Sanokaas, niuhotanko mä miehelle turhasta?

Mies tekee asioita raaaauhallisesti, hitaasti, omissa ajatuksissa hyvin pitkälti olemalla. Välillä juttelee lasten kanssa, mutta kuorii perunoita hitaasti eikä näe mitä lapset ympärillä tekevät. Lapset taas ovat hyvin vilkkaita ja ehtiväisiä. Tuntuu, ettei mies saa heihin mitään otetta. Mies sanoo mulle että "kuhan tässä nyt vaan mennään, ei paineita..." ja esim lapset viilettävät pöydästä eikä isä mahda mitään. Syö rauhassa annoksensa kun 2v ja 4v painelevat puuhiinsa. Unohtaa antaa pastillit ruuan päälle. Ei mene välttämättä auttamaan jos lapsi on potalla. Mies touhuilee omaan tahtiin hitaasti asioita..



Mutta mies lukee, halaa, vie välillä ulos pulkkamäkeen, tekee kotihommia, ihailee lasten piirroksia. Tekee tällaisia, mutta ei tavallaan saa oikein otetta lapsiin eikä tunnu kaipaavankaan enempää. Minä nipotan miehelle, pyydän jämäkkyyttä, pyydän opettamaan ja kasvattmaan kanssani. Mies sanoo tekevänsä tavallansa. Mun silmissä siis jättäen pitkälti tekemättä. Mitä olette mieltä?