Kokemuksia synnytyksestä sekä epiduraalin kanssa että ilman?

Onko täällä sellasia jotka ovat kokeneet molemmat? Kumpi synnytys eteni paremmin? Kummasta jäi mielyttävämmät muistot?

Itse sain ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin useamman kerran, mutta en oikein osaa sanoa oliko siitä enemmän hyötyä vai haittaa... Synnytys eteni tosi hitaasti ja loppujen lopuksi päättyi kiireelliseen sektioon. Epiduraali poisti kyllä jonkin verran kipuja, mutta en kokenut olevani "taivaassa" kuten jotkut sanovat kokeneensa. Sen sijaan palelin ja tärisin, ja olo oli kaiken kaikkiaan epämielyttävä. Ilokaasu sen sijaan toimi hyvin.

Toinen synnytys lähestyy ja kovasti mietityttää alatiesynnytys ilman epiduraalia, onko ihan kamalaa?

No minulla on kokemusta vain epiduraalista, joka oli itselleni se "taivas" helvetillisten kipujen jälkeen.

Menin kuitenkin synnyttämään sillä asenteella, että en automaattisesti ota kipulääkitystä, vaan vain jos se tuntuu välttämättömältä. Kuuntelin kroppaani, ja epiduraali oli oikea valinta. Minulla se ei (ainakaan todennäköisesti) pidentänyt synnytystä. Sain sen, kun olin n. 7 cm auki, eikä mennyt kuin pari-kolme tuntia siihen, kun vauva oli ulkona.

Suosittelen, että kuuntelet tilannettasi synnytyshetkellä. Toinen synnytys voi jopa olla niin "helppo", ettet tunne tarvetta puudutukseen. Tai sitten on myös muita vaihtoehtoja: esim. spinaali ja kohdunkaulanpuudute. Kätilöä kannattaa kuunnella, että mikä on sopiva kivunlievitys juuri siinä vaiheessa synnytystä.

siinä vaikutus alkaa heti, mutta sitä ei voi enää lisätä koska katetri ei jää sinne selkäydinnesteeseen. Minulla se toimi hyvin, ja muutenkin uudelleensynnyttäjällä koska on odotettavissa ettei ponnistusvaihe kestä niin kauaa.



Jokainen synnytys on erilainen, kätilö varmaan osaa suositella sulle sopivaa kivunlievitystä. Voihan olla että pärjäät ilokaasulla loppuun asti. Viimeiset avautumisvaiheen supistukset, noin tunti ennen syntymää, ovat kyllä olleet niin helvetillisiä, että puudutus on ollut mulle ehdottoman tarpeellinen. Olen yhden synnyttänyt ilman, kun ei ehditty antaa enää, ja olin sen jälkeen niin poikki myös henkisesti etten jaksanut edes vauvaa helliä.

Eka synnytys oli todella väsyttävä, pitkä, ja vauvan lapsivedet meni vihreiksi. Synnytys jumitteli vielä jossain 7-8 sentissä niin että piti lisätä oksitosiinia. Olin ihan poikki synnytyksen jälkeen, nukahdin enkä jaksanut välittää vauvasta. En muista, että olisi erityisemmin sattunut, tai ehkä ponnistaminen?



Joka tapauksessa vaikea sanoa, mikä johtui siitä, että oli eka synnytys ja mikä epiduraali.



Seuraavissa synnytyksissä on ollut kipua, ekassa kipulääkkeettömässä lähes sietämättömästi, seuraavassa todella lievästi, mutta synnytys on edennyt koko ajan vauhdilla, ja viiden sentin jälkeen aika hyökyaaltona (eli ehkä tossa loppuavautumisen kestossa oli suurin ero), ja ponnistusvaiheesta en muista mitään kipua, ainoastaan "eläimellisen tilan", ja kun vauva on tullut ulos, olen ollut elämäni kunnossa, pompahdellut suihkuun ja ollut aivan hyperaktiivinen monta päivää.



En sano, että epiduraali on huono, mutta kyllä se minusta muuttaa jotain siinä luonnon systeemissä. Tuo jälkieuforia oli todella erikoinen olotila, ja olen kuullut, että muutkin lääkkeettömät (no, ilokaasua mäkin vedin) on sen kokeneet.



Jos meinaat ilman puudutteita, kannattaa lukea jotain luomuhihhulisivustoja vinkiksi, lähinnä että löydät asentoja, jotka sinulle sopivat. Mun supistukset esim. tuntuu ihan hirveiltä, jos olen vähänkään takakenossa, mutta kontilla ne ovat hallittavissa. Lisäksi mulla oli tietyt ääntelyt, jotka autto, ja ilokaasua pitää muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa ennenkuin supistus on huipussaan. Alaselkää saa melkein lyödä nytkillä (mies!), siellä on joku hermo jonka ärsyttäminen vähentää synnytyskipua. Ja mielikuvat siihen kovimpaan vaiheeseen, että tajuaa, että ok, tää kipu on nyt tosi kova, eli on huippu, kohta laskee. Jos vaan jäykistyy ja on kauhuissaan, sattuu enemmän, eläytymällä ne vaan tulee ja menee.

Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, ja silti sattui PALJON. Toinen syntyi niin nopeasti, etten ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua. Ehdottomasti jälkimmäinen oli miellyttävämpi kokemus, vaikka ilokaasu saikin pään sekaisin hiukan (tai ehkä juuri siksi). Eka tapaus kesti 17 tuntia ja muistan edelleen kuinka kamalaa se oli, kipu, väsymys ja pettymys siitä etten hallinut tilannetta. Toisen kanssa olin kyllä paniikissa, koska olisin halunnut epiduraalin, mutta sitä ei ehditty antaa. Silti tunsin hallitsevani kehoni ja koko homman paremmin. Kaipa se sattui myös, en muista ihan tarkkaan, mutta kokemus oli positiivinen.

Yksi synnytys takana ja haaveilin jo etukäteen luonnonmukaisesta synnytyksestä. Kipuihin käytin tens-laitetta ja lämpötyynyä selän päällä. Sain paljon apua ennen synnytystä lukemistani kirjoista. Siinä annettiin hyviä mielikuvavinkkejä, hengitysopastusta ja muutenkin neuvoja, miten valmistautua synnytykseen. Kipeää otti, mutta synnytys eteni todella nopeasti. Enkä olisi kivuilta pystynyt olla rauhassa niin, että epiduraali laitetaan. Olin etunojassa ja liikuskelin vähäsen koko ajan ja synnytin jakkaraksi laitetussa sairaalasängyssä. Ei kannata makoilla ja ota kivut apulaisina, ne avaavat vauvalle tietä ulos. Nuo neuvot auttoivat minua. Kirjastosta löytyi hyviä kirjoja, mm. Tiina Kaitaniemi; Luonnollinen lapsuus, Malla Rautaparta; en muista kirjan nimeä ja joku sellainen, kuin Nainen naiselle, luonnollinen syntymä. Kokeile rohkeasti ilman epiduraalia, voithan sitten muuttaa mielesi, jos alkaa tuntua siltä, ettet pysty ilman puudutteita. Ota kipu vastaan ja tunnustele sitä, ajattele sen lootuskukaksi, joka avautuu vauvalle tulla. Sen avulla itse pärjäsin. Onnellista loppuodotusta!

Ensimmäinen tuli ilokaasun voimalla. Ja toinen tuli ihan itestään. Kyllähän mä ekalla olisin halunu, mutta olin jo 10 cm auki, niin se oli myöhästä. Olin tullu siis käynistykseen ja mulla oli oksitoni vauhdittamaan supistuksia ja ilokaasua hengittelin. Epiduraalin siaan sain synnytyskanavan puudutteen tai jotain. Tokalla eivät suostuneet mua ottaa aikaisemmin, niin olin jo 9 cm auki, kun tulin sairaalaan. Toka kerta oli mukavanpi, kun ei tarvinu mitään kaasuja haistella, vaan pysty synnyttää ihan oma toimisesti :)

Ensimmäinen synnytys oli hidas, epiduraali aiheutti minulle kamalan tärinän ja kutinan. Pahinta oli varmaan se että minut "kahlittiin" sänkyyn niin lyhyen piuhan kanssa etten pysytynyt kävelemään. Ponnistusvaiheessa en tuntenut miten ponnistin.



Toisen synnytyksen kohdalla olin päättänyt etten ota epiduraalia ja se synnytys meni niin joutuisasti. Kävelin ja kävelin ja kun tuli olo että nyt sattuu ja iski epäily mahdanko jaksaa olikin jo ponnistusvaihe edessä.



Kolmannen kohdalla toistin kakkosen kanssa toimineen kaavan. Epiduraali ei sovi minulle ja pieni tasainen kävely oli paras kivunlievitys.

Jokainen synnytys on erilainen samallakin ihmisellä.



Minulla epiduraali vei kaikki kivut ja epiduraalista huolimatta synnytys eteni (ensisynnyttäjälle) nopeasti loppuun asti (kolme tuntia epiduraalin laitosta vauva oli jo ulkona). Ponnistus toki sattui mutta supistukset tuntuivat vain paineena, eivät kipuna. Pystyin myös hyvin ponnistamaan oikeaan suuntaan.



Kaveri ei ehtinyt saada epiduraalia ja synnytys oli kuulemma aivan helvetillinen kokemus.

Epiduraalisynnytys meni kivuitta, myös ponnistusvaihe epiduraalissa. Ainut huono puoli oli, että en tuntenut supistuksia ja kätilöiden piti kertoa koska ponnistaa. Synnytys oli kuitenkin kivuton ja toivuin suht nopeasti pienestä repeämästä huolimatta.



Luomusynnytys ilman epiduraalia oli kamala. Kivut olivat sietämättömät enkä loppuvaiheessa tuntenut enää edes olevani paikalla synnytyksessä vaan jossain kauheassa kiputilassa. En muista ponnistusvaiheesta juuri mitään. Tämän synnytyksen jälkeen en enää pysty synnyttämään. Onneksi minulla on lapsiluku muutenkin täynnä. Huonoon kokemukseen vaikutti osaltaan myös se, että minulle sanottiin ettei epiduraalia voi enää ottaa ja jouduin odottamatta ja vastentahtoisesti synnyttämään ilman kivunlievitystä. OLisi varmasti ollut eri asia jos tämä olisi ollut oma valintani ja olisin siihen henkisesti varautunut etukäteen.

Mulla on kokemusta molemmista, kaksi ensimmäistä synnytin epiduraalin avulla, mulla se vei kivut pois. Eka kesti 13 h ja toka 7h. kolmas meni ilman kipuläkkeitä, synnytys oli niin nopea 1,5 h.Kaikista paras muisto jäi tästä viimeisestä. Kipu ei ollut mitenkään kestämätön ja synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa heti.

Ensimmäisessä synnytyksessä pyysin epiduraalin koska olin käsityksessä että se "kuuluu ottaa", ilman ei voi selvitä. Kivut oli tuolloin vielä kohtuullisia ja olin auennut hyvin 5cm asti. Epiduraali poisti kyllä kaikki kivut täysin, mutta samaan aikaan alkoi avautuminen hidastua. Kuvaan astui oksitosiinitippa jolla avautumista nopeutettiin. Vauvan sydänäänet alkoi laskea ja minun piti olla supistusten aikana kontillaan happimaski kasvoilla ja hätäsektoistakin kätilöt jo kuuluivat puhuvan. Synnytin kuitenkin alakautta, mutta jouduin ponnistamaan kyljelläni noiden huonojen sydänäänten vuoksi ja sen edelleen vaikuttavan epiduraalin vuoksi oli hyvin vaikea kohdistaa ponnistus oikein. Poika syntyi melko heikossa kunnossa ja sai ensimmäisiksi apgar pisteiksi vain 2. Ne nousi kuitenkin pian ja vauvan napanuorasta otettu verinäyte kertoi pian että hapenpuutetta ei ollut onneksi ehtinyt olla synnytyksen aikana. Mutta kyllä säikäytti!



Toisella kertaa olin päättänyt että epiduraalia en ota, mutta olin avoin muille kivunlievityksille. Synnytys eteni mukavalla vauhdilla ja kivut oli siinä rajoilla että ajattelin pyytäväni kivunlievitystä jos yhtään olo pahenee. Liikuin ja olin pystyasennossa ja pian oltiinkin yllättäen tilanteessa että olin täydet 10cm auki ja kivunlievitys näin ollen myöhäistä. Ponnistusvaihe meni kuitenkin tosi helposti, kun nyt pystyin tuntemaan mitä tein. Toki se sattui, mutta tunsin kokoajan olevani tilanteen tasalla. Tästä synnytyksestä jäi aivan mahtava fiilis!



Kolmas kerta olikin sitten jo hyvin nopeaa toimintaa. Lähdettiin mielestäni sairaalaan ihan hyvissä ajoin, mutta olin jo 10cm auki kun sinne päästiin ja pääsin samantien ponnistamaan. Oltiin oltu sairaalassa 15min kun vauva oli sylissä ja kivunlievityksiä ei siis todellakaan ollut. Tämä oli niin nopea synnytys että oli oikeastaan ohi ennenkuin ehdin tajutakaan. Piti sulatella hetki ja mielessä pyöri kauhukuvia että jos olisikin syntynyt kotiin tai autoon. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin ja hyvät muistot tästäkin jäi.



Näistä kolmesta synnytksestä keskimmäinen on ehdottomasti elämäni paras kokemus!

Ja molemmat meni hyvin. Epiduraali oli eka synnytyksessä, ja auttoi hyvin. Toka synnytys meni luomuna, enkä kaivannut edes ilokaasua, oli mukava ja nopea kokemus. Jos vielä teen lapsen, luulen, etten myöskään tarvitse mitään.

Onko täällä sellasia jotka ovat kokeneet molemmat? Kumpi synnytys eteni paremmin? Kummasta jäi mielyttävämmät muistot?

Itse sain ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin useamman kerran, mutta en oikein osaa sanoa oliko siitä enemmän hyötyä vai haittaa... Synnytys eteni tosi hitaasti ja loppujen lopuksi päättyi kiireelliseen sektioon. Epiduraali poisti kyllä jonkin verran kipuja, mutta en kokenut olevani "taivaassa" kuten jotkut sanovat kokeneensa. Sen sijaan palelin ja tärisin, ja olo oli kaiken kaikkiaan epämielyttävä. Ilokaasu sen sijaan toimi hyvin.

Toinen synnytys lähestyy ja kovasti mietityttää alatiesynnytys ilman epiduraalia, onko ihan kamalaa?

kuin jäädä ilman haluamiaan puudutteita. LÄhes järjestäen ensimmäisistä ihmisillä on hyviä kokemuksia, ja ne kauhutarinat liittyy siihen, kun on haluttu lääkitykset, mutta niitä ei jostain syystä ole ehditty antaa.

Mä olen synnyttänyt 3 kertaa luomuna, ja jokaisesta on tosi kivat muistot. Ja kuten joku sanoi, se jälkieuforia on mieletön! Mä olen ollut aivan täynnä energiaa ja valmis lähtemään suunnilleen maratonille suoraan synnytyssalista.

ELi omalta kohdalta voin suositella kokeilemaan ilman puudutteita synnyttämistä. Silloin täytyy vaan varautua siihen, että kipua tuntuu, mutta kun ei se kipu aiheudu mistään pahasta, niin siihen voi asennoitua vaan auttavana elementtinä synnytyksessä.

Ehdoton ei kuitenkaan kannata olla, vaan jos alkaa tuntua siltä, että puudutteita kaipaa, sitten ottaa. NÄin olen itse ajatellut, mutta en ole kuitenkaan kokenut tarvitsevani.

epiduraali vei kaikki kivut pois, olin kuin vihannes. Mikään ei tuntunut, ei edes supistukset tai synnytys, en tiedä millon vauva tarkalleen edes syntyi. Ponnintus kesti 45 minuuttia.



Seuraavaan en halunnut epiduraalia, ajattelin, että kipukin parempi, kun tuo turta olo. Minulle pistettiin kaksi pistosta paikallispuudutuksena alapäähän, laitto vähän nipisti, mutta aah sitä helpotusta, tunsin kuitenkin supistukset ja synnytys eteni vauhdilla. Ponnistus 3 minuuttia.

kun en ehtinyt saamaan. Jäi traumat, repesin pahasti ja kipu oli muutenkin helvetillinen koko ajan.



Tokassa sain epiduraalin jo alkuvaiheessa. En juurikaan tuntenut kipua, ponnistamisen tarpeen tunsin kuitenkin hyvin. Lapsi syntyi lähes kivuttoman synnytyksen päätteeksi. Ihana synnytys! Pystyin heti keskittymään vauvaan enkä vaan omiin kipuihini :(

Ilman epiduraalia synnytys oli mukavampi, tosin se oli toinen synnytykseni. Kipuja tuolloin vähemmän, virkeämpi olo synnytyksen jälkeen ja palautuminen muutenkin nopeampaa.

synnytyksessä sain epiduraalin. Siinä vaiheessa synnytystä oli kestänyt 30 tuntia, enkä ollut avautunut juuri ollenkaan kaikista minuun tungetuista kemikaaleista ja kovakouraisista sisätutkimuksista huolimatta. Kyllä epiduraali oli taivas kun sen sai, en osaa kuvailla kuinka uskomattoman mahtava kokemus oli, kun kivut loppuivat. Aukeninkin sitten parissa tunnissa kolmesta sentistä täysin auki kun kipu lakkasi. Myös ponnistusvaihe oli epiduraalin kanssa ihan miellyttävä kokemus, en tuntenut voimakasta kipua ollenkaan.



Toinen synnytys eteni niin nopeasti etten ehtinyt mitään saada. Avautumisvaihe oli hyvinkin siedettävissä ilman kivunlievitystä, se ei oikeastaan juurikaan sattunut (kuulostaa hullulta, mutta ei se vaan käynyt erityisen kipeää) ja siksipä ponnistusvaiheen kipu oli melkoinen järkytys. En ollut tajunnut, että ekan synnytyksen ponnistusvaiheessa epiduraali tosiaan oli vienyt kaiken kivun. Siinäpä sitten puskin toisen lapsen maailmaan muutamassa minuutissa jo ihan silkasta paniikista. :)



Toinen synnytys on usein paljon helpompi kuin ensimmäinen. Eikähän niihin voi koskaan juurikaan vaikuttaa, tai etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan. Tsemppiä, muista että pääasia, että sinä ja lapsi säilytte hengissä siitä hommasta.

yhdes synnytykses jotain kipupiikkejä ja niitä en ota ennää ikinä. Menin ihan sekaisin. Toises kohdunkaulan puudutus -lapsi syntyi samantien eli avusta en tiedä.

2 synnytystä luomuna ja ne on olleet kyllä parhaimpia. Altaassa olen ollut kolmessa synnytyksessä ja yksi lapsista syntynytkin veteen. Allasta suosittelen.