Inhosin koululiikuntaa kolmesta syystä

enkä tajua vieläkään, kuinka vaikeaa se nyt on sen opettajan jakaa ne joukkueet? Porukka riviin ja jako kahteen(tai kolmeen tai neljään tai alkuvuonna/ loppuvuonna syntyneet tai aakkosissa tms) mahdollisuudet on rajattomia.

Miksi inhoat omaa tahtoa ja mahdollisuutta itse päättää asioista?

siksi ettei siinä saanut harjoitella mitään kunnolla. Vähän kuin jokainen matematiikantunti olisi aloitettu viiden minuutin alustuksella ja sitten heti koe perään samalla tunnilla. Minulle ei koko kouluaikana selvinnyt monenkaan pelin säännöt kunnolla, ja muissakin lajeissa olin aina siinä osaamisen ylärajalla, eli koin itseni aina huonoksi.

- moniin lajeihin olisi tarvinnut laadukkaat tai edes jonkinlaiset välineet. Omat vanhempani kun tahtoivat säästää kaikessa lapsiin liittyvässä, jouduin esimerkiksi tyytymään mummovainaan vanhoihin, itselleni aivan ylimittaisiin suksiin, kun muut luokkatoverini hiihtivät uusilla, heidän mitoilleen sopivissa nykyaikaisissa välineissä. Kyllä hävetti. Joka kerta. Mikä voi enää olla selvempi osoitus lasten eriarvoisuudesta ja stigmatisoida ryhmätilanteissa pahemmin? :(



- Liikunnassa "parhaimmat" olivat aina niitä opettajien suosikkeja, joiden urheilusuorituksia hehkutettiin. Huonoimmille oppilaille taas naureskeltiin, sekä opettajien että muiden oppilaiden toimesta. Todella pedagogisesti sopivaa...? Tuo "hyväntahtoinen" vitsailu on varmaan jättänyt arvet monen ei-urheilullisen lapsen sydämeen.



- Pakollinen suihkussa käyminen ja muiden kyttäämiselle altistuminen. Erityisesti varhaiskehittyneenä oman vartalon peittely ja nopea pakollinen suihkussa käyminen ahdisti ja altisti ivaamiselle.



- Kaikkiin lajeihin oli AINA pakko osallistua. Hampaat irvessä.



- Kaikissa lajeissa piti tavalla tai toisella kilpailla. Mitään ei voinut harrastaa ihan vain harrastamisen ilosta, ilman paremmuus- tai huonommuusjärjestyksiä. Ei. Kaikkeen liittyi aina kilpaileminen, kisaaminen, voittaminen ja häviäminen. Oppilaiden järjestykseen laittaminen parhaimmasta huonoimpaan.

enkä tajua vieläkään, kuinka vaikeaa se nyt on sen opettajan jakaa ne joukkueet? Porukka riviin ja jako kahteen(tai kolmeen tai neljään tai alkuvuonna/ loppuvuonna syntyneet tai aakkosissa tms) mahdollisuudet on rajattomia.

Miksi inhoat omaa tahtoa ja mahdollisuutta itse päättää asioista?

Mutta sun mielestä siis on kai ihan oikeudenmukaista ja ok, että ne kaksi superlahjakkutta saavat aina valkata itselleen joukkuueet, jättäen aina ne kiusatut tai muuten "heikomman aineksen" viimeiseksi, jopa avoimesti nyrpistellen sitten kun joutuvat sen viimeisenkin luuserin sieltä ottamaan joukkueeseensa.

Tuo on ollut ihan totisinta totta ainakin minun koulussani, sinun aikanasi kenties ei ole ollut tai sitten olet kuulunut näihin joilla on oikeus valita etkä siksi -tietenkään- voi ymmärtää toista puolta asiasta kun kerran oma napa on pelastettu ja voinut hyvin.

- en pidä joukkuelajeista ja siitä tavasta, miten joukkueet muodostetaan (eli huonot jää aina viimeiseksi jaossa)

- varusteiden kanssa sählääminen (suksien, luistinten yms kantaminen kotoa kolmen kilometrin päästä, kun ei silloin curlattu ja viety lapsia kouluun autolla)

- kamala kiire ja hässäkkä siirtyä muualla sijaitsevan liikuntapaikan ja koulun väliä (käy siinä sitten suihkussa ja vaihda vaatteet ja yritä ehtiä seuraavalle tunnille 15 minuutissa)

Nykyään harrastan vain yksilölajeja ja nautin siitä, kun saan harrastaa kaikessa rauhassa.

En minäkään pidä näistä asioista koululiikunnasta, mutta kuitenkin rakastin koululiikuntaa. Eniten ärsytti tytöt jotka eivät edes yrittäneet parhaansa, vaan pelkäsivät hikoilua ja mielummin juorusivat nurkassa kuin osallistuivat. Olisin paljon mielummin osallistunut poikien koululiikuntaan jossa asioita tehtiin tositeholla.

1. Minua kiusattiin liikuntatunneilla, ja se oli liikkaopen mielestä ok.

2. Opettaja ei koskaan kertonut miten asiat olisi pitänyt tehdä, mutta huusi kyllä jos ei osannut tehdä oikein.

3. Pelien sääntöjä ei kerrottu, käskettiin vaan pelata. Sitten kaikki juoksivat hirveässä kaaoksessa ympäriinsä.

enkä tajua vieläkään, kuinka vaikeaa se nyt on sen opettajan jakaa ne joukkueet? Porukka riviin ja jako kahteen(tai kolmeen tai neljään tai alkuvuonna/ loppuvuonna syntyneet tai aakkosissa tms) mahdollisuudet on rajattomia.

Miksi inhoat omaa tahtoa ja mahdollisuutta itse päättää asioista?

taas me joudutaan ottamaan tuo. Voi v***u taas me hävitään ton takia.

Minä olen varmaan 40-45 v. teitä muita vanhempi, ja juuri täsmälleen nuo samat ongelmat oli koululiikunnassa 1950-60 -luvulla! Ja näemmä sama meno jatkuu edelleen. Mitään koulussa pakosta harrastettua lajia en aikuisena ole vapaaehtoisesti harrastanut, ylipäänsä ajatus johonkin liikuntaryhmään menemisestä on ollut vastenmielinen. Olen harrastanut vain sellaista, mitä koulussa ei pakosta tehty ja mitä voi harrastaa yksin, esim. pyöräily ja uinti. Poikkeus on taiji - jota ei onneksi koulussa ollut - jota halusin niin kiihkeästi oppia, että suostuin jopa menemään ryhmään.



Ja aina valitetaan, että ihmiset eivät liiku tarpeeksi. Kuinka moni meistä onkaan saanut koulun jumppa- ja urheilutunneista sellaisen vastenmielisyyden kaikkea liikuntaa kohtaan, että jo ajatuskin ohjatusta liikunnasta puistattaa. Jotain tarttis tehdä!