Lue keskustelun säännöt.
Mieheni pakkasi tunti sitten kassinsa ja lähti kotoa.
13.01.2013 |
En tiedä, onko tämä lopullista vai väliaikaista. Selitimme lapsille, jotka tietävät, että kaikki ei ole hyvin, että isän pitää lähteä, koska hän pettää jatkuvasti lupauksensa äidille. Lapset ymmärtävät hyvin, että niin ei voi tehdä. Miksi ihmeessä mies ei voi ymmärtää?
Mies olisi halunnut jäädä, mutta hän näkee kaksi vaihtoehtoa: joko lähtee tai mieluummin jää ja joskus myöhemmin muuttuu. Miksi hän ei näe sitä kolmatta vaihtoehtoa? Miksi hän pystyy olemaan epärehellinen, kun kuitenkin rakastaa? Näihin kysymyksiin hän ei osaa vastata.
Kauhea tilanne kuitenkin, kun lapset ovat niin reippaita ja ymmärtäväisiä. Olinko liian itsekäs? Ehkä minun olisi vain pitänyt edelleen sietää miehen käytöstä, jotta lapset eivät kärsisi. Vaikka kärsiväthän he siitäkin, että äidillä on paha mieli. Toivon, että he oppivat tästä kohtelemaan omia puolisoitaan myöhemmin kunnioittavasti. Toivon, että mieheni omatunto herää ja hän oppii, jotta hän voi palata kotiin. Mitään en sen hartaammin toivo.
Kommentit (32)
Isompi tietää enemmän, nuorempi vähemmän. En halua, että he miettivät mielessään, mitä hirveää on tapahtunut, vaan ymmärtävät, että on selkeitä ongelmia ja niiden toivotaan ratkeavan. Voin olla aivan väärässäkin.
-ap
Lapsille on aina väärin tietää koko totuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkempia esimerkkejä, miten mies on sua höynäyttänyt? Ovatko lapsetkin joutuneet pettymään? Toisaalta lasten on hyvä oppia, ettei kaikki mene aina niinkuin suunnitellaan.
Harrastaako mies katoamistemppuja, ryyppyreissuja, naisseikkailuja vai mitä?
Mies viettää vähäisen vapaa-aikansa mieluummin muualla kuin kotona ja minun kanssani, vaikka yksin. En edes muista, koska hän on hakenut seuraani (paitsi sängyssä). Katoamistemppuja ne minun näkökulmastani ovat.
-ap
tarkempia esimerkkejä, miten mies on sua höynäyttänyt? Ovatko lapsetkin joutuneet pettymään? Toisaalta lasten on hyvä oppia, ettei kaikki mene aina niinkuin suunnitellaan. Harrastaako mies katoamistemppuja, ryyppyreissuja, naisseikkailuja vai mitä?
kuin suinpäin hajottaa perhe?
En kyllä yhtään enää ihmettele, että avioeroja on niin paljon, jos tuollaiset syyt riittävät toisen ulosheittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän haluaa olla vielä ainakin huomiseen poissa ja miettiä asioita. Tai sitten hän tapaa lapsia huomenna. Kaikki riippuu siitä, mitä hän saa mietittyä ja mikä on lopputulos. Lapset ovat tänään kiukkuisempia ja nuorempi syytti, että minä olen käskenyt isän pois kotoa. Hän ei muista sitä, että ei isä olisi vielä edes tullut töistä. Kerroin kyllä, että isä haluaa mietiskellä asioita rauhassa. Kysyin mieheltä, olisiko minun pitänyt lähteä, mihin hän vastasi, että minun paikkani on lasten luona. Ei hänen aikansa edes riittäisi pitämään tarpeeksi huolta lapsista.
ap
Ihan viisasta, että isä on itse kertonut lapsille minkä takia on lähtenyt pois kotoa.
Lapset syyllistävät itsensä hyvin usein vanhempiensa erosta, joten on reilua vierittää taakka heidän harteiltaan (etenkin kun ovat jo isompia koululaisia) ja reilua myös isän kantaa vastuu omasta käytöksestään.
Reilusti puhuminen ei todellakaan tarkoita samaa kuin toisen vanhemman mustamaalaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ulosheittoon riitä se, että toinen on jo heittänyt itsensä ulos? Ei ole mitään avioliittoa, paitsi paperilla. Yhteinen osoite ei ole parisuhde.
-ap
kuin suinpäin hajottaa perhe? En kyllä yhtään enää ihmettele, että avioeroja on niin paljon, jos tuollaiset syyt riittävät toisen ulosheittoon.
teitte lapsille asetelman, jossa isä on 'paha', äiti on hyvä. Jos ero tulee, mitä luulet lasten mielessä liikkuvan? Äidin luona ollessa ikävöivät isää, mutta koska isä on nyt se 'paha' ovat he ristiriitaisessa tilanteessa sen suhteen saavatko ikävöidä vai eivät. Kun lapset ovat isällään, ja heillä on mukavaa, miettivät he, onko oikein olla iloinen isän luona, kun isä nyt on se 'paha'. Hienosti hoidettu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä surullisia, vihaisia, pelokkaita tunteitaan...ei aikuisten ongelmien perimmäiset syyt kuulu, etenkään vielä tuossa vaiheessa, lapsille. Lasten, olkoot minkä ikäisiä tahansa, kuuluu nyt saada tietää olevansa maailman tärkeimpiä, ettei teidän ongelmat ole heidän syytä ja kuinka paljon heitä rakastatte.
Meillä tilanne nyt vain on niin, että mies itse sanoo, että hän on tehnyt tämän kaiken, vaikka minä olen ollut niin hyvä hänelle. Lapset ovat puhuneet puhelimessa isänsä kanssa eivätkä syytä isää eivätkä pidä pahana. Miksi lapsille olisi pitänyt luoda valheellinen asetelma? Lapset ovat itsekin kärsineet isänsä välinpitämättömyydestä.
-ap
teitte lapsille asetelman, jossa isä on 'paha', äiti on hyvä. Jos ero tulee, mitä luulet lasten mielessä liikkuvan? Äidin luona ollessa ikävöivät isää, mutta koska isä on nyt se 'paha' ovat he ristiriitaisessa tilanteessa sen suhteen saavatko ikävöidä vai eivät. Kun lapset ovat isällään, ja heillä on mukavaa, miettivät he, onko oikein olla iloinen isän luona, kun isä nyt on se 'paha'. Hienosti hoidettu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lapset eivät vielä puolen päivän eron jälkeen niin kovasti surekaan. Isää kun ei ole muutenkaan kauheasti näkynyt kotona. Ehkä onkin minulta itsekästä odottaa lapsilta isoja reaktioita. Ehkä niitä tulee myöhemmin, mutta toivottavasti ei tarvitse.
-ap
niitä surullisia, vihaisia, pelokkaita tunteitaan...ei aikuisten ongelmien perimmäiset syyt kuulu, etenkään vielä tuossa vaiheessa, lapsille. Lasten, olkoot minkä ikäisiä tahansa, kuuluu nyt saada tietää olevansa maailman tärkeimpiä, ettei teidän ongelmat ole heidän syytä ja kuinka paljon heitä rakastatte.
ap:n mies on pettänyt lupauksiaan lapsilleen ja lapset ovat nähneet jo pitemmän aikaa, että yhteisesti sovittu ei pidä, en näe mitään pahaa siinä että mies itse on myöntänyt lapsille virheensä ja tilanteessa on yritetty olla avoimia. Siten että lapset ikä huomioon ottaen ymmärrävät. Pahempi olisi mielestäni salailla miksi isä lähti ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Jos äidillä on tähänkin mennessä ollut vastuu arjesta ja lapsista, niin mihin se arki muuttuu. Ei muuta kuin parempaan, koska äidin suurin stressitekijä - isä - on poissa kuvioista. Toiv. ap saat nyt energiaa suunnattua omaan ja lastesi hyvinvointiin. Mies hoitakaan kriisinsä ja sitten näette onko jatkoa tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syyttänyt itseäni, että olen pilannut lasteni mielen ja heidän elämänsä.
Puhuin hetken miehen kanssa puhelimessa. Hän kysyi, voiko tulla huomenna kotiin. Hän sanoi, että tietää, että hänen pitää elää niin, että loukkaa. Se ei riitä nyt. Hän on sanonut niin monta kertaa. Hänen pitää tuntea, ei vain tiedostaa.
-ap
Ihan viisasta, että isä on itse kertonut lapsille minkä takia on lähtenyt pois kotoa. Lapset syyllistävät itsensä hyvin usein vanhempiensa erosta, joten on reilua vierittää taakka heidän harteiltaan (etenkin kun ovat jo isompia koululaisia) ja reilua myös isän kantaa vastuu omasta käytöksestään. Reilusti puhuminen ei todellakaan tarkoita samaa kuin toisen vanhemman mustamaalaaminen.
Jos ei syytä kerrota, silloinhan ne lapset alkaa pelätä ihan kaikkea ja että milloin vain voi mikä tahansa suhde rikkoutua.
Mikä ihme tuo mantra on, ettei voida osoittaa missä vika on, ettei vaan nyt lapset ala syyttämään toista vanhempaa?
Hitsi, jos mokaa se on sitte sen ihmisen moka.
Saahan sitä lasten kanssa osuutensa hoitaa vaikka kuinka hyvin, mutta se on sitte sen ajan murhe.
Ei tarvitse äidin puolustaa isää tai koettaa peitellä sen edesottamuksia. Jokainen hoitaa oman osansa.
Mustamaalaaminen on ihan eri asia, mutta totuus vaan joskus kirpasee, mutta kannattaa elää niin ettei se sekoita pahasti pakkaa.
Hän ei tule vielä kotiin, koska ei halua enää loukata, eikä luota vielä itseensä. On hyvä, että hän pitää nyt itseään vastuullisena, mutta ikävä minulla on kova, jo parin päivän jälkeen.
-ap
nyt jo on tuollaista miestä ikävä. Otan osaa....
Hän ei tule vielä kotiin, koska ei halua enää loukata, eikä luota vielä itseensä. On hyvä, että hän pitää nyt itseään vastuullisena, mutta ikävä minulla on kova, jo parin päivän jälkeen.
-ap
"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon"
Läheisriippuvainen imee itseensä toisten murheet, ahdistuu toisten tunteista.
Hän on osallisena esim. perheen syyllistämis- tai syyllistymispelissä, hyvin usein syyllistyjän roolissa. Koko perhe tai työyhteisö sairastuu peliin esim. syyttäen, valtaa käyttäen, olemalla marttyyri. Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on kadottanut kosketuksen itseensä, koska hän elää toisten tarpeista, hän ei löydä omia rajojaan. Hänen minuutensa on kateissa. Hän ei kykene ajattelemaan, mitä haluaa elämältä ja mitkä ovat hänen omat tarpeet. Elämä jää elämättä.
Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin syndrooma. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti ja vaatimaton, tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne. Mikään ei riitä. Usein hän arvottaa tekemisiään suorittamisen kautta ja on kova vaatija itselleen.
Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselle. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Pahimmillaan omien tarpeiden ja tunteiden kieltäminen ajaa läheisriippuvaisen kätketyn vihan verkkoon, jolloin viha kääntyy itseen.
Läheisriippuvuudesta voi toipua ja sen kanssa voi oppia elämään. Alku eheytymiselle lähtee oman pahoinvoinnin tunnistamisesta, siihen voidaan tarvita ulkopuolisen apua. On opittava tiedostamaan ja tunnistamaan tunteensa. Ensiksi on hyväksyttävä itsensä kaikkine tunteineen ja tarpeineen, hyvine ja huonoine puolineen. On alettava olemaan rehellinen omille tunteilleen. Täytyy ymmärtää, että itseään ei voi kohdella kaltoin miellyttämällä muita. Itseään on arvostettava ja rakastettava, vain sitä tietä oppii aidosti arvostamaan ja rakastamaan myös muita. Täten energiaa sitovat tunteet kuten viha, syyllisyys ja häpeä kääntyvät energiaa vapauttaviksi tunteiksi kuten toivoksi, kiitollisuudeksi ja anteeksiannoksi. Ennen kaikkea sisäiseksi rauhaksi ja sopusoinnuksi itsensä kanssa.
Vertaistuki, esimerkiksi psykoterapian lisäksi, on mainio apu. Toisten kanssa jaetut kokemukset ja uudet näkökulmat avartavat itseä pois negatiivisuuden kehästä, jossa läheisriippuvainen pyörii.
Eija Mansikka-Knapp
Lapsille on aina väärin tietää koko totuus...