Kuolemantapaus lähipiirissä, lapsi kouluun vai ei?

oletpas kylmä kun edes mietit lapsen kouluun laittamista jos hön itsekin sanoo ettei siihen nyt pysty!! Tottakai voi olla kotona vähintään loppuviikon.

2 lasta lähti kouluun ihan ilman mitään sen kummempia. Opettajalle laitoin viestin tapahtuneesta. Suru on ihan normaalia, sitä ei välttämättä tarvitse potea sängyssä maaten. Paitsi jos on draamaqueen. Iäkkään ihmisen kuolema oli luonnollinen tapahtuma.

olet tunnekylmä, etkä tosiaan ymmärrä erilaisia ihmisiä yhtään... Vai draamagueen, olet ehkä sellaisen siis itse kasvattanut ja nyt sitä ei sitten saisi ollakaan?

palstamammulin mielestä.

teini voisi olla ainakin pari päivää poissa koulusta. Jos kerran on niin suruissaan, ettei oikein pysty keskittymään koulunkäyntiin. Mun mies oli perheessä tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi töistä poissa kolme viikkoa, koska ei ollut työkykyinen. Ja miksi koulu olisi jotenkin eri asia.

joka on kuollut. Ap:llä taitaisi muuttua ääni kellossa jos olisi omista vanhemmista kyse. Toivottavasti lapset silloin kuittaavat, että ei meitä haittaa mennään kouluun vaan.

sydämeen sattuu tollanen draamaqueen-termin käyttäminen tällaisessa tilanteessa, ja erityisesti toi vertaaminen kahteen muuhun. Ehkä tää yksi on vain herkempi kuin toiset. Suru on yksilöllistä, ja se tavitsee erilaista prosessointia. Jos sinä ja kaksi muuta kykenette normaaliin päivärytmiin hetimiten, niin hyvä, kaikki ei kuitenkaan välttämättä toimi samalla tavalla vaikka samaa perhettä olisikin. Ainakin omalta osaltani tiedän vastaavassa tilanteessa, että olisi aivan turha lähteä arkeen, koska todella, se olisi pelkkää itkua enkä muuhun pystyisi keskittymään. Osanototkin on helpompi ottaa vastaan kun on ensin saanut yksin surra pahimman surun rauhassa ohi.

Joten se siitä sun teoriastasi.

Itse olin koulussa kun isovanhempani kuolivat, ei edes tullut mieleen etten olisi kyennyt. Omat vanhemmat sitten ainakaan ovat ehkä toinen juttu. Tai sitten ei. Olen aika käytännöllinen ihminen, tekeminen helpottaa oloa,

Multa kuoli äiti kun olin yläasteella 80-luvun puolivälissä. Tämä tapahtui tiistai-iltana ja jouduin seuraavana aamuna kouluun. Ei tullut mieleenkän, että en olisi mennyt, eikä kukaan ehdottanut, että olisin jäänyt kotiin.

Tosin kuin joku tuossa aiemmssa kirjoituksessa epäili, että kaverit tulisivat halaamaan, niin ei tosiankaan kukaan tullut mua halaamaan, selän takana vaan naureskeltiin. Teinit osaavat olla julmia.

Kukaan ei edes sanonut, että otan osaa. Naureskelivat vain, että nyt se sitten lintsaa koulusta kun joutuu äidin hautajaisiin.

Multa kuoli äiti kun olin yläasteella 80-luvun puolivälissä. Tämä tapahtui tiistai-iltana ja jouduin seuraavana aamuna kouluun. Ei tullut mieleenkän, että en olisi mennyt, eikä kukaan ehdottanut, että olisin jäänyt kotiin.

Tosin kuin joku tuossa aiemmssa kirjoituksessa epäili, että kaverit tulisivat halaamaan, niin ei tosiankaan kukaan tullut mua halaamaan, selän takana vaan naureskeltiin. Teinit osaavat olla julmia.

Kukaan ei edes sanonut, että otan osaa. Naureskelivat vain, että nyt se sitten lintsaa koulusta kun joutuu äidin hautajaisiin.

Joskus tuntuu että ymmärsivätkö vanhempamme lasten kasvatuksesta yhtään mitään. Siinä sivussa on menty.

ja ne kaverit halaavat silloin. Aina vaikeampaa se on pitkän ajan jälkeen.

syy lapsella on ettei halua itkeä kavereiden edessä.



Mieti mikä se voisi olla? Nauravatko kaverit? Ilkkuvat?



Anna hänelle mahdollisuus surra omassa rauhassaan.



Muut lapset menee - ei ole mikään syy pakottaa teiniä samaan.

Tottakai teini voi olla pois koulusta, jos on suruissaan ja itkettää. Outoa edes miettiä muuta. On normaalia surra ja itkeä, antaisin olla loppuviikon pois.



Toisille suruun auttaa tekeminen, toisille itkeminen. Olemme erilaisia, eikö olekin yllättävää.

Olen aika käytännöllinen ihminen, tekeminen helpottaa oloa

mutta ymmärrätkö, että teinisi on oma itsenäinen ihmisensä. Kyllä minusta varsinkin sen ikäisen halua tulisi ehdottomasti kunnioittaa ja antaa jäädä kotiin toviksi. Tuskinpa näkee tässä nyt vaan yhtä ylimääräistä "tekosyytä" saada olla pois koulusta...

Minulla on ainakin ollut niin, että kun olen yhden päivän saanut itkeä silmät päästäni, seuraavan päivän jo pärjään paremmin muiden edessä.

Kyllä joku teini-ikäinen voi laskelmoida taas poissaolojaan tuolla!



Ja yhtälailla jokaisella on oikeus surra mutta minä miettisin miten lapsi on aikaisemmin ollut esim. turhaa sairaslomilla ja voisiko käyttää tilanteen hyväkseen.



Tai voisi ajatella että jos se nuori on yksin kotona, että onko siellä kotonakaan paras olla yksin jos alkaa ahdistamaan vai kannattaako vaikka kertoa opettajalle ja pyytää että opettaja vähän seuraa ja ehkä kysyy vointia. Voisi sitten mennä vaikka mahdollisesti terkan luo tai jos koululla on tilaa jossa voisi oleilla.



Edessä on kouluunmeno joskus mutta voi lasta tukea sillä että pääsee vaikka juttelemaan terveydenhoitajan kanssa jos tulee koulussa sellainen olo.



Kotona voitte sitten muistaa kuollutta läheistä tavallanne. Yksin kotona oleminen ei välttämättä ole hyvä ratkasu.

Voi haluta ihan lintsata tuon varjolla. Ei kuollut isä, eikä isovanhemmat niin epäilen kuinka läheinen muka oli tämä oli tämä henkilö. On aivan eri asia jos menettää omat vanhemmat, sisaruksen tai kaverinsa.