkuu niin sikeästi, ettei millään herää, mutta pitkään oli toisin. Sitten me hissuteltiin.
Me molemmat olemme täydellinen esimerkki siitä miksi kannattaa totuttaa vauva meteliin. Siinä missä minä olen herkkäuninen ja herään pienimpäänkin risahdukseen, mieheni nukkuu vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Kerrostalossa asuminen on kaltaiselleni yhtä helvettiä; mieheni ei ole moksiskaan eikä verenpaineensa nouse kattoon vain siksi että naapurissa on bileet. En viihdy väkijoukoissa kun meteli on niin kamala ja jouduin vaihtamaan alaakin melun takia; mieheni ei taaskaan ole moksiskaan.
Oikeastiko kuvittelet, että sun elämäsi olisi parempaa, jos sinua olisi vauvasta asti kiusattu metelillä. Et varmasti olisi siihen tottunut, vaan olisi parkunut vain paljon enemmän. Tuollainen ääniherkkyys on nimittäin muusta lähtöisin kuin tottumisesta.
Joten edelleen voidaan ihmetellä miksi meluun pitäisi jotenkin erityisesti totuttaa. Äitisi olisi voinut saada päähänsä yrittää totuttaa sinuakin. Ja silti heräisit nyt pienimpäänkin risaukseen ja stressaantuisit kerrostalon äänistä. Mitä hyötyä siitä totuttamisesta siis olisi ollut? Jos vauvan kiusaaminen on kivaa, niin sitten...
Melua ei luultavasti missään tarvitse ihan erikseen tehdä, kyllä sitä varmaan riittää joka paikassa.
Samalla tavalla hiljaisuuskin voi olla pelottavaa, kun silloin kuuluu kaikkia kummallisia ääniä. Vaikka sitten oman veren kohina korvissa, jos ei muuta.
Pienestä pitäen olisikin hyvä tottua sekä hiljaisuuteen, normaaleihin elämisen ääniin ja satunnaiseen meluunkin.
Minkä luulette näistä kolmesta olevan vaikeinta?
En mä muista koskaan kuulleeni, että lapsi pitäisi sillä lailla totuttaa ääniin, että nimenomaan lasta varten laitettaisiin vaikka radio päälle. Oon kyllä lukenut, että radion kohina asemien välillä voi rauhoittaa, jos lapsi kaipaa pientä taustaääntä, eli on jo itse tottunut tai luonnostaan tykkää äänistä. Ja kyllähän ne tuntuvat tykkäävän liikenteen melusta, imurin hurinasta (vähän matkan päässä) jne.
En voi kans ymmärtää niitä, jotka vaatii täyttä hiljaisuutta lapsen päiväunien ajaksi. Hullujen hommaa jos totutetaan tarkoituksella siihen.