Lue keskustelun säännöt.
Poikani aloittaa syksyllä ekan luokan ja mietin kovasti
09.01.2013 |
jo nyt, miten kannustaa ja tukea lasta koulukäynnissä.
Omat vanhempani eivät olleet koskaan kiinnostuneita, miten koulussa meni. Jos sain vähän paremman numeron kokeesta (minulle hyvä numero oli 8½), ohimennen sanottiin "hyvä". Jos tuloksena oli vaikkapa vitonen, kommentti oli tasoa "seuraavalla kerralla lue paremmin".
Läksyjen tekoa ei vahdittu saati kyselty koetta varten koealueesta jotakin.
Noh, eipä se peruskoulun päästötodistus päätä huimannut mutta pääsin kuitenkin jatko-opiskelemaan, vaikka sekin ihan pipariksi meni (sanottakoot nyt, että olen syksyllä menossa takaisin koulunpenkille, jotta saan edes jonkun paperin).
Nyt jo pelottaa, että teen samoin kuin vanhempani minun ja siskojeni kohdalla. Poika tietysti noin pieni vielä, mutta on jo viimeisen vuoden ollut sitä mieltä, että hänestä tulee isona paleontologi eli ilmeisesti yliopistoon menossa =)
Minä en lado mitään suuria odotuksia (tyyliin että ehdottomasti täytyy käydä vaikkapa lukio jne.) mutta haluan, että hän saa tarpeeksi hyvät paperit, jotta pääsisi opiskelemaan sitä alaa, jota haluaa.
Joo, aikaisin olen näiden pohdintojen kanssa liikkeellä.
Kommentit (8)
Tee opiskelusta jotenkin kiinnostavaa, esim. että historia kiinnostais oikeasti eikä olisi jotain ulkoa opeteltavia juttuja.
Otat matikan laskuja esiin joissain käytännön jutuissa, ihan helppojakin niin huomaa että niistä on oikeasti hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä opettajat pitävät tosi tärkeinä, että vanhemmat lukevat kaikki koulusta tulevat viestit ja kirjoissa olevat tekijöiden terveiset vanhemmille ymsyms. Se on sitä osallistumista!
Äläkä unohda joulujuhlia, lapseni luokalla on yksi suurperheen vesa, jonka vanhempia ei ole koskaan näkynyt koululla, ja ilmeisesti tämä on lapselle vaikea paikka. En kyllä ymmärrä minäkään.
Pidä huoli, että lapsi tekee läksyt ja että tiedät, ovatko tehtävät hänen tasolleen sopivia. Ota yhteyttä opettajaan, jos lapsella on paljon vaikeuksia tietynlaisissa tehtävätyypeissä, tai vaihtoehtoisesti jos hänelle on liian helppoa kaikki. (Siihen on kyllä aika vaikea puuttua, lähinnä voit huolehtia lapselle mukavan pulpettikirjan kouluun.)
Älä ala puhua lukiosta vielä ekan luokan ekassa vanhempainvartissa, opettaja katsoi minua aika pahasti alta kulmiensa. :P
Kiitos kovasti viesteistä ja vinkeistä!
Tämä vähän lievittää pelkoa ja huolta siitä, etten tule olemaan kuin omat vanhempani. Lapset ovat minulle tärkeitä ja tietenkin esikoisen kouluun meno on iso muutos, ei vain lapselle, vaan myös meille vanhemmille. Uusi asia meille kaikille.
Ja ei, en sano mitään lukiosta ensimmäisessä vanhempainvartissa :D
ja erilainen kuin vanhempasi. Eiköhän se loppu suju kuin itsestään. Kun lapsesi tuijottaa sinua murhaavasti ja sanoo pois, ole kiinnostunut vähän etäämmältä/vähemmän. ;)
meilläkään himassa ei todellakaan oltu kiinnostuttu koulunkäynnistä, tai niin musta tuntui. Vanhemmat ei käyneet koulussa ikinä missään tapaamisessa. Todistuksista sanottiin vaan, että jos parannat saat kympin joka numerosta.. sain kyllä.
Joten esikoisen synnyttyä mä päätin, että mä olen jo riesa koulussa ja todellakin olen kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä.
oikeesti mä olen sitä, päivittäin jutellaan koulupäivät ja kokeisiin luetaan osittain yhdessä. Läksyt hoitavat itse.
Luokkatoimikuntiin kuulun ja vanhempainiltoja en jätä väliin.
välillä röhnötään koko pikku perhe sängyllä kainaloittain ja keskustellaan koulusta ja sen tärkeydestä.
Meidän muksut ovat nyt 9 v ja 12 v, vanhempina me saamme hyvän ellei kiitettävän arvosanan peräti kiinnostuksesta ja komppaamisesta.
Mä luulen, että sä tulet tekemään samoin. Sä olet hyvä vanhempi, eikö vaan. Tiedät sen nyt jo, miten olet lapses kanssa. :) Rakastetaan ne ruttuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun poikani menee myös ekalle syksyllä ja samaa olen pohtinut.
Olisi löydettävä kultainen keskitie. Siis että kannustaa ja tukee muttei painosta liikaa. Paljon tietysti riippuu lapsestakin, paljonko vanhempien kannattaa / pitää osallistua, mutta kannattaa muistaa kuitenkin, että koulu on oikeasti lapsen asia. Vanhempi ei voi käydä sitä lapsen puolesta.
Tietysti pientä koululaista aion muistuttaa läksyjenteosta ja varmistaa että ne on tehty, jotta rutiini syntyy. Samoin aluksi täytyy auttaa kokeisiin valmistautumisessa (sitten, kun tulee sellaisia kokeita joihin täytyy varsin lukea), mutta en näe sellaisess mitään järkeä, että läksyt tehdään yhdessä (=vanhempi vahtii, että menee varmasti oikein). Jos lapsi kysyy neuvoa tehtävässä, sitten neuvon mutta en tee työtä hänen puolestaan.
En myöskään osaa ajatella, että palkitsisin hyvistä numeroista (tietty jos tarvitaan ryhtiliikettä, silloin joku palkinto voi toimia motivaattorina), koska koulumenestys ei meillä mittaa ihmisarvoa ja minusta on itsestäänselvyys, että kouluhommat hoidetaan niin hyvin kuin osataan.
Näissäkin asioissa käytännöt muotoutuvat ajan myötä varmasti.
T: äiti, joka on myös ope
niin petytkö?
Kysyy kokki, jonka ilmeisesti pitäisi käydä lukemassa yliopisto että ihmisenä olisi arvoisesi.
Siinä päivän mieteesi, ole hyvä!
Kasva aikuiseksi, onneksi sinulla on vielä aikaa ennenkö lapsesi kasvaa..
Istut vieressä, kun tekee läksyjä. Kyselet mistä tykkää. Myöhemmin kuulustelut koealuetta ja tsempaat. Minusta ehkä kaikkein tärkein on se aito kiinnostus lapsen koulunkäyntiin ja tukeminen siinä missä tukea tarvii.
Meillä nyt ekaluokkalainen ja jo puhutaan, että koulu kestää 12 vuotta. Oletusarvona tietenkin lukio, vaikka saa myöhemmin itse valita.