Miksi vauvan pitäisi tottua meteliin?

Ei sen tarvi jatkuvaa olla, mutta normaaleja elämisen ääniä, kuten imurointia, tiskikoneen tyhjennystä, puhelimessa puhumista. Yöunille sitten tietenkin hiljaista.



Varmaan se riippuu lapsestakin, mutta meillä lapset kyllä nukahti päiväunille vaikka oli minkälainen melu, eikä herännyt kesken unien vaikka porattiin tauluja seinään viereisessä huoneessa. (Ääriesimerkki.) Mutta usein vaikkapa imuroin ja puhuin puhelimessa päiväunien aikaan ja "totutin" pienestä pitäen normaaliääniin.



En tiedä onko tosi, mutta olen kuullut tapauksesta jossa äiti ei uskaltanut vessaa vetää ei yöllä eikä päivällä lapsen nukkuessa ettei lapsi vaan herää, aika rankkaa kun laps on isompi ja tottunut hiirenhiljaisuuteen.

Joo en minäkään koskaan ymmärtänyt miksi kaikki tuota mulle hokivat kun vauva oli juuri syntynyt! Hitto eihän meillä kukaan yölläkään melua! Ja päiväuniajan voin ottaa itsekin rennosti ja nauttia hiljaisuudesta!

Ihmetteln tuollaisia neuvoja. Meillä on kohtalaisen hiljaista, sillä emme katso TV:tä juuri ollenkaan. Tykkäämme kaikki kolme (minä, mies ja 6-vuotias poika) rauhallisesta elämästä. Kohta syntyy vauva, joten ääntä tulee varmaan vähän lisää :)

Mutta esikoisen ollessa vauva meillä oli tosiaan ihan luonnollisesti usein hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Toki juttelemme, syömme jne. mutta niin sanottua ylimääräistä meteliä ei juurikaan ollut.

Toisaalta vastapainona tykkäämme kovasti vieraista ja siitä aiheutuvasta säpinästä.

Mutta meillä ainakin uskoisin pojan rauhallisuuden ja erinomaisen keskittymiskyvyn osittain jopa johtuvan siitä, että meillä ei ole meluisa koti.

Meillä neljäs lapsi on aivan viilipytty tilanteessa kuin tilanteessa, saa kymppejä koulussa ja nukkuu kuin tukki. Eikä ole edes kuopus.

lapsen kanssa yksin, yritin aluksi pitää "taustamelua", mutta en tykännyt siitä itsekään, joten sitten meillä oli usein hiiren hiljaista vauvan nukkuessa. Vauva oli vielä erittäin huonouninen, joten en halunnut ehdoin tahdoin alkaa kokeilemaan herääkö, jos kerrankin nautin hetken hiljaisuudesta, kun muutenkin heräsi vartin sisään.



Mutta silti: Vauvasta ei tullut joka rasahdukseen heräävä, jopa päinvastoin. Vaikka muuten oli huonouninen, pieniä jaksoja lukuunottamatta oli ihan sama mitä ympärillä tapahtui. Jos oli nukkuakseen, nukkui oli hiljaista tai meluisaa. Heräily johtui sitten ihan muusta. Jossain vaiheessa oli määrätyt äänet, kuten paperin tai muovin rapina joihin heräsi heti, mutta millään muilla äänillä ei ollut väliä, ja herkkyys niillekin meni ohi itsekseen ilman siedätystä.



Itse uskon, että jotkut ovat vaan herkempiä äänille kuin toiset. Varmaan siihen jonkin verran voi vaikuttaa, mutta jos se olisi vain vanhempien tehtävissä, meillä olisi ollut äänille aivan yliherkkä vauva, mutta oli kaikkea muuta.

Esikoisenkin päiväuniaikaan saattaa vauva huutaa jne. Ikkunan alla saattaa lumiaura tehdä töitään, läheisellä tietyömaalla räjäytetään, varoituspiippaukset kestää ja kestää.. Ja kerrsn kuussa tulee yleinen hälytysmerkki jne. Joskus on myös kiva päiväunien aikaan laittaa vaikka tiskit ilman että lapset herää.

Kodin äänet tuo turvallisuutta uneenkin

Mutta meillä ainakin uskoisin pojan rauhallisuuden ja erinomaisen keskittymiskyvyn osittain jopa johtuvan siitä, että meillä ei ole meluisa koti.

Minä en usko. Meillä oli lapsen ollessa vauva yleensä hiljaista kuin huopatossutehtaassa ja vieläkin lapsi on usein ainoa melun aiheuttaja. Emme pidä tv:tä tai radiota päällä tms oikeastaan koskaan. Me jopa puhumme yleensä aika hiljaa.

Mutta tuo lapsi ei ole rauhallista nähnytkään ja keskittymiskyvyssäkin olisi petraamisen varaa. On ollut samanlainen huitoja jo ihan vastasyntyneestä. Eiköhän tuo vauhdikkuus ole enemmän tempperamentissä.

Sinänsä ei ole ihme, jos teillä on rauhallinen lapsi, sillä se on jossain määrin periytyvää: Kahdella rauhallisella vanhemmalla on kohtalaisen hyvät mahdollisuudet saada tempperamentiltan samanlainen lapsi. Meillä taas suku on täynnä vähän energisempiä menijöitä. Ei sitä hiljaisuudella pysty lapsesta muuttamaan.

t. 23

Siksi ettei tarvi olla kusi sukassa kun ne lapset nukkuu! Mua rasittaa mennä kyläilemään kavereille jotka on opettaneet siihen että ollaan hiljaa kun lapset nukkuu. Siinä sitten kun yökylässäkin oltiin ja piti lautapeliä pelata ja saunoa kun lapset nukkuu niin piti KUISKIA! Sama kun tulivat meille yökylään. Olisi pitänyt sammuttaa Tv ja radio mutta sanoin että talossa talon tavoilla.

Meillä lapset totutettu ääniin. Meillä on öisinkin radio päällä ja musiikkia saa kuunnella, TV:tä katsoa ja on ihanaa kun ei tarvi olla hiljaa ja kuiskia kun lapset menee nukkumaan!

Me vanhemmat myös nukumme radio päällä öisin. Ja vaikka radio on 24/7 auki, lapset silti ovat osanneet jo vauvoina erottaa yön ja päivän.

Me molemmat olemme täydellinen esimerkki siitä miksi kannattaa totuttaa vauva meteliin. Siinä missä minä olen herkkäuninen ja herään pienimpäänkin risahdukseen, mieheni nukkuu vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Kerrostalossa asuminen on kaltaiselleni yhtä helvettiä; mieheni ei ole moksiskaan eikä verenpaineensa nouse kattoon vain siksi että naapurissa on bileet. En viihdy väkijoukoissa kun meteli on niin kamala ja jouduin vaihtamaan alaakin melun takia; mieheni ei taaskaan ole moksiskaan.

Jos olot ovat kotona yhtä meluamista ja kovaa kälätystä, niin eipä ole ihme jos tulee keskittymishäiriötä sun muuta ahdistusta, miltä rauhallisemmassa kodissa vältyttäisiin. Mutta keskittymishäiriö voi ihmisellä olla toki muutenkin, muttei siinä ainakaan auta jos koti on kuin joku sirkus.

säikkyä äänille.

Yöllä on sitten hiljaisuus.

Muistan erään äidin, joka ei päästänyt putkimiestä korjaamaan hanaa, kun vauva nukkui. Ihan älytöntä. En tiedä veloittiko putkimies odotusajasta/turhasta käynnistä.

Tekisin ehkä metelin suhteen eron yöunilla ja päiväunilla. Eli yöunien aikaam on hiljaista, koska muutkin nukkuvat, mutta päiväunien aikaan on pientä meteliä, eli radio/tv, kahvinkeitin, puhetta tms.



Ei ole hyvä totuuttaa lasta pelkästään jompaankumpaan, jos tottuu meteliin, niin tarvitsee sitä yölläkin, ja siinäkös nukutte radio päällä koko yön :)



Mutta päivällä saisi olla normaalia ääntä, eikä niin kuin yksi tuttuni päivitteli, että lapsi nukahti sohvalle ja nyt hän ei voi keittää kahvia, kun siitä kuuluu ääntä..

Eli tässä ehkä syy, miksi pieni ääni päiväunilla ei ole pahasta.

musta on ihan typerää tehdä melua melun vuoksi. Se vauva voi myös tottua siihen radioon ja ei osaa sitten nukkua jos on ihan hiljaista. Ei olis musta ainakaan yöllä kovin kiva asia. Mutta minusta näillä jutuilla yleensä tarkoitetaan sitä, että ei lähdetä hissuttelemaan, kun vauva nukkuu. Ei voi kuunnella radiota, ei voi pestä pyykkiä, ei voi.. ei voi.. mitään mistä lähtee yhtään ääntä. Tarkoitus olisi, että eletään normaalia elämää, josta lähtee normaali ääni. Voi tehdä vaunulenkin kauppaan, jossa on aika paljonkin ääntä päikkäreiden aikaan. Näin se vauva oppii nukkumaan vaikka olisi vähän ääntä ja ei heti herää jos kuuluu jokin rasaus. Jotkut äidithän siis vaatii, että mitään ei saa kuulua mistään, kun vauva nukkuu. Jopa naapureiden ulkoilua ja portaissa kävelemistä pyritään rajoittamaan, kun vauva nukkuu.

Nyt isompana lapsi on ihan paniikissa ja häiriintyy muskareissa, kerhoissa ja tapahtumissa joissa ympärillä on hälinää.



Jos pienen ikänsä viettää siinä hiljaisuudessa niin ulkomaailma voi olla äänineen, tastahälyineen ja puheensoreineen raju hiljaisuuteen tottunelle lapselle. Koulussa on vaikea keskittyä jos ei yhtään totu ajattelemaan omia ajatuksiaan hälinässä tai keskittymään touhuihinsa kuin hiljaisuudessa.



Tottakai se hiljaisuus on ihanaa mutta liika hiljaisuus ei myöskään tee hyvää.

No vauvan totuttaminen ääniin unen aikana helpottaa huomattavasti elämää. Joskus nimittäin täytyy tiskata, imuroida tai tehdä ruokaa kun joku lapsosista nukkuu, saattaapi olla että tälle ensimmäiselle lapsellesi syntyy joskus sisaruksia jolloin häiriötöntä unta hiopihiljaisessa asunnossa ei voi tata kenellekään. Mutta ihan miten vaan. Itse en häiriinny äänistä mutta toki tunnen näitä jotka eivät voi keskittyä mihinkään jos kello edes tikittää.

Vähän vaikeaa on selittää vauvalle, että nyt ei saa pitää mitään meteliä, kun isosisarus on aina tottunut vain hiljaisuuteen.



Se on ihan tutkittu juttu, että esikoiset on herkimpiä unihäiriöille jaylipäätään herkkäunisimpia. Just siksi koska heidän kanssaan on hyssytelty niin älyttömästi. Palveleeko se lasta jotenkin?

musta on ihan typerää tehdä melua melun vuoksi. Se vauva voi myös tottua siihen radioon ja ei osaa sitten nukkua jos on ihan hiljaista. Ei olis musta ainakaan yöllä kovin kiva asia. Mutta minusta näillä jutuilla yleensä tarkoitetaan sitä, että ei lähdetä hissuttelemaan, kun vauva nukkuu. Ei voi kuunnella radiota, ei voi pestä pyykkiä, ei voi.. ei voi.. mitään mistä lähtee yhtään ääntä. Tarkoitus olisi, että eletään normaalia elämää, josta lähtee normaali ääni. Voi tehdä vaunulenkin kauppaan, jossa on aika paljonkin ääntä päikkäreiden aikaan. Näin se vauva oppii nukkumaan vaikka olisi vähän ääntä ja ei heti herää jos kuuluu jokin rasaus. Jotkut äidithän siis vaatii, että mitään ei saa kuulua mistään, kun vauva nukkuu. Jopa naapureiden ulkoilua ja portaissa kävelemistä pyritään rajoittamaan, kun vauva nukkuu.

Ap täällä. Meillä siis on tosi hiljaista, koska ei katsota telkkaria. Joskus soi musiikki ja tietty me puhutaan miehen kanssa sun muuta, mutta ei sellaista meteliä ole. Silti vauva nukkuu hyvin vaunuissa ja tähän mennessä on kauppareissullakin aina nukkunut. Ei me mitenkään hyssytellä, kun vauva nukkuu (paitsi iltaisin), mutta miksi lähteä tekemään meteliä.

Nyt isompana lapsi on ihan paniikissa ja häiriintyy muskareissa, kerhoissa ja tapahtumissa joissa ympärillä on hälinää.

Jos pienen ikänsä viettää siinä hiljaisuudessa niin ulkomaailma voi olla äänineen, tastahälyineen ja puheensoreineen raju hiljaisuuteen tottunelle lapselle. Koulussa on vaikea keskittyä jos ei yhtään totu ajattelemaan omia ajatuksiaan hälinässä tai keskittymään touhuihinsa kuin hiljaisuudessa.

Tottakai se hiljaisuus on ihanaa mutta liika hiljaisuus ei myöskään tee hyvää.

Tuskin kovin moni "hiljaisuudessa kasvatettu" on kuitenkaan paniikissa ulkomaailmassa. Mun mielestä rauhalliset ihmiset ovat paljon miellyttävämpiä kuin sellaiset, jotka ovat tottuneet kiljumaan saadakseen asiansa kuuluviin.

Ihmetteln tuollaisia neuvoja. Meillä on kohtalaisen hiljaista, sillä emme katso TV:tä juuri ollenkaan. Tykkäämme kaikki kolme (minä, mies ja 6-vuotias poika) rauhallisesta elämästä. Kohta syntyy vauva, joten ääntä tulee varmaan vähän lisää :)



Mutta esikoisen ollessa vauva meillä oli tosiaan ihan luonnollisesti usein hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Toki juttelemme, syömme jne. mutta niin sanottua ylimääräistä meteliä ei juurikaan ollut.



Toisaalta vastapainona tykkäämme kovasti vieraista ja siitä aiheutuvasta säpinästä.



Mutta meillä ainakin uskoisin pojan rauhallisuuden ja erinomaisen keskittymiskyvyn osittain jopa johtuvan siitä, että meillä ei ole meluisa koti.

Nyt isompana lapsi on ihan paniikissa ja häiriintyy muskareissa, kerhoissa ja tapahtumissa joissa ympärillä on hälinää. Jos pienen ikänsä viettää siinä hiljaisuudessa niin ulkomaailma voi olla äänineen, tastahälyineen ja puheensoreineen raju hiljaisuuteen tottunelle lapselle. Koulussa on vaikea keskittyä jos ei yhtään totu ajattelemaan omia ajatuksiaan hälinässä tai keskittymään touhuihinsa kuin hiljaisuudessa. Tottakai se hiljaisuus on ihanaa mutta liika hiljaisuus ei myöskään tee hyvää.

Tuskin kovin moni "hiljaisuudessa kasvatettu" on kuitenkaan paniikissa ulkomaailmassa. Mun mielestä rauhalliset ihmiset ovat paljon miellyttävämpiä kuin sellaiset, jotka ovat tottuneet kiljumaan saadakseen asiansa kuuluviin.

Miksi lapsen pitäisi kiljua, jos hänet on totutettu siihen että päiväunien aikana voi tehdä ruokaa tai siivota? Eihän se nyt sitä tarkoita että huudatetaan täysiä jotain poppia. Eikä meillä yölläkään aina ole täysin hiljaista, autoja ajaa ohi, lentokoneita tulee ja menee, hissi kolahtelee ja kissat vetävät vimosenpäällistä rallia välillä. Jos lapset olisi totutettu täydelliseen hiljaisuuteen, kukaan heistä ei nukkuisi öisin.