Kumpi mielestäsi pahempi? Keskivaikea masennus vai paha pakko-oireinen häiriö?

Paranemista ja voimia sulle! t. vaikeasta masiksesta ja PAHASTA pakko-oireilusta parantunut

Sairauden vaikeusaste diagnoosissa riippuu siitä, kuka sairauden diagnosoi ja miten asiaa katsoo, siitä, minkälainen päivä sattuu olemaan diagnoosintekohetkellä ym. Eli jos toisella on vaikea masennus ja toisella lievä tai keskivaikea, niin turha niitä on verrata, koska lievempi voi olla pahempi tai pahempi lievempi kun se diagnoosintekohetki on mennyt ohi. Sama juttu tietysti siinä vertailussa, onko masennus pahempi kuin OCD.

Näitä asioita kun ei mitata verikokeella ja arvojen perusteella laiteta diagnoosia paperiin.

Keskivaikeamasennus.



Heti kun pääsin työkyvyttömyyseläkkelle ja jätin kaikki

masennuslääkkeet pois, lähti myös masennus:)



Nyt voin hyvin:)

Parempi ilman.



Vertailla ei voi, kaikki vaikuttaa: oireet, ihmisen historia, kyky käsitellä ongelmiaan jne.

mutu-tuntumalta: eikö "paha" pakko-oireinen häiriö rajoittaisi elämää enemmän kuin keskivaikea masennus?

OCD pahempi

mulla on molemmat, ja kyllä mä luulen, että pakko-oireet rajoittavat enemmän.

itsellä ollut keskivaikea masennus, enkä miellä sitä nyt ihan niin kamalaksi asiaksi...

Sanon OCD.



Pystyn kuitenkin elämään suhteellisen normaalia elämää.

tosin kaverillani keskivaikea masennus johti itsemurhayritykseen, joten ei sekään nyt ihan pikkujuttu ollut. On tietysti mahdollista että hän olisi saattanut tehdä saman vaikka olisi pakko-oireinenkin.

mulla on molemmat, ja kyllä mä luulen, että pakko-oireet rajoittavat enemmän.

Ja sanon, että masennus vaikeuttaa elämää enemmän. Tosin uskon, että seuraava diagnoosi onkin vähintään vaikea masennus.

Syy: joka ainoa ilta kun menee nukkumaan, toivoo, ettei heräisi, ihan vaan siksi, ettei vaan jaksa elämää itsessään. Kenenkään kuulumiset ei kiinnosta pätkän vertaa. Kaikki on IHAN SAMA. Mikään ei herätä mitään tunteita. Joka päivä vaan olen olemassa, siinä se. Syytä ei ole, enkä niitä edes jaksa kaivata. Päivät vaan soljuu ohi, kuukaudet vaihtuu ja mä vaan OLEN.

Tosin mulla on vielä paniikkihäiriökin, joten mulle pelkkä ulko-ovesta pihalle astuminen on vaikeaa, ja kaupassa en pysty käymään ollenkaan. Se on pahin.

että pakko-oireinen häiriö on paljon vaikeampi. kumpikaan ei todellakaan miellyttäviä

sairauksia, mutta jos näistä valita pitää, niin pakko-oireilu on PALJON pahempi.

mulla on molemmat, ja kyllä mä luulen, että pakko-oireet rajoittavat enemmän.

Ja sanon, että masennus vaikeuttaa elämää enemmän. Tosin uskon, että seuraava diagnoosi onkin vähintään vaikea masennus.

Syy: joka ainoa ilta kun menee nukkumaan, toivoo, ettei heräisi, ihan vaan siksi, ettei vaan jaksa elämää itsessään. Kenenkään kuulumiset ei kiinnosta pätkän vertaa. Kaikki on IHAN SAMA. Mikään ei herätä mitään tunteita. Joka päivä vaan olen olemassa, siinä se. Syytä ei ole, enkä niitä edes jaksa kaivata. Päivät vaan soljuu ohi, kuukaudet vaihtuu ja mä vaan OLEN.

Tosin mulla on vielä paniikkihäiriökin, joten mulle pelkkä ulko-ovesta pihalle astuminen on vaikeaa, ja kaupassa en pysty käymään ollenkaan. Se on pahin.

...sitten kun tuohon kakkuun vielä pakko-oireet, niin avot...

Paranemista ja voimia sulle! t. vaikeasta masiksesta ja PAHASTA pakko-oireilusta parantunut

Ihan näin mutuna.