lapsen sukunimen muuttaminen uusperheessä samaksi kuin muilla

sen tehdä, ja se on kätevä tehdä siinä samalla kun menette naimisiin ja sinäkin muutat nimesi.

Ei vaikuta mihinkään. lapsihan voi aikuisena vaihtaa nimensä miksi haluaa.

Ja miksi sinä nyt haluat vaihtaa tytön nimen? Hän lienee jo koulussa ja tottunut nimeensä.

Ihminen saa ottaa omaksi sukunimekseen oman tyttönimensä, äitinsä tyttönimen, isänsä sukunimen ja niin edelleen. Onhan se isä edelleen isä ja tunnustanut isyytensä aikanaan? Ei sukunimi vie isää mihinkään pois. Eikä oikeutta isän nimeen.

Minun sukunimeni vaihdettiin, kun olin 6-vuotias. Sain tuolloin isäpuoleni sukunimen, kun äiti meni hänen kanssaan naimisiin. Isäpuoleni adoptoi minut, kun olin 15-vuotias, laillisista syistä. Eli nykyään olen siis laillisesti oikeutettu perintöön ja näin.



Minusta siis jos vain sukunimen vaihtaa, eivät lailliset oikeudet muutu. Adoptio kai sitten vaikuttaisi.



Anteeksi, en todellakaan ole varma.:/

Minä tein niin, ja kyllä lapsi halusi sitä itsekin, ei ollut entiseen nimeen mitään suurempia tunteita, kun oli isän nimi joka ei ole elämässä mukana. Ihan kiva on ollut että kaikilla on sama nimi, kun tuli vielä uusia sisaruksiakin sen nimen vaihdoksen jälkeen.

Itselläni oli eri nimi lapsena kuin kaikilla muilla perheen jäsenillä, äitini ei sitä vaihtanut kun oli erikoinen nimi, ehkä olisi ollut minullekin helpompi kun olisi vaihdettu, ei olisi aina tarvinnut vieraille ihmisille sitä nimijuttua selitellä.

Minun sukunimeni vaihdettiin, kun olin 6-vuotias. Sain tuolloin isäpuoleni sukunimen, kun äiti meni hänen kanssaan naimisiin. Isäpuoleni adoptoi minut, kun olin 15-vuotias, laillisista syistä. Eli nykyään olen siis laillisesti oikeutettu perintöön ja näin.

Minusta siis jos vain sukunimen vaihtaa, eivät lailliset oikeudet muutu. Adoptio kai sitten vaikuttaisi.

Anteeksi, en todellakaan ole varma.:/

Näin se on, jos adoptoi lapsen niin hän ei enää ole entisen isän lapsi, vaan isäpuolensa lapsi, juridisesti.

mutta miksi lapsesi pitäisi muuttaa sinun mielihalujesi takia?

käytät sanaa uusperhe, eikä uusio, mikä sekin tietysti on virallinen, mutta tuo mieleen paperit...

Minkä ikäinen lapsi? Oletko kysynyt lapselta, mitä mieltä hän on?

Onko lapsen vastaus todellakin rehellinen vai antaako hän vastauksen sinua miellyttääkseen - hänet asetetaan tilanteeseen minä tai isä, me tai isä, valitse. Ja hän päättää välttää riitaa ja sanoo, että isäpuolen sukunimi, koska miettii, että kotona olisi hankalaa olla jos sanoisi oikean mielipiteensä?



Lapsi on varmasti jo tottunut omaan sukunimeensä. Hänellä sitäpaitsi ON ISÄ, ja se EI OLE sinun miehesi, ja tämä on tosiasia, jota sinä et pysty muuttamaan sukunimen vaihdolla.



Hyväsyykö miehesi lapsen paremmin jos sukunimi on sama?

Sillä tavalla yhtenäistä ydinperhettä teistä ei koskaan tulekaan, koska yksi lapsi on toiselle miehelle, mutta voitte nimistä huolimatta luoda perheestänne tasa-arvoisen ja hyvän yhteisön, jossa tämä ex-liiton lapsi ei koe olevansa ulkopuolinen, vaan osa perhettä.

Minkä ikäinen lapsi? Oletko kysynyt lapselta, mitä mieltä hän on?

Onko lapsen vastaus todellakin rehellinen vai antaako hän vastauksen sinua miellyttääkseen - hänet asetetaan tilanteeseen minä tai isä, me tai isä, valitse. Ja hän päättää välttää riitaa ja sanoo, että isäpuolen sukunimi, koska miettii, että kotona olisi hankalaa olla jos sanoisi oikean mielipiteensä?

Lapsi on varmasti jo tottunut omaan sukunimeensä. Hänellä sitäpaitsi ON ISÄ, ja se EI OLE sinun miehesi, ja tämä on tosiasia, jota sinä et pysty muuttamaan sukunimen vaihdolla.

Hyväsyykö miehesi lapsen paremmin jos sukunimi on sama?

Sillä tavalla yhtenäistä ydinperhettä teistä ei koskaan tulekaan, koska yksi lapsi on toiselle miehelle, mutta voitte nimistä huolimatta luoda perheestänne tasa-arvoisen ja hyvän yhteisön, jossa tämä ex-liiton lapsi ei koe olevansa ulkopuolinen, vaan osa perhettä.

Mutta saadakseen samat lailliset oikeudet nykyiseen mieheesi pelkkä sukunimen vaihto ei riitä.



vaan nyksän pitää myös adoptoida lapsi. Siinä sitten sossu tekee pari käyntiä ja jututtaa aikuiset ja lapsen, myös lapsen mahdollisen bioisän.. onko miten elämässä mukana ja haluaako kiistää adoption yms.



vain adoption myötä hänestä tulee esim perintöasioissa tasavertainen sisarustensa kanssa.

Vaihdetaan nimeä ja kuvitellaan, että ei hänellä isää ollutkaan ennen äidin uutta rakasta.

Haluan jostain syystä tähdentää, ettei minua silloin 6-vuotiaana kukaan pakottanut nimeä vaihtamaan. En tosiaan tunne biologista isääni ja isäpuoleni (oikeastaan siis isäni) on ollut elämässäni siitä saakka, kun olen ollut 2-vuotias. Minulle kyllä tehtiin selväksi, että jos haluaisin pitää äidin tyttönimen, se sopisi. (olisin oikeasti saanut olla perheessä ainoa äidin tyttönimen pitävä.) Minusta oli kuitenkin sopivaa, että otan "iskän" nimen.:)

Ja kun "iskä" kuitenkin on se, joka mut on kasvattanut niin hei...



Ymmärrän toki ristiriidat uusioperheissä, joissa biologinen isä on vielä kuvioissa mukana.

Ei lapsi ole mitään sukua miehellesi. Mitä jos joskus eroat miehestäsi? Vaihdatko taas molempien nimet vai pitääkö lapsi ex-isäpuolensa nimen? Öh... Mun mielestä jotenkin omituinen ajatus edes, jos ainoa syy on "sitten meillä on kaikilla sama nimi".



Mulla muuten samanlainen tapaus perheessä, mieheni eksän lapsella on mieheni sukunimi. Menivät aikanaan naimisiin ja tämä lapsipuolikin sai sitten mieheni nimen. No, ero tuli ja lapsi (ja ex) ovat edelleen miehen nimellä. Perusteena oli nimenomaan se, että sitten kaikilla on sama nimi ja se on jotenkin "helpompaa".



En tajua mitä vaikeaa siinä on, että perheessä on 2 eri nimeä. Niinhän monessa ydinperheessäkin on. Ei se nimi perhettä tee.

Vaihdetaan nimeä ja kuvitellaan, että ei hänellä isää ollutkaan ennen äidin uutta rakasta.

Eli siis toi on ihan fakta, lapsella ei ollut isää ennen mun uutta rakasta, nykyistä aviomiestäni ja lapseni adoptoijaa.

Vai lasketaanko se isäksi, jos on siittänyt lapsen ja vetässyt muutaman kerran lapsen äitiä turpaan?

joten kerrot vain omasta kokemuksestasi, ap.n lasta ei ole adoptoitu, hän on vain vaihtamassa nimeä. Niin ymmärsin.

Vaihdetaan nimeä ja kuvitellaan, että ei hänellä isää ollutkaan ennen äidin uutta rakasta.

Eli siis toi on ihan fakta, lapsella ei ollut isää ennen mun uutta rakasta, nykyistä aviomiestäni ja lapseni adoptoijaa.

Vai lasketaanko se isäksi, jos on siittänyt lapsen ja vetässyt muutaman kerran lapsen äitiä turpaan?

Mielestäni on hienoa, että mieheni olisi valmis antamaan sukunimensä myös esikoiselleni. Tyttö näkee biologista isäänsä harvemmin, kuin kerran vuodessa. Nykyistä kutsuu isäkseen kyllä. Tyttö on 10-vuotias nyt.

Olen itse kahden vaiheilla, otanko miehen sukunimen (joka siis kolmella yhteisellä lapsella jo on) vai molemmat, jotta sukunimiyhteys säilyisi myös esikoiseen. En siis halua, että hän tuntisi itsensä mitenkään ulkopuolisesksi omaamalla eri sukunimen, kuin kaikilla muilla.

Minun ja tytön sukunimi tyyliin "Miettinen" ja mieheni (+lasten) "Haapakoski". Jos itse otan sukunimen väliviivalla, tulee siitä aika pitkä, kun etunimenikin on... vaikeita päätöksiä..



Ja nimenomaan mietinä tässä lasten etua ja tuntemuksia.

Tahdon myös, että biologinen isä pysyy kuitenkin virallisesti isänä, sillä se hän on jokatapauksessa lapselle on...

Erosimme lapsen ollessa vauva.

Minulla oli jo isot lapset, alakoululaiset, kun tapasin miehen, jonka kanssa sitten mentiin naimisiinkin.



Olin valmis ottamaan miehen sukunimen, mutta tajusin kuitenkin mainita asiasta lapsille, kysyin retotisesti, että mitä mieltä olette. Lapsilla oli minun tyttönimeni. olivat ex-liitosta.

Lapset eivät ihan suoraan sanoneet, mutta vanhempi lapsista kiemurteli vastauksensa, hän ei oikein tykännyt mutta ei osannut määritellä syytä. Ehkä jotain sellaista, että ei tarvisisi niin selitellä esim. koulun koepapereissa, kun äidillä on sama sukunimi.

Olin fiksu, pidin tyttönimeni. Miehellä ei ollut mitään mielipidettä tähän, hänelle aivan sama.



Kun avio-onnea oli eletty tovin aikaa, Olisin halunnut lapset kokonaan tälle miehelle, ja ehdotin perheen sisäistä adoptiota. Mies itse oli aivan ambivalentti asian suhteen.

Sossusta sanottiin, ettei yleensä suostusta tähän kun kyseessä on näin tuore suhde. Lasten biologiselle isälle kauppasin asiaa niin, että hänen ei tarvitse enää maksaa elareita. Lasten isä mietti asiaa, tajusi kait mietintäaikana mitä on menettämässä (lapsensa) eikä suostunut.



No, avioliitto kesti lähes 10 vuotta mutta ei ollut elämänikäinen. Päättyi siis kuitenkin. Olin iloinen, että minulla oli oma tuttu sukunimi, eikä miehen nimeä, mitä olin aina oikeasti inhonnut.



Eron jälkeen isoksi kasvaneet lapset totesivat, että hyvä että erottiin; mies tuli meidän väliimme eivätkä he koskaan hyväksyneet tätä miestä perheeseemme, ja sittan alkoivat myös kertoa, miten ilkeä mies oli lapsille silloin kun minä en ollut paikalla. Olivat sanoneet siitä yhdessäolonkin aikana, mutta kun selivitin tilannetta, mies väitti, ettei ole ollut sellainen ja lapset liioittelee. Ketä uskoa? Pohjimmiltani uskoin lapsia, mutta mitä voin tehdä? Kun aikuinen mies on vittumainen ja ilkeilee lapsille, mitätöi ja kohtelee huonosti? vaikka itse selitti, millainen hänen isäpuolensa oli ja ettei halua olla samanlainen. silti oli.

ota se miehen sukunimi itsellesi. Pidä tytön sukunimi ennallaan.

vaihda tytön sukunimi myöhemmin samaksi, jos se edelleen on ajankohtainen.



ei kannata hätiköidä.

ennättää myöhemminkin.

vaikkapa yläasteelle siirtymisen aikoihin? ellei sitten aikaisemminkin.



tämä on minun neuvoni. ei varmaankaan ihan huono?