Vein lapsen ensimmäistä päivää päiväkotiin, ryhmään jossa hoitajasta on tehty useita valituksia:(

päiväkodissa ei ole muita hoitajia ja lapsia kuin tämä yksi sadistinen joka sibun lastasi kiusaa... Kannattaisiko itse perustaa mielipide ihan omasta kokemuksesta...

tarkoitatko että olen muiden mielipiteiden perusteella muodostanut oman mielipiteeni. Minä en tunne yhtäkään perhettä koko päiväkodista. Muiden tekemistä kanteluista kuulin vasta sen jälkeen johtajalta kun olin itse muodostanut OMIEN HAVAINTOJENI pohjalta käsityksen missä mennään.



Ja todella, tässä päiväkodissa ei ole montaa hoitajaa -päiväkoti on poikkeuksellisen pieni. Minä en ole pelkästään omasta lapsestani huolissani vaan muistakin joita siellä kohdeltiin oudolla tavalla.



Ap

luin tuon toisen aloituksesi myös ja sanon, kaikella ystävyydellä...



että lapsi on mitä ilmeisemmin ensimmäisesi ja itse olet muulla alalla kuin lapsialalla. Ja sinne palaat, vaikka voisit luultavasti vielä jatkaa hoitovapaalla...



Lapset itkevät kyllä, pienet varsinkin. En ole päiväkodin hoitaja (varmasti hyvä niin), mutta eihän hoitajat voi aina ottaa syliin ja ruveta antamaan terapiaa, jos joku lapsi vähän itkee. Eihän siinä päivän aikana muuta kerkeis kuin terapoida ja istua lapsoset sylkyssä (= todella ahdistava päiväkoti, tällaiseen en lapsiani veisi). Päiväkodissa tärkeintä on leikit, ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ulkoilu, vessakäynnit, laulutuokiot, retket ja että tämä normaalielämä pystytään hoitamaan. Kun tällainen kiva päiväkotielämä sujuu, lapset yleensä nauttivat siitä, eivätkä itkeskele koko päivää. Välillä voivat itkeäkin, mutta ei maailma siihen kaadu ja syliä saa sitten taas kotona enemmän omilta vanhemmilta (?)



Toinen asia on loppuunpalaminen. Kyllähän hoitaja palaa loppuun viikossa, jos hän alkaa ottaa lasten tunteet henk. koht. Että jokainen itku olisi hänelle sydäntävavahduttava hetki...

esikoiseni kanssa ne OMAN lapsen itkut taisi sitä minulle olla, ja aloinkin palaa loppuun. Sittemmin kun lapsiperhe-elämää on eletty jo useampi vuosi, saatan jopa kotona jättää jotkut itkut omaan arvoonsa. Puuhailen omiani, yritän olla kuulematta jokaista viuraamista, koska en halua palaa loppuun ja b) lapsi on silti turvassa, omassa turvallisessa kodissaan ja hänellä ei ole mitään todellista hätää (jos on todellinen hätä, ratkaisen ongelman esim. särky, annan särkylääkettä/vien lääkäriin. Pelottaa jokin juttu, keskustelemme tästä pelosta kohtuuden rajoissa. mutta tällaisia toimia en oleta päiväkodin henkilökunnalta, ne ovat mun tehtäviä...) En kuitenkaan minäkään halua viettää edes omassa kodissa päiviä pitäen uhmaikäistä sylissä itkemässä, vaan itkuista huolimatta yritän pyörittää aktiivista touhua, mennään ulos, laitetaan ruokaa, käydään kaupassa, pistetään joku kiva video ym ym, eikä vietetä päivää sylissä itkien ja miettien "että mikäs se nyt oikein harmittaa". vielä jos tuota miettimistä pitäisi harrastaa 10 lapsen kanssa joka päivä, elämä olisi yhtä harmia vaan.

olen kyllä nähnyt elämässäni kaikenlaista. Työskentelen osittain myös lasten mielenterveysongelmien parissa joten kehitykselliset seikat ovat minulle tuttuja. En hae tässä lapselleni erityiskohtelua, eihän se toimisi päiväkodissa -jos niin tekisin, hoitaisin lapsen itse.

Jokaista itkua ei tarvitsekaan ottaa huomioon mutta ahdistunut pelko-itku täytyy. Ja siitä oli kyse näiden kahden lapsen kohdalla joista kerroin toisessa ketjussa. Toinen lapsista seisoi huoneen reunalla käsiään väännellen ja yritti pidätellä itkua. Hän oli todella ahdistunut pitkään ja hänen ahdistuksellaan ei ollut mitään tekemistä kiukuttelun, uhmaamisen tms. kanssa. Itku oli hiljaista ja häpeän sävyttämää.



Te olette sitä mieltä että ylireagoin ja seitsemän lapsen ryhmästä neljät vanhemmat ylireagoivat. En voi uskoa tätä!



Tämä keskustelu on minun osaltani ohi, tukea ei tältä foorumilta heru.



Ap

tulee, meillä itketään eikä se minua ahdista laisinkaan.



Ja toiseksi: jos hoitaja on palamassa loppuun, se ei ole minun ongelma vaan yrityksen ja hänen itsensä. Heidän tehtävänänsä on hankkia päivähoitoon hoitaja joka pystyy hoitamaan tehtävänsä kunnolla. Muuten on jäätävä sairauslomalle.



Ap

eihän sitä voi näin nettipalstan kautta tietää tod. tilannetta. Ehkä ko. hoitaja on poikkeuksellisen tunnekylmä? Mutta yhtä kaikki, uskon, että hoitajat saavat paljon turhia valituksia myös, koska vanhemmat ovat omien lastensa suhteen todella herkkiä (vaikka eivät aina itsekään jaksa olla kovin sensitiivisiä lastensa kanssa...). Vähän sama juttu kuin yleensä sisaruksilla = mätkivät ja haukkuvat toinen toisiaan minkä ehtivät, mutta kun joku ulkopuolinen tekee jotain, niin omaa sisarusta puolustetaan kaikin keinoin...

Että vaikka itsellä menisi hermo välillä oman lapsen itkuun tai tulee tunne, että on kyvytön vastaamaan siihen "oikein", niin silti hoitajilta saatetaan tätä edellyttää...