Lue keskustelun säännöt.
Onkohan miehen paikka loppujen lopuksi olla mukana synnytyksessä?
11.01.2013 |
Missään alkuperäiskansojen keskuudessa ei sellaista harrasteta, vaan synnytys on naisten juttu ja naiset ovat muinaisessa Suomessakin toisiaan siinä auttaneet, ei sinne miehiä mukaan otettu. Olisikohan miehen ja naisen väliselle suhteelle parempi, jos siirryttäisiin entiseen systeemiin? Voiko olla, että yhteinen synnytyskokemus vieraannuttaa puolisoita enemmän kuin lähentää?
Kommentit (22)
Tuntui minusta tosi luonnottomalta, en halunnut että mies näkee minut tuskissani siellä vauvaa pakertamassa. Jotenkin minusta ne on naisten asioita ne. Mies sitten näkee taas hehkeänä ja voitokkaana kun vauva on sylissä :) Onneksi mieheni itsekään ei halunnut synnytykseen koska pelkäsi että pyörtyisi jännityksestä.
Ja minä olisin vaan joutunut sen itse synnyttämisen lisäksi koko ajan stressaamaan sitä että miten mies jaksaa, että en saa vaan näyttää liikaa kipua ettei hän huolesetu liikaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli kätilöillä kiirettä, kun vauvoja syntyi paljon sinä yönä. Ilman miestä olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin. Olin kivusta ihan sekaisin enkä tajunnut välillä maailmanmenosta mitään. Kätilöiden puheesta en tajunnut mitään, mutta mies selitti minulle asiat rauhallisesti niin monta kertaa, että viesti meni perille.
Olen ikuisesti kiitollinen miehelle, että hän jaksoi koko ajan olla vierellä tukena. Ehkäpä alkuperäiskansoilla synnyttäjää ei jätetä yksin. Toisaalta vaikka siinä vieressä olisi ollut sata naista, niin huonosti vauvalle ja minulle olisi käynyt ilman nykyajan lääketiedettä.
Niin, ja meidän väliseen suhteeseen ei vaikuttanut mitenkään negatiivisesti se, että mies näki synnytyksen.
noin niin kuin pääasiassa. Tokihan se siinä sivussa yleensä lähentää suhdetta puolisoonkin, mutta omaan lapseen saa kosketuksen jo alkuvaiheessa, ja sysäyksen lapsen hoitamiseen ja huomioimiseen toivottavasti heti.
Ennenhän miehet eivät paljon lastenhoitoon puuttuneet.
Minä ainakin olen pitänyt tosi tärkeänä sitä, että olemme yhdessä saaneet olla lapsenteossa, samoin mies on arvostanut sitä.
Mä en missään vaiheessa pakottanut miestäni synnytyksiin mukaan, hän sai itsenäisesti tehdä sen päätöksen ja olisin todellakin hyväksynyt vaikkei olisi tullutkaan.
Toisaalta ympäristön paine on valtava, että saako mies tehdä moista kieltopäätöstä itse sittenkään? Meillä mies esim kieltäytyi leikkaamasta napanuoran kummallakin kertaa, niin siitähän saa vittuilua kyllä kuulla. Sekään ei ollut yleisesti hyväksyttävää.
Kyllä esikoisen syntymä meitä lähensi, mutta se olikin sellainen lähempänä kuolemaa tapaus kuin iloinen perhetapahtuma.
Kuopuksen syntymä taas oli niin nopia, ettei sitä ehtinyt tajuta edes synnyttäjäkään. Ja sen jälkeen olin samantien voimissani ja kevytkenkäinen.
Monelle pariskunnalle se synnytyksen itiimiys voi tulla yllätyksenä. Ainakin jo avioliitossa elävät eivät ole koskaan kuullut toisensa edes pieraisevan. ;) saati sitten, että nainenkin kakkaa.
Meillä se lähensi. Miehelle oli aivan selvää, että hän haluaa olla mukana kun synnytän, hän näkee lapsensa syntyvän.
Minulla on pari 50+ kaveria, jotka ovat olleet mukana synnytyksessä. Sanovat, että eivät vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään. Samaa sanoo oma mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. En tiedä, Ehkä olisi ollut parempi jos tukihenkilönä olisi ollut joku itsekin synnyttänyt nainen.
Toisaalta oma mies oli siitä hyvä, että sille kehtasi olla juuri niin tuskainen kuin oli ja kehtasi juoksuttaa antamaan juotavaa, ilokaasua jne.
ehditty mitenkään joka mökkiin hakemaan, varsinkin kun kokeneilla synnyttäjillä synnytys on nopea. Välimatkat monilta pientiloilta lähimpään asutuskeskukseen ovat olleet pitkiä, ne on laskettu kilometreissä ja niihin on kulunut aikaa. Miehet ovat toimineet kätilöinä monessakin perheessä, koska muuta apua ei ole ollut saatavilla. Ei ne miehet ole jättäneet tuskissaan huutavaa vaimoaan yksin synnyttämään, vaan olleet apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkisesti alkuun. Fyysisesti taas päinvastoin, seksi jäi pois kuukausiksi, koska miestä inhotti ajatus. Tämä taas etäännytti myös henkisesti. Kun inhotus oli poistunut ja oli jo seksiä niin lähennyttiin taas henkisesti enemmän kuin ennen synnytystä. Seksikin oli parempaa kuin ennen lasta.
Että primitiivikulttuureissa aina olisi vain naisten asia. Tässä argumentissahan on tietysti se hyvä puoli, että koska mistään oikeasta alkukulttuurista ei ole mitään tietoja, vaan kaikkia tiedot koskevat jotain , mikä on melko pitkän hisorian tulos, mutta noin pääsääntöisesti kaikista kulttureista ytyy myös piirteitä ja tarinoita, jois miehillä on tärkeä osa synnytyksessä. Esim keskiajalla oli tärkeää että paikalla oli mies, joka pystyi todistamaan syntymä ajan, syntyneen lapsen sukupuolen ja sen, elikö lapsi vai ei -ja ettei sitä vaihdettu. Myös monet synnytystä helpottavat taiat edellyttävät isän läsnäoloa synnytyksessä. Ja melkoinen osa kansanparantasta, joita kutsuttiin apuun synnytyksissä ja sairauksissa oli aina miehiä.
Tähän liittyy paljon sukupuolittuneita harhaluuloja, kotka ilmeisesti ovat peärisin surimmalta osalta 1800-öuvun loppupuolen kulttuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos isä on alkuasukas (voi ei), niin silloin ei tarvitse osallistua.
kylän nainen avustamaan. Aina kylissä oli joku, jolle se homma lankesi. Kun synnytyksen aika tuli, laitettiin saunaan tuli ja haettiin se Hilma paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painostanut. toisella kertaa tuli mukaan, se olikin sektio. Salissa sai olla pään vieressä, ei nähnyt itse haavan tekoa, mutta selvis sairaalakammoinen mies siitä kuitenkin.
En usko, että jo smies ei ole halukas tulemaan mukaan synnytykseen ja se sinne pakotetaan olisi kellekään mieluinen kokemus.
paremmin vaikka mammutin metsästyksessä muiden uroiden kanssa, kun minä pönkään lasta luolan perällä.
Vai onkohan niin, että kehitys kehittyy, ja nykyään meillä on varaa tehdä kuten itsestä tuntuu hyvälle.
Ja itseasiassa. Ei me edes tiedetä miten aikojen alussa synnytykset on hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muiden miehistä, mutta omalleni oli tärkeä hetki oman lapsen syntymä.
miehen lempipaikasta samalla repien sen ihan muodottomaksi.
Must have experience.
Mitä sille nyt oman lapsen syntymä kuuluu, se on vaan äidin etuoikeus.
Mitä sille nyt oman lapsen syntymä kuuluu, se on vaan äidin etuoikeus.
Tämä on muuten ihan totta.
Naisten mielestä lapsi on naisen koska nainen sitä on 9kk kantanutkin eikä miestä mihinkään tarvita.
Jos lapsi on hankala tai miehellä on jossain kivaa, niin se lapsi miehen helvetin sikiö ja miehen pitää myös kärsiä!
Mitä sille nyt oman lapsen syntymä kuuluu, se on vaan äidin etuoikeus.
^mielenkiintoinen kirja kätilöistä 1700-luvun Suomessa. Sen mukaan isien mukanaolo synnytyksessä oli varsin tavallista siihen aikaan. Parhaiten dokumentoitu ylempiä säätyjä, en tiedä olivatko peruspirttien miehet mukana synnytyksissä.
Toki jos minun pitäisi valita synnytykseen jompi kumpi, naiskätilö joka on itsekin synnytynyt tai mies, niin ottaisin ehdottamasti kätilön. Mutta en näe miksi mies ei haluaisi tai voisi olla mukana, jos kulttuuri ei muuten ole kovin häveliäs tai miehet ja naiset eriyttävä.