Kuolemantapaus lähipiirissä, lapsi kouluun vai ei?
Teini ei halua mennä kouluun koska epäilee itkevänsä koko ajan, varsinkin kun kaikki tulee halaamaan.
Minä olisin laittamassa kouluun, itkeä saa eikä se itku huomiseen mennessä lopu. Edessä on kuitenkin kouluun meneminen.
Kommentit (34)
Kyllä sinne kouluun ehtii ylihuomennakin.
valvoneet siihen asti.... Se itku ja kavereiden halaukset on joka tapauksessa edessä, sen siirtämiseksi ei kannata jäädä kotiin, mutta jos niin kova suru on, että ei pysty menemään kouluun, se on asia erikseen...
Suru on normaalia. Suruttomuus ei. ehkä ne muut lapset ei uskalla sun edessäs surra kun asenteesi on toi.
Minkä ihmeen takia tekemisen kautta sureminen ois jotenkin hyväksyttävämpää kuin se että jää sängyn pohjalle?
Se ettei uskalla surra kertoo ihmisestä aika paljon.
valvoneet siihen asti.... Se itku ja kavereiden halaukset on joka tapauksessa edessä, sen siirtämiseksi ei kannata jäädä kotiin, mutta jos niin kova suru on, että ei pysty menemään kouluun, se on asia erikseen...
Kun saa rauhassa toipua pahimmasta shokista pari päivää, ei ole enää niin itkuherkkä.
Miksi ihmeessä pitäisi esim. isovanhemman kuoleman jälkeen heti kyetä menemään kouluun? Eri asia jos voi, mutta jos tuntuu itsestä, että itkettää vielä liian herkästi, niin miksi pitäisi?
valvoneet siihen asti.... Se itku ja kavereiden halaukset on joka tapauksessa edessä, sen siirtämiseksi ei kannata jäädä kotiin, mutta jos niin kova suru on, että ei pysty menemään kouluun, se on asia erikseen...
Kun saa rauhassa toipua pahimmasta shokista pari päivää, ei ole enää niin itkuherkkä.
Miksi ihmeessä pitäisi esim. isovanhemman kuoleman jälkeen heti kyetä menemään kouluun? Eri asia jos voi, mutta jos tuntuu itsestä, että itkettää vielä liian herkästi, niin miksi pitäisi?
menee sitten päivän tai viikon jälkeen kouluun. Itselläni toipuminen arjen askareissa ja töissä on ollut aina helpompaa, en pysty jäädäkään kotiin märehtimään tapahtunutta. Tapansa kullakin, tunnet parhaiten lapsesi.
Mutta kylmän ja töykeän kuvan ap itsestään antaa.
Sääliksi käy kakaroitasi, joilla tuollainen hullu äiti.
valvoneet siihen asti.... Se itku ja kavereiden halaukset on joka tapauksessa edessä, sen siirtämiseksi ei kannata jäädä kotiin, mutta jos niin kova suru on, että ei pysty menemään kouluun, se on asia erikseen...
Kun saa rauhassa toipua pahimmasta shokista pari päivää, ei ole enää niin itkuherkkä.
Miksi ihmeessä pitäisi esim. isovanhemman kuoleman jälkeen heti kyetä menemään kouluun? Eri asia jos voi, mutta jos tuntuu itsestä, että itkettää vielä liian herkästi, niin miksi pitäisi?
menee sitten päivän tai viikon jälkeen kouluun. Itselläni toipuminen arjen askareissa ja töissä on ollut aina helpompaa, en pysty jäädäkään kotiin märehtimään tapahtunutta. Tapansa kullakin, tunnet parhaiten lapsesi.
Et itse ilmeisesti ole kokeillut rauhallista kotona oloa toipumiseen, koska se ei ole itsellesi sopiva tapa. Meille, joille se sopii, se toimii kyllä. Itse palasin töihin maanantaina isäni kuoltua torstaina päivällä. Enkä kertaakaan itkenyt, edes osanottoja saadessani, koska olin rauhassa itkeskellyt pe-la-su. Menin siis töihin vasta kun koin olevani riittävän hyvässä kunnossa siihen. Jollakin se voisi viedä vielä vähän pidemmän ajan kuin mitä minulla meni.
Maailma ei katoa, vaikka hetken surisi läheistä ihmistä kotona.
tuleeko itku vai ei.... mulla ei ole ollut mitään väliä, vaikka se itku tulee ja oma teinini sanoi, että oli "ihana" mennä kouluun, kun kaveritkin lohdutti. Ollaan niin erilaisia me ihmiset..... t. 31.
tuleeko itku vai ei.... mulla ei ole ollut mitään väliä, vaikka se itku tulee ja oma teinini sanoi, että oli "ihana" mennä kouluun, kun kaveritkin lohdutti. Ollaan niin erilaisia me ihmiset..... t. 31.
Vähän oli ilkeästi nyt sanottu tuossa otsikossani, mutta näinhän se on. Mieluummin olen "oikeasti poissa" kun käytän työaikaa siihen, että suren ja itken.
Teinin antaisin valita itse. Jos on ok kavereiden kanssa itkemisen kanssa ja kokee ihanana että kaverit lohduttavat, niin silloinhan tuo on hyvä vaihtoehto. Jos taas ei halua itkeä julkisesti, niin sitten antaisin olla kotona.
Itse olen sen verran tunnevammainen :), etten itke julkisesti mielelläni.
Ja työnantajan ei tarvitse antaa isovanhempasi hautajaisiisikaan kuin puolipäivää vapaata.
Lähdetäänkö siitä ettei työntekijä voi joka sukulaisesta olla pois ihan vaan kun itsestä siltä tuntuu. Jos vaikka kuolee oma täti niin ei siitä välttämättä saa vapaata!
Ap ei kertonut että kuollut on läheinen. Siis oma vanhempi tai isovanhempi, vaan saattaa olla joku serkku jota ei edes tunne kunnolla!
Surra saa ja pitää mutta kyllä siinä teinissäkin voi olla laiskottelija joka vaan tahtoo jäädä kotiin ja tuli vaan jonkun kuolemalla taas hyvä syy. Tälläisiä nuoria on olemassa joita ei koulu nappaa.
Ei se ole yhtään parempi että lapsi jää yksin kotiin suremaan jos ei osaa tunteitaan säädellä kerran, parempi terkan luona.
Ei kerro kuka kuoli ja siksi AP epäilee teiniänsä, kun kuollut ei ollut niin läheinen. Älkää verratko omien vanhempiemme kuolemaan, kun siitä ei ole kyse, eikä edes isovanhemmista, eikä sisaruksista.
Saisi kotona itkeä ihan rauhassa.
ja todellakin olen sitä mieltä, että teinin toivetta pitää tässä asiassa kunnioittaa. Itse olisin saanut olla koulusta pitempäänkin pois, mutta halusin olla vain yhden päivän.
niin kyllä jokusen päivän voi olla kotona toipumassa.
Jossain vaiheessa on tietysti pakko palata arkeen, mutta päivän tai kaksi voi minusta hyvin rauhoittua ja sulatella tapahtunutta.
oletpas kylmä kun edes mietit lapsen kouluun laittamista jos hön itsekin sanoo ettei siihen nyt pysty!! Tottakai voi olla kotona vähintään loppuviikon.
Kun tiedossamme oli että kuolema tulisi tänään, vanhin lapsista yritti olla koulussa, mutta tuli kesken päivän pois.
Seuraavana päivänä meni kouluun.
Samoin muutkin kouluikäiset. Saivat itse valita haluatko mennä, koulun puolesta olisivat saaneet olla pois.
oletpas kylmä kun edes mietit lapsen kouluun laittamista jos hön itsekin sanoo ettei siihen nyt pysty!! Tottakai voi olla kotona vähintään loppuviikon.
2 lasta lähti kouluun ihan ilman mitään sen kummempia. Opettajalle laitoin viestin tapahtuneesta.
Suru on ihan normaalia, sitä ei välttämättä tarvitse potea sängyssä maaten. Paitsi jos on draamaqueen.
Iäkkään ihmisen kuolema oli luonnollinen tapahtuma.
oletpas kylmä kun edes mietit lapsen kouluun laittamista jos hön itsekin sanoo ettei siihen nyt pysty!! Tottakai voi olla kotona vähintään loppuviikon.
2 lasta lähti kouluun ihan ilman mitään sen kummempia. Opettajalle laitoin viestin tapahtuneesta. Suru on ihan normaalia, sitä ei välttämättä tarvitse potea sängyssä maaten. Paitsi jos on draamaqueen. Iäkkään ihmisen kuolema oli luonnollinen tapahtuma.
olet tunnekylmä, etkä tosiaan ymmärrä erilaisia ihmisiä yhtään...
Vai draamagueen, olet ehkä sellaisen siis itse kasvattanut ja nyt sitä ei sitten saisi ollakaan?
Ja toki olen, musta toi on itsestään selvää. Ihmiset reagoivat suruun eri tavoilla.
Itse olin töistä poissa isäni kuoleman jälkeen sen verran aikaa (joitakin päiviä), että pystyin puhumaan muiden kanssa itkuun purskahtamatta.
Kyllä sinne kouluun ehtii ylihuomennakin.