Kokemuksia 10 vuoden ikäerosta lasten välillä

siskoille kun tuli riitaa äidin kanssa ne juoksi mun luo -> riitaa äidin kanssa

14-, 12-, 4-, ja 2-vuotiaat.

toki koululaisilla on koulukavereita ja pikkuisilla kerhokamuja, mutta kotona pelit ja leikit sujuu mukavasti, isomman sisaruksen kaa on hauskempaa kuin vanhemman kaa mennä vaikkapa kylpyyn tai luistelemaan. Isot haluavat joskus pikkuisen lomilla tai viikonloppuina viereensä nukkumaan.

Meillä ainakin tuntuvat todella välittävän toisistaan ja ikävä on iso molemmin puolin, jos sisarus on kummilassa tai mummolassa tai oman kaverin luona yökylässä!

Meillä, kun on näin niinkuin parit, en ole kokenut/huomannut mitään negatiivista.

Hoitovastuu kuitenkin on aina meidän perheen isillä ja äitillä.

6-vuotias, 11-vuotias ja 16-vuotias. Halusimme lapset isoilla ikäeroilla, siksi näin. Nuoremmat tekevät keskenään juttuja, ja toisaalta taas vanhin ja keskimmäinen viihtyvät hyvin yhdessä. Vanhin hoitaa 2-4 kertaa kuussa 1-2 h per kerta nuorinta, mutta hänelle maksetaan siitä korvaus. Eli hän ei ole mikään varavanhempi.



Lapset riitelevät mielestäni aika vähän, jokaiselle löytyy omaa aikaa ja jokaisella on jo erilaiset tarpeet. He myös löytävät yhteistä tekemistä toistensa kanssa. En tiedä tokikaan miten sitten vanhempana, aikuisena. Toivon, että sisaruussuhteet säilyvät läheisinä.

Tässä tulee sekaisin omia huomioita, hyviä ja/tai huonoja katsontakannasta riippuen: Pienempää pitää jotenkin ihan vauvana, vaikka esikoinen oli tuossa iässä (4v) jo tosi iso. Isompi pystyy hoitamaan/vahtimaan pikkusisarusta, eivätkä sillä tavalla riitele keskenään, kuin parin vuoden ikäerolla olevat sisarukset. Vanhempia ei siis tarvita erotuomareina, isommalla on sen verran auktoriteettia pienempään sisarukseen. Ollaan sekä pikkulapsi- että "teiniperhe" eikä oikein kumpaakaan täysin.