Mun mielesta jos lapsi kuolee synnytyksessa tai ihan heti sen jalkeen tai kohtuun, niin sita lasta ei oikein voi laskea lapsilukuun eika vanhempia vanhemmiksi.
Sukulaisissa (vanhois) on useita joilla lapsi kuollut pieninä, ei niitä mainita eikä oikein muisteta lisätä lukuihinkaan.
Kommentit (29)
jos lapsi kuoli, pelkän äitiysrahan vain. Hyvä, jos Kela on muuttanut käytäntöjään! (Vai oletko sinäkin Porvoosta?)
Kenelle mielipiteesi oli suunnattu?
et ehkä ole vielä tapellut, mutta jotainhan tällä aloituksellasi hait!? Tuskin kuvittelit hyvää mieltä lausahduksellasi levittävän!? Ei minusta kovinkaan fiksua. Mielipiteitä saa olla ja saa keskustella, mutta minusta tämän tason aloitukset ovat turhia, niistä ei tule kuin riitaa ja lopputulosta se ei muuta mihinkään. Jokaisella on asiasta oma näkökulma ja hyvä niin.
Jos minä olisin menettänyt yhden lapsen näin mutta minulla olisi kuitenkin esim. kaksi elävää lasta, sanoisin, että " meillä on kaksi lasta" esim. ko. lasten koulukavereiden vanhemmille yms. tuttaville, joille en haluaisi sen kummemmin tilittää elämääni. Enkä laittaisi tämän " enkelin" nimeä joulukortteihin sukulaisillekaan.
Mutta jos joku kysyisi toisesta lapsestani esim. että " onko tämä esikoisesi" (kun ensimmäinen on kuollut), niin en todellakaan voisi valehdella vieraammallekaan kysyjälle. Ja omassa mielessäni olisin aina kolmen lapsen äiti.
En ymmärrä, mihin ap pyrkii.
Ymmärsin, että ap tarkoitti näitä tilanteita, josta joku jo kirjoittukin, että esim. joulukorttiin laitetaan kuolleen lapsen nimi.
mutta keskenmenon kautta menetetyt eivät. Tuntuu hassulta, että esim viikola 8 km saaneet kutsuvat itseään enkelilasten äideiksi.
T : 5 km saanut mutta ei viiden lapsen äiti, vaikka neuvolakortissa olen 6. lapsen odottaja
Vierailija:
mutta keskenmenon kautta menetetyt eivät. Tuntuu hassulta, että esim viikola 8 km saaneet kutsuvat itseään enkelilasten äideiksi.
T : 5 km saanut mutta ei viiden lapsen äiti, vaikka neuvolakortissa olen 6. lapsen odottaja
Itselläni on takana keskenmenot rv 10 ja rv15, enkä niiden jälkeen tuntenut itseäni äidiksi (vaikka koville nuo ottivat, en sitä halua vähätellä). Kysymys oli kuitenkin keskenmenoista, ei lapsista.
Mutta jos esikoiseni olisi menehtynyt kohtuun rv40 tai tilansa huomaamisen jälkeen ei olisi selvinnyt hengissä käynnistetystä synnytyksestä (mikä sekin oli täysin mahdollista), olisin kyllä pitänyt itseäni äitinä. olisin saanut syliini lapsen mitä odotin koko raskauden ajan, jonka potkuja tunsin ja jonka sitten täysiaikaisena synnytin. Samalla lailla olisin yhä äiti vaikka nyt vuoden ikäinen tyttäreni yllättäin menehtyisi.
En tiedä, varmaan vetäisin rajan noihin keskenmenoviikkoihin. Eli sen jälkeen kun tapaus tulkitaan kohtukuolemaksi on kysymys lapsesta, sitä ennen sikiön keskenmenosta.
Vierailija: