Haluaisin elää naisten kukkaismaailmassa

mutta kuvaa jotenkin hyvin mun elämänasennetta :D Tosin osaan kyllä olla ihan aikuismainen ja fiksukin, yleensä ei vaan huvita kun lapsellisuus on hauskempaa.

Naiset pitävät vakavana asiana sitä jos kynsi katkeaa. Monen miehen selkäranka ja polvet sen sijaan ovat jo nuorena myöhäiskeski-ikäisen tasolla koska mies ei rakasta itseään samalla tavalla kuin nainen eikä maailma myöskään rakasta miestä samalla tavalla.



Kun nainen valitsee itselleen mukavan työtehtävän jossa pääsee toteuttamaan empatiaa, se on kaunista mutta samoin tekevä mies on jotenkin epäilyttävä ja hänen pitääkin kompensoida tätä valintaa fallisilla väkivaltalajeilla tai muulla pullistelulla. Nainen voi aina valita vaatteet, ilmeet, ajatukset, harrastukset ja työpaikan luonnollisten taipumusten mukaan.



Koska naisella on melko mitätön määrä testosteronia, nainen on tavallaan henkisesti koko ajan samankaltaisessa tilassa kuin nujerrettu mies, jonka testosteronitasot ovat tilapäisesti alentuneet taistelun jälkeen sen takia ettei hän joutuisi huonompaan asemaan taistellessaan haavoittuneena. Miehen tila kuitenkin muuttuu siitä ja hän alkaa taas tuntea ahdistusta asemastaan mutta nainen on autuaan tietämätön tuollaisesta asiasta ja naiselle se alistunut ja regressiivinen mieliala on luonnontila eikä nainen osaa kaivata muuta.



Naisen evolutiivinen rooli myös varmistaa sen ettei tuossa asetelmassa ole mitään hänen kannaltaan kauheaa, pikemminkin päinvastoin. Aivan kuten lapsi, nainen keskittyy omaan terveyteensä ja itselleen mukaviin asioihin.



Mies voi saada tilapäisen tuulahduksen tuollaisesta olotilasta käsittelemällä pehmoleluja ja näkemällä veikeästi muotoiltuja leluja, jolloin miehenkin mieliala voi tilapäisesti herkistyä ja pehmentyä. Valitettavasti tuo mieliala menee ohi ja jos se ei menisi ohi, ei mies oletettavasti sitten (tilastollisesti merkittävässä määrin) myöskään saisi ikinä omia lapsia.

On varmaan ihan totta, että naisen elämä on siinä mielessä helpompaa, että naiselle sallitaan useampia rooleja kuin miehelle. Nainen voi "tyytyä" elämään kunnianhimotonta elämää ja se on ihan hänelle ja ympäristölleen ihan ok. Toki nainen voi olla, ja monet ovatkin kunnianhimoisia ja kilpailuhenkisiä mutta mitään pakkoa siihen ei ole, ainakaan samalla tavalla kun miehet asian kokevat. Naiset kilpailevat eri areenalla jossa ulkonäkö määrittelee paljon ja ikävä kyllä se on areena jossa ei voi voittaa. Vaikka olisi upein kaunotar koskaan jota kaikki naiset kadehtivat ja miehet haluavat, se ilo loppuu 100%:sen varmasti. Siinä mielessä mies on onnekkaampi, hän voi kiivetä kukkulan kuninkaaksi ja pysyä siellä vaikka kuolemaansa saakka olkoonkin, että harva mies tällaiseen asemaan oikeasti pääsee.



Luulen, että oikeasti harmoniset ja onnelliset ihmiset ovat sellaisia jotka eivät tunne halua lähteä status tai ulkonäkökisoihin ollenkaan. Jopa onnellisempia kuin sellaiset jotka lähtevät ja loppujenlopuksi voittavat.

Oletko ap huomannut, että monesti perheessä nainen on se, joka kantaa lopullisen vastuun asioista?



Entä ovatko miesten jutut mielestäsi jotenkin "aikuismaisempia" verrattuna naisten vastaaviin? Entä aktiviteetit? Millaisia ovat penkkiurheilu, urheilu ja tietokonepelien pelaaminen? Entä sohvalla makaaminen, kun nainen pyörittää huushollia? Tietenkään aina viimeksimainittua ei toteudu, mutta huomattavasti useammin näin kuin toisin päin.



Jos naiset puhuvatkin lapsista paljon, heidän tehtävänsä on HUOLEHTIA JÄLKELÄISESTÄ, ja siksi lasten asiat kiinnostavat heitä niin paljon. Nainen ei siis heittäydy itse lapsen tasolle (huomattavasti useammin miehet tekevät sitä), vaan katsovat lasta äidillisestä näkökulmasta, mikä tarkoittaa toisen hengissäpysymisestä ja hyvinvoinnista huolehtimista. "Onko lapsella kaikki hyvin" taitaa olla se päälimmäinen asia äitien mielessä yleensä kun puhutaan lapsesta. Miehet sen sijaan antavat usein naisen huolehtia siitä puolesta, ja keskittyvät lasten kanssa hauskanpitoon ja leikkimiseen. Ja syövät itse, mutta unohtavat ruokkia lapsen, näin karrikoidusti esitettynä.

Meinaatko, että nainen on olento, joka ei koskaan kärsi? Ei menetä ketään? Ei satuta itseään? Kuule ihan tiedoksesi että samat menetykset, kivut ja tuskat mekin koetaan. On lisäksi ihan fyysistä kipua, jota yksikään mies ei tule peruselämänsä aikana kokemaan. Mm. synnytys. On hauska vitsailla naisen katkenneesta kynnestä kun ei itse pidä itsestään huolta ja sitten on polvet paskana viisikymppisenä, tietty. Sitä vaan ei suostuta näkemään, että nainen on itse nostanut kissan pöydälle: hän haluaa elää pitkään ja terveenä, jotta mm. näkee lapsenlapsensa.



Samoin jahkailu naisten rooleista ja niiden sallivuudesta on täyttä paskaa. Vielä sata vuotta sitten naisen ei sopinut käyttää housuja; 70-luvulla ei suomalaisella naisella ollut oikeutta mennä ravintolaan ilman miesseuralaista. Puhumattakaan satojen vuosien takaisista kauheuksista, naisten holhoamisesta ja siitä, kun oma isä tai veli päätti heidän elämässään aivan kaiken. Joissakin kulttuureissa näin on vieläkin. Länsimaissa ei- ja miksi? Siksi, koska nainen itse nosti asiasta metelin ja kävi taistoon sitä vastaan, että saisi opiskella, tehdä töitä ja vaikka pitää niitä vitun housuja, jos huvitti. Suomessakin muistetaan "sinisukat", joita pilkattiin, ja sanomalehteen kuvitettiin kuva ylioppilaslakkia pitävästä naisesta, jolla on silmälasit ja tupakka. Se oli sen ajan (1900-luvun) kauhistus ja suuri naurunaihe. Sopii tätä(kin) miesten pienessään päässään miettiä; miltä tuntuisi itse olla tuollaisessa asemassa? Se, että kukaan ei uskoisi sinuun, kouluun et pääsisi tai jos pääsisit etuoikeutettuna (Suomessakin anottiin erivapautta sukupuolesta aikoinaan, jotta nainen pääsi opiskelemaan), niin siellä oppisit vain sukupuolellesi "sopivia" asioita kuten taloustöitä, ruoanlaittoa ja ompelua. Koko olemassaolosi olisi toista sukupuolta varten, jota ensin edustaisi isäsi ja myöhemmin oma miehesi.



Miehet tykkäävät jauhaa paskaa, koska eivät tunne historiaa ja nauravat feministiagendalle. Tietämättömänä sitä saakin hyvät naurut, totuus yleensä vie hymyn naamalta.



Ps. Jos teitä miehiä vituttaa oma joustamaton roolinne, miksi ette pyri aktiivisesti muokkaamaan sitä? Jääkää kotiin hoitamaan lapsia, laittakaa töihin vaaleanpunainen paita, uskaltakaa itkeä kun itkettää (älkääkä ryypätkö).

Meinaatko, että nainen on olento, joka ei koskaan kärsi? Ei menetä ketään? Ei satuta itseään? Kuule ihan tiedoksesi että samat menetykset, kivut ja tuskat mekin koetaan. On lisäksi ihan fyysistä kipua, jota yksikään mies ei tule peruselämänsä aikana kokemaan. Mm. synnytys. On hauska vitsailla naisen katkenneesta kynnestä kun ei itse pidä itsestään huolta ja sitten on polvet paskana viisikymppisenä, tietty. Sitä vaan ei suostuta näkemään, että nainen on itse nostanut kissan pöydälle: hän haluaa elää pitkään ja terveenä, jotta mm. näkee lapsenlapsensa.



Samoin jahkailu naisten rooleista ja niiden sallivuudesta on täyttä paskaa. Vielä sata vuotta sitten naisen ei sopinut käyttää housuja; 70-luvulla ei suomalaisella naisella ollut oikeutta mennä ravintolaan ilman miesseuralaista. Puhumattakaan satojen vuosien takaisista kauheuksista, naisten holhoamisesta ja siitä, kun oma isä tai veli päätti heidän elämässään aivan kaiken. Joissakin kulttuureissa näin on vieläkin. Länsimaissa ei- ja miksi? Siksi, koska nainen itse nosti asiasta metelin ja kävi taistoon sitä vastaan, että saisi opiskella, tehdä töitä ja vaikka pitää niitä vitun housuja, jos huvitti. Suomessakin muistetaan "sinisukat", joita pilkattiin, ja sanomalehteen kuvitettiin kuva ylioppilaslakkia pitävästä naisesta, jolla on silmälasit ja tupakka. Se oli sen ajan (1900-luvun) kauhistus ja suuri naurunaihe. Sopii tätä(kin) miesten pienessään päässään miettiä; miltä tuntuisi itse olla tuollaisessa asemassa? Se, että kukaan ei uskoisi sinuun, kouluun et pääsisi tai jos pääsisit etuoikeutettuna (Suomessakin anottiin erivapautta sukupuolesta aikoinaan, jotta nainen pääsi opiskelemaan), niin siellä oppisit vain sukupuolellesi "sopivia" asioita kuten taloustöitä, ruoanlaittoa ja ompelua. Koko olemassaolosi olisi toista sukupuolta varten, jota ensin edustaisi isäsi ja myöhemmin oma miehesi.



Miehet tykkäävät jauhaa paskaa, koska eivät tunne historiaa ja nauravat feministiagendalle. Tietämättömänä sitä saakin hyvät naurut, totuus yleensä vie hymyn naamalta.



Ps. Jos teitä miehiä vituttaa oma joustamaton roolinne, miksi ette pyri aktiivisesti muokkaamaan sitä? Jääkää kotiin hoitamaan lapsia, laittakaa töihin vaaleanpunainen paita, uskaltakaa itkeä kun itkettää (älkääkä ryypätkö).

Kun omassa tuttavapiirissä nimenomaan naiset on pääosin niitä aikuisia vastuunkantajia, ja monessa tapauksessa mies on sellainen että kantaa vastuuta kun itseä huvittaa, mutta ei pidä yllä esim. lapsiperheen arjen jatkuvuutta ja tylsiä rutiineja. Niissä asioissa, jotka minusta vaativat suurta aikuisuutta, usein tarvitaan naista. Mies voi pelata tietokoneella, katsoa jääkiekkoa, mennä kaverien kanssa kaljalle, mitkä minusta on monella tapaa lapsimaista asennetta. Naisen pitää olla aikuinen ja hoitaa se mikä vanhemman on pakko.

mitä ap tarkoittaa kukkaismaailmalla ja miesten vaativammalla maailmalla. Onko työsi sellaista, jossa on valtavia vastuita ja vaikeita tilanteita? Kadehditko naisia, jotka ovat kotona tai jossain helpossa työssä ja ajattelet, että he elävät helpossa höpöhöpö-maailmassa?

sairaanhoitajana vankimielisairaalassa ja sen ohella vastannut yksinhuoltajana kahdesta lapsestani, leskeksi jäin kun lapset olivat 3 ja 2. En meikkaa enkä harrasta mitään mitä voisi luokitella sanalla "naisellinen". Jos joku tunnistaa mut tästä niin aivan samantekevää.

Potilaissani, etenkin niissä paranoidisimmissa, on hyvin monia misogynistimiehiä ja vastaavaa horinaa mitä ap kirjoitti olen jo aivan paatunut kuuntelemaan :D.

Minusta vain vaikuttaa että naisten sisäinen maailma on lähempänä lapsen kuin miehen maailmaa ja tämä on luonnollista koska yksi naisen elämäntehtävistä on samaistua lapsiin(sa). Lapsimainen nainen on miehenkin mielestä viehättävä.

Niin, nainen pystyy ymmärtämään vaistomaisesti lapsen maailmaa, kuitenkaan menemättä mukaan siihen. Läheskään kaikki miehet eivät siihen välttämättä pysty, vaan koska ovat ilmeisesti niin lapsen tasolla, menevät siihen nimenomaan lapsen tasolla mukaan. Esim. oma mieheni jos pelaa lasten kanssa jotain lautapeliä, menee niin sisään siihen peliin että hänen on PAKKO voittaa tai hän kiihtyy ja käy huonotuuliseksi, ja alkaa kiukutella lapsillekin. Minä taas säilytän aikuisen asenteeni ja tajuan että peli ei ole vakavamielinen kilpailu voitosta vaan lapselle kivaa tekemistä ja kasvattavaa puuhaa, joten minun ei pidä alkaa kasvatettavan kanssa siinä kiistelemään.

Ja usein ainakin mun mies myös kiukuttelee itse kuin olisi yksi lapsista. Jos vauva huutaa tai on muuta häiriötä niin sitä on ilmeisesti miehen kovin vaikeaa kestää tai ymmärtää muuta ratkaisua kuin että "etkö sä voi tukkia jotenkin sen turpaa" tai "minä lähden nyt ulos, ei tätä hullunmyllyä jaksa erkkikään". Naisena sitä pystyy ymmärtämään ettei pieni lapsi piinaa vanhempia piruuttaan, ja tajuamaan että hyvin sen ohimenevän metelin kestää ja jaksaa lohduttaa lasta.

Aivan kuten lapsi, nainen keskittyy omaan terveyteensä ja itselleen mukaviin asioihin.

Mies voi saada tilapäisen tuulahduksen tuollaisesta olotilasta käsittelemällä pehmoleluja ja näkemällä veikeästi muotoiltuja leluja, jolloin miehenkin mieliala voi tilapäisesti herkistyä ja pehmentyä.

Nimenomaan naiset monesti EIVÄT keskity itseensä, vaan puurtavat itsensä uuvuksiin varsinkin lasten ollessa pieniä.

Olet kyllä ihan harhateillä noiden pehmolelukommenttiesi kanssa. Joku jo mainitsikin, että usko tai älä: naiset kärsivät ihan yhtä lailla stressistä, murheista ja ahdistuksesta kuin miehet. Ja monesti vielä siitä ylimääräisestä lapsesta, joka täytyy väkisin pakottaa osallistumaan kodin yhteisiin velvollisuuksiin.

Mies voi saada tilapäisen tuulahduksen tuollaisesta olotilasta käsittelemällä pehmoleluja ja näkemällä veikeästi muotoiltuja leluja, jolloin miehenkin mieliala voi tilapäisesti herkistyä ja pehmentyä.

just nyt mies joka kavereineen oikeasti FANITTAA veikeästi muotoiltuja My little ponyjä ja on omasta halustaan kahden lapsen koti-isä. Eikä siinä kaikki: vaimo tienaa tuplasti mua paremmin eikä ole yhtään sellainen mitä väität. Eikä siinäkään vielä kaikki: en ole ollenkaan ahdistunut enkä fallostele, pullistele tai harrasta kamppailulajeja. Pitäskö sun lähtee välillä reaalimaailmaan...Henry?

Mitä hittoa Mies1985 tekee täällä?!

- kyky kantaa lapsi, synnyttää ja imettää

- kyky huolehtia jälkipolvista

viisaus ja älykkyys

- kyky nhdä asioiden yhteyksiä

- kyky ymmärtää ihmisiä

- kyky luoda kauneutta ja kodikkuutta maailmaan

- kyky kannatella humaaneja arvoja

- kyky neuvotella

- kyky tehdä demokraattisia päätöksiä

- pehmeys, joho yhdistyy lujuus

- sitkeys

- kyky ottaa huomioon muut ihmiset

- moraalin perustuminen ihmisarvoon

- yhteistyökyvyn arvostaminen ja hallitseminen ohi vallanhimon



Jokainen nainen on ainutlaatuinen. Mies ei voi muuttua naiseksi. Lapsi ei ole nainen.

kukkaismaailmaan pääsee? Olen nainen mutta mulla ei ole tuommoisesta maailmasta hajuakaan. Ei kyllä olisi varmaan mun tilanteessa mahdollistakaan "taantua lapsen maailmaa kohti", minulla kun on kuitenkin vaativa työ ja olen kahden lapsen yksinhuoltaja...

kauan työskennelleenä uskallan olla ap:n kanssa vankasti eri mieltä. Ensinnäkin naiset hoitavat yhteiskunnassamme ne kaikista raskaimmat työt sosiaali- ja terveydenhuollon parissa.



Lastensuojelun puolella tein huomion että iso ongelma perheissä ovat epäkypsät miehet jotka eivät omaksu aikuisen roolia, vaan heittäytyvät yhdeksi lapseksi lasten joukkoon kuin yhtenä sisarena ja saattavat riidellä uhmaikäisten kanssa jopa unohtaen omat fyysiset voimansa, vakavin seurauksin. Miesten kärsivällisyys pettää lasten kanssa paljon useammin kuin naisilla, jotka tuntuvat paljon helpommin kykenevän etäännyttämään ärtymyksen tunteet kun lapset tai mies kiukuttelevat ja suhtautumaan tilanteisiin neutraalisti.



Teinipojissa on kehittymätöntä itsekontrollia ja häiriökäyttäytymistä paljon enemmän kuin samanikäisten tyttöjen keskuudessa ja poikien "leikki-ikä" kestää tyttöihin verrattuna todella kauan.



Kaiken kaikkiaan, naisten odotetaan kantavan teoistaan enemmän vastuuta, mutta miehet voivat valita "pojat ovat aina poikia" asenteen ja heittäytyä niin sanotusti hunningolle. Varsinkin nuorisotyöttömissä sekä keski-ikäisissä matalakoulutetuissa pitkäaikaistyöttömissä on paljon miehiä joita vastuunotto elämästä ei ole koskaan kiinnostanut ja päivät kuluvat samanhenkisten miesporukoiden kanssa maleksiessa ja ryypätessä. Näitä porukoita on sosiaalitoimistojen aulat täynnä joka kaupungissa.

Mä luulin että tää ois ollu joku vastaava ku se pimpulikamu-ketju :(

Mä luulin että tää ois ollu joku vastaava ku se pimpulikamu-ketju :(

koskaan ennalleen sen pimpuliketjun lukemmisen jälkeen:D

Mut on tämä kukkaisketjukin melko hämärä.

Sen verran sekavaa ettei kaikki ihan ensilukemalta valkene. Joo on se kiva et nainen voi väkräillä kynsiään tai pikkupikkupikkukotiaan ja ok jos niin haluaa. Mut lapsen on kyllä hätää kärsimässä jos äiti haluaa itse ole pikku kukkaiskeijuliini. naisellisuus on ihanaa, herkkyys ja kauheuskin, mutta kyllä aika lähellä mielenhäiriötä tai syrjäytymistä, jos ei yhtään ole maskuliinista otetta ja jalat maassa. Myös naisella on lihallinen, raivoisa, aktiivinen puolensa ja jos ei ole niin on kyllä jäänt jonnekin pikkutyttösyndrooman syövereihin. naisen on syytä olla kiinnostunut myös ympäröivästä maailmasta, koska siinä hän elää. Jos keskittyy pelkiin ruusunnuppuihin, niin ei ole kauheasti mahdollisuuksia selvitä elämän vastoinkäymisistä.

kukkaismaailmaan pääsee? Olen nainen mutta mulla ei ole tuommoisesta maailmasta hajuakaan. Ei kyllä olisi varmaan mun tilanteessa mahdollistakaan "taantua lapsen maailmaa kohti", minulla kun on kuitenkin vaativa työ ja olen kahden lapsen yksinhuoltaja...

Lapset ovat kuitenkin sellainen taakka jonka jokainen niistä maininnut nainen tässä ketjussa on itse ottanut taakakseen.

Ja nainen saa lapsen käyttäytymällä kuin vanhempi lapsi (kunhan hallitsee suolen ja rakon toiminnan) ja laittamalla ne keinotekoiset ulkonäköehostukset päälle niin mies on täpinöissään. Ei miehille tule se lapsi ja perhe ilmaiseksi kuin naiselle vaan miehen pitää nimenomaan esittää aikuisempaa ja haavoittuvattomampaa kuin edes on.

Miehet tykkäävät jauhaa paskaa, koska eivät tunne historiaa ja nauravat feministiagendalle.

Feministit ovat jo hyvän aikaa sitten tehneet itsensä tarpeettomiksi, mikäli tavoitteena oli sukupuolten tasa-arvo. Mikäli taas tavoitteena oli naisten ylivalta niin silloin duunia teillekin piisaa vielä.

Ja nyt puhun tietysti Suomesta enkä vaikka Intiasta tai Afganistanista.