Miten kerron murtuneelle lapsettomalle raskaudestani?

sano päin naamaa suurella ilon tuneella!

Minusta ei tullut jokaisen lapsen saaneen vihaajaa mutta myönnän kyllä, että raskausuutiset tekivät tiukkaa. Erityisen loukkaantunut olin, kun minulle ei asiasta kerrottu kuin vikaksi , kun "tiedetään, että se on sulle vaikeaa". Mistä tiesivät? En angstaillut heille tuntemuksiani ja ärsytti, että asiasta tehtiin jo etukäteen haloo, miten he eivät uskalla kertoa minulle (väännettiin siis väkisin ongelma, ennen kuin ehdin mitään reagoida).



MInulle suuri helpotus olisi ollut, että olisin saanut rauhassa asiaa puida ja itkeä eikä olisi tarvinnut yrittää feikata iloista ja onnellista. Olisin siis halunnut, että olisin saanut tekstarin, jossa asia olisi kerrottu ja lisänä, että soitan illalla j voidaan jutella tästä tai ihan muusta. Näin olisin voinut varautua ja ehkä itse soittaa jo aiemmin, kun olisin tottunut asiaan.



Mutta tieädn, että joku toinen voisi tästäkin loukkaantua, kun tekstarilla ilmoitetaan noin tärkeästä asiasta. MInä olisin vain tarvinnut sitä omaa hetkeä toipumiseen ja asian sulattamiseen eikä olisi tarvinnut vakuutella, miten kaikki on ok, kun ei kuitenkaan ollut.

[/quote]

Kerrot hänelle, että toivoisit häntä kovasti kummiksi ja voisiko hän ajatella suostuvansa. Ei mitään "että saisi edes yhden lapsen kanssa olla" tms. perusteluja hänelle.

[/quote]

Korosta myös, miten rakas ihminen ystäväsi on sulle. Jos hän reagoi "huonosti", niin koita olla pitkämielinen...



Onko hän muuten etsinyt ammattiapua? En ole asiantuntija, mutta hänen lapsettomuuskriisinsä tuntuu harvinaisen synkältä...

joten ihan sama, tupla nöyryytetty olo, onnea sinä paska

Mäkin kerroin läheisille vasta joskus rv 14, jolloin monilla jo näkyy vatsa. Itselläni alkoi näkyä vasta rv 20 jälkeen, jolloin tein asiasta täysin julkisen (=kerroin facebookissa).

joten ihan sama, tupla nöyryytetty olo, onnea sinä paska

Mäkin kerroin läheisille vasta joskus rv 14, jolloin monilla jo näkyy vatsa. Itselläni alkoi näkyä vasta rv 20 jälkeen, jolloin tein asiasta täysin julkisen (=kerroin facebookissa).

haluaisin ymmärtää. Miksi hyvälle ystävälle et ole voinut kertoa aiemmin?

Onpa aika kylmiä kommentteja täällä, km rv 30 ei ole mikään pikkujuttu vaan kohtukuolema. Rankka menneisyys on siis ystävälläsi ja ihan varmasti hän kokee sekä lapsettomuuden että vauvan menetyksen tuskaa.



Kerro ajoissa ja asiallisesti. Älä säälittele, älä tarjoa almuja. Anna ystävällesi aikaa ja puhu kummiudesta, kun tilanne on sopiva. Älä loukkaannu, jos hän ei kummiksi halua. Luultavasti myöhemmin, lapsen kasvaessa, hänen on joka tapauksessa helpompi suhtautua lapseesi.



Onnea sinulle!

Minä myös entisenä lapsettomana tarvitsin sen oman tilan reagoimiseen. Eli esimerkiksi sähköposti/tekstiviesti asiasta on minusta hyvä ajatus.



Monista näistä kommenteista huokuu ymmärtämättömyys lapsettomia kohtaan. Jokainen raskausuutinen muiden ihmisten taholta on isku vasten kasvoja, se on täysin järjetöntä, kyllä sen ymmärsin. Ei se tosiaan ollut minulta mitään pois, että muut saivat lapsia. Mutta se vain vahvisti aina tunnetta, että olen viallinen ja alempiarvoinen. Kun sain hetken aikaa sulatella uutisia, osasin jo iloita ystävien puolesta.



Sinä ap vaikutat fiksulta ja ymmärtäväiseltä ystäväsi lapsettomuutta kohtaan. Anna hänelle hetki aikaa ja tilaa, ja kerro tosiaan piakkoin, ennen kuin ystäväsi itse arvaa.

ja kerrot asian. Ja varaudut siihen että ystäväsi katkaisee välit.. Valitettavasti niin luultavasti käy ainakin vähäksi aikaa. Varaudu myös siihen että ystäväsi raivostuu sinulle..

Noin kävi minulle, kyseessä oli vain miehen sisko. Hänellä on takanaan useita vuosia yritystä ja nyt ovat olleet useamman vuoden hoidoissa. Kun kerroin odottavani esikoista hän oli puhumatta meille kaksi vuotta. Sitten rauhoittui ja kun kerroimme että odotan toista lastemme tuli kälyn suusta "s****nan h***aa," ja viimeinen lause oli "etkö lehmä osaa pitää niitä haarojasi kiinni". Esikoisen ja kuopuksen ikäeroa tulee olemaan kolme vuotta joten ei tässä nyt ihan holtittomasti olla lisäännytty.



Itse vain varauduin haukkuihin ja niitähän tuli. Sain useamman viikon törkeitä tekstiviestejä ja kun käly oli kännissä hän soitti ja jätti vastaajaan haukkumisviestejä..

Nyt ei olla puoleen vuoteen kuultu hänestä mitään, onneksi.



Mutta kuitenkin. Parempi että kerrot vain. Voihan se olla että ystäväsi kieltää raskauden näkymisen, olettaa että olet lihonut tms. Mutta toivo että hän ei raivostu ja samalla varaudu että hän raivostuu...

ja kerrot asian. Ja varaudut siihen että ystäväsi katkaisee välit.. Valitettavasti niin luultavasti käy ainakin vähäksi aikaa. Varaudu myös siihen että ystäväsi raivostuu sinulle..

Noin kävi minulle, kyseessä oli vain miehen sisko. Hänellä on takanaan useita vuosia yritystä ja nyt ovat olleet useamman vuoden hoidoissa. Kun kerroin odottavani esikoista hän oli puhumatta meille kaksi vuotta. Sitten rauhoittui ja kun kerroimme että odotan toista lastemme tuli kälyn suusta "s****nan h***aa," ja viimeinen lause oli "etkö lehmä osaa pitää niitä haarojasi kiinni". Esikoisen ja kuopuksen ikäeroa tulee olemaan kolme vuotta joten ei tässä nyt ihan holtittomasti olla lisäännytty.

Itse vain varauduin haukkuihin ja niitähän tuli. Sain useamman viikon törkeitä tekstiviestejä ja kun käly oli kännissä hän soitti ja jätti vastaajaan haukkumisviestejä..

Nyt ei olla puoleen vuoteen kuultu hänestä mitään, onneksi.

Mutta kuitenkin. Parempi että kerrot vain. Voihan se olla että ystäväsi kieltää raskauden näkymisen, olettaa että olet lihonut tms. Mutta toivo että hän ei raivostu ja samalla varaudu että hän raivostuu...

Tuo on törkeää käytöstä vakavan asian varjolla. Ei tuossa ole kyse enää mistään lapsettomuuden tuskasta vaan täysin mielenvikaisesta suhtautumisesta kanssaihmisiin. En suosittele tuollaista ymmärtämään. Aina on ihmisiä, jotka käyttävät jotain elämänsä tragediaa hyväksi olemalla täysiä kusipäitä.

Lapsettomuuden tuskaa voi ymmärtää niin, että antaa tilaa surulle ja sille, että toinen ei kykene iloitsemaan. Voi ymmärtää myös niin, ettei loukkaannu, vaikkei toinen ehkä halua puhua raskaudesta tai ei pysty juuri sillä hetkellä tapaamisiin. Tätäkin pidän jo aika itsekkäänä käytöksenä, mutta jos omat rahkeet kestävät tuon, niin ok.

Mutta lapsettoman tragedia ei ole ainutlaatuinen eikä hän voi paeta sen taakse käyttäytyäkseen törkeästi koko ajan. JOs ei pääse asiasta yli ,on sairas ja tarvitsee apua, sillä muiden ihmisten ei tarvitse loputtomiin sietää ikävää käytöstä. Jossain vaiheessa sen lapsettoman on käsiteltävä asia ja jatkettava eteenpäin.

Tiedän, mistä puhun. TAkana 12 vuotta lapsettomuutta, keskenmenojakin jo neljä. Edelleen tiukkaa tekee uutiset muiden raskauksista, mutta enää en purskahda itkuun ja osaan onnitella jopa kohtalaisen ilahtuneen näköisenä. Entä miksi teen näin? Koska minun elämäntehtäväni ei ole loukata muita eikä syyttää muita oman elämäni tragediasta. Niillä muilla voi olla omat tragediansa, joita eivät vain tuo joka käänteessä esille. Aikuiset ihmiset pystyvät terveinä säätelemään omaa käytöstään eikä lapsettomat ole mikään suuri poikkeus.

Älkää siis sietäkö raivoamista, haukkumisia ja ilkeilyjä. Hetkellisiä voimakkaita reaktioita voi sietää ,mutta niitä on osattava pyytää anteeksi. Kenelläkään ei ole oikeus haukkua lehmäksi tai miksikään muuksikaan vain siksi, että toinen raskautuu ja toinen ei.

Nyt järki käteen tämän asian kanssa, niin lapselliset kuin lapsettomatkin!

ja kerrot asian. Ja varaudut siihen että ystäväsi katkaisee välit.. Valitettavasti niin luultavasti käy ainakin vähäksi aikaa. Varaudu myös siihen että ystäväsi raivostuu sinulle..

Noin kävi minulle, kyseessä oli vain miehen sisko. Hänellä on takanaan useita vuosia yritystä ja nyt ovat olleet useamman vuoden hoidoissa. Kun kerroin odottavani esikoista hän oli puhumatta meille kaksi vuotta. Sitten rauhoittui ja kun kerroimme että odotan toista lastemme tuli kälyn suusta "s****nan h***aa," ja viimeinen lause oli "etkö lehmä osaa pitää niitä haarojasi kiinni". Esikoisen ja kuopuksen ikäeroa tulee olemaan kolme vuotta joten ei tässä nyt ihan holtittomasti olla lisäännytty.

Itse vain varauduin haukkuihin ja niitähän tuli. Sain useamman viikon törkeitä tekstiviestejä ja kun käly oli kännissä hän soitti ja jätti vastaajaan haukkumisviestejä..

Nyt ei olla puoleen vuoteen kuultu hänestä mitään, onneksi.

Mutta kuitenkin. Parempi että kerrot vain. Voihan se olla että ystäväsi kieltää raskauden näkymisen, olettaa että olet lihonut tms. Mutta toivo että hän ei raivostu ja samalla varaudu että hän raivostuu...

Tuo on törkeää käytöstä vakavan asian varjolla. Ei tuossa ole kyse enää mistään lapsettomuuden tuskasta vaan täysin mielenvikaisesta suhtautumisesta kanssaihmisiin. En suosittele tuollaista ymmärtämään. Aina on ihmisiä, jotka käyttävät jotain elämänsä tragediaa hyväksi olemalla täysiä kusipäitä.

Lapsettomuuden tuskaa voi ymmärtää niin, että antaa tilaa surulle ja sille, että toinen ei kykene iloitsemaan. Voi ymmärtää myös niin, ettei loukkaannu, vaikkei toinen ehkä halua puhua raskaudesta tai ei pysty juuri sillä hetkellä tapaamisiin. Tätäkin pidän jo aika itsekkäänä käytöksenä, mutta jos omat rahkeet kestävät tuon, niin ok.

Mutta lapsettoman tragedia ei ole ainutlaatuinen eikä hän voi paeta sen taakse käyttäytyäkseen törkeästi koko ajan. JOs ei pääse asiasta yli ,on sairas ja tarvitsee apua, sillä muiden ihmisten ei tarvitse loputtomiin sietää ikävää käytöstä. Jossain vaiheessa sen lapsettoman on käsiteltävä asia ja jatkettava eteenpäin.

Tiedän, mistä puhun. TAkana 12 vuotta lapsettomuutta, keskenmenojakin jo neljä. Edelleen tiukkaa tekee uutiset muiden raskauksista, mutta enää en purskahda itkuun ja osaan onnitella jopa kohtalaisen ilahtuneen näköisenä. Entä miksi teen näin? Koska minun elämäntehtäväni ei ole loukata muita eikä syyttää muita oman elämäni tragediasta. Niillä muilla voi olla omat tragediansa, joita eivät vain tuo joka käänteessä esille. Aikuiset ihmiset pystyvät terveinä säätelemään omaa käytöstään eikä lapsettomat ole mikään suuri poikkeus.

Älkää siis sietäkö raivoamista, haukkumisia ja ilkeilyjä. Hetkellisiä voimakkaita reaktioita voi sietää ,mutta niitä on osattava pyytää anteeksi. Kenelläkään ei ole oikeus haukkua lehmäksi tai miksikään muuksikaan vain siksi, että toinen raskautuu ja toinen ei.

Nyt järki käteen tämän asian kanssa, niin lapselliset kuin lapsettomatkin!

ja kerrot asian. Ja varaudut siihen että ystäväsi katkaisee välit.. Valitettavasti niin luultavasti käy ainakin vähäksi aikaa. Varaudu myös siihen että ystäväsi raivostuu sinulle..

Noin kävi minulle, kyseessä oli vain miehen sisko. Hänellä on takanaan useita vuosia yritystä ja nyt ovat olleet useamman vuoden hoidoissa. Kun kerroin odottavani esikoista hän oli puhumatta meille kaksi vuotta. Sitten rauhoittui ja kun kerroimme että odotan toista lastemme tuli kälyn suusta "s****nan h***aa," ja viimeinen lause oli "etkö lehmä osaa pitää niitä haarojasi kiinni". Esikoisen ja kuopuksen ikäeroa tulee olemaan kolme vuotta joten ei tässä nyt ihan holtittomasti olla lisäännytty.

Itse vain varauduin haukkuihin ja niitähän tuli. Sain useamman viikon törkeitä tekstiviestejä ja kun käly oli kännissä hän soitti ja jätti vastaajaan haukkumisviestejä..

Nyt ei olla puoleen vuoteen kuultu hänestä mitään, onneksi.

Mutta kuitenkin. Parempi että kerrot vain. Voihan se olla että ystäväsi kieltää raskauden näkymisen, olettaa että olet lihonut tms. Mutta toivo että hän ei raivostu ja samalla varaudu että hän raivostuu...

Tuo on törkeää käytöstä vakavan asian varjolla. Ei tuossa ole kyse enää mistään lapsettomuuden tuskasta vaan täysin mielenvikaisesta suhtautumisesta kanssaihmisiin. En suosittele tuollaista ymmärtämään. Aina on ihmisiä, jotka käyttävät jotain elämänsä tragediaa hyväksi olemalla täysiä kusipäitä.

Lapsettomuuden tuskaa voi ymmärtää niin, että antaa tilaa surulle ja sille, että toinen ei kykene iloitsemaan. Voi ymmärtää myös niin, ettei loukkaannu, vaikkei toinen ehkä halua puhua raskaudesta tai ei pysty juuri sillä hetkellä tapaamisiin. Tätäkin pidän jo aika itsekkäänä käytöksenä, mutta jos omat rahkeet kestävät tuon, niin ok.

Mutta lapsettoman tragedia ei ole ainutlaatuinen eikä hän voi paeta sen taakse käyttäytyäkseen törkeästi koko ajan. JOs ei pääse asiasta yli ,on sairas ja tarvitsee apua, sillä muiden ihmisten ei tarvitse loputtomiin sietää ikävää käytöstä. Jossain vaiheessa sen lapsettoman on käsiteltävä asia ja jatkettava eteenpäin.

Tiedän, mistä puhun. TAkana 12 vuotta lapsettomuutta, keskenmenojakin jo neljä. Edelleen tiukkaa tekee uutiset muiden raskauksista, mutta enää en purskahda itkuun ja osaan onnitella jopa kohtalaisen ilahtuneen näköisenä. Entä miksi teen näin? Koska minun elämäntehtäväni ei ole loukata muita eikä syyttää muita oman elämäni tragediasta. Niillä muilla voi olla omat tragediansa, joita eivät vain tuo joka käänteessä esille. Aikuiset ihmiset pystyvät terveinä säätelemään omaa käytöstään eikä lapsettomat ole mikään suuri poikkeus.

Älkää siis sietäkö raivoamista, haukkumisia ja ilkeilyjä. Hetkellisiä voimakkaita reaktioita voi sietää ,mutta niitä on osattava pyytää anteeksi. Kenelläkään ei ole oikeus haukkua lehmäksi tai miksikään muuksikaan vain siksi, että toinen raskautuu ja toinen ei.

Nyt järki käteen tämän asian kanssa, niin lapselliset kuin lapsettomatkin!

Hyvä kirjoitus, juuri tuota itsesäätelyä pitää löytyä lapsettomiltakin. Mitä lapsettomat odottavat? Sitäkö että kukaan ei hanki lapsia koska hekään eivät voi saada? Tuska on varmasti ihan hirveä ja saa vetäytyä, itkeä ja tuntea surua siitä että itse ei voi saada lasta mutta raivoaminen toiselle, haukkuminen ja semmoinen on viesti avun tarvitsemisesta.

vaikka voi olla, että hän on jo arvannutkin, joten voit tavallaan valmistella tilannetta jo etukäteen sanomalla että haluat puhua tai kertoa hänelle jotain. Vaikka kahvila tmv, josta pääsee lähtemään pois.



Lapsettomuuteen kuuluu paljon sellaisia tunnetiloja, jotka vaikuttavat oudoilta ulkopuolisen silmiin. Suurin osa kykenee hillitsemään itseään noissa tilanteissa ja raivoaa omaa lapsettomuuttaan sitten kotonaan muiden näkymättömissä. Sinun kohdallasi tilanteen voi tehdä vaikeammaksi se, että olet ollut lapsettomuuden suhteen isona tukena - tavallaan lapseton menettää yhden tukihenkilön tämän takia ja kyllähän se itsekkäästi ajatellen harmittaa, VAIKKA hän varmasti aikuisena ihmisenä sitten rauhoituttuaan on onnellinen puolestasi.



Voit sanoa, että ymmärrät, jos ystäväsi ei osaa reagoida hirveän iloisesti ja että jos hän ei jaksa, niin aiheesta ei tarvitse enempää puhua. Voi olla, että vaikka parin viikon hengähdystauon jälkeen välinne voivat olla ihan entisellään.



Kummiutta en ottaisi heti esille, vaan katsoisin ensin, että miten raskausaika etenee. Tahattomastiu lapsettomat kuitenkin pitävät lapsista, joten hän voi hyvin suostuakin. Aluksi uutinen voi vain olla järkyttävä.