Onko tämä vihdoin SE kevyempi vuosi...

Nyt otan itseäni niskasta kii. Tää ei oo laihdutuskuuri vaan elämänmuutos jossa rpesahdukset sallitaan. Tosin ties monettako kertaa.... Nyt on vaan pakko. Olo on niin kömpelö, tukkoinen ja RASKAS.

Ylipainoa on liikaa; muutamassa vuodessa lihoin parikymppisenä 30-40 kiloa. Nyt ne pitäs saada pois, lopullisesti. Mies mulla on nyt tällä kertaa tukena; ekaa kertaa uskalsin sillekin myöntää että nyt on tehtävä MUUTOS. Ääneen sanominen helpotti; nyt mulla on joku joka potkii persiiseen. Toivottavasti.

Toissa keväänä sain kymmenisen kiloa pois. Mutta rytinällähän ne tuli takas. Miten sitä oppisi olemaan itselle samalla armollinen sekä tiukka? Pitäis osata nauttia elämästä muutenkin kuin sen jatkuvan syömisen muodossa. Liikunta, ainakin vielä, on kauhistus.

Josko nyt osaisin aloittaa hillitysti etten heti alkumetreillä, tai grammoilla, läkähdytä itseäni pitämällä mieletöntä nälkäkuuria vaan tajuaisin jo, aikuinen ihminen, että tässä on loppuelämä aikaa; opetella syömään terveellisesti ja liikkumaan.

Miksi minä sitten haaveilen ihmeestä; ihan kun se vaaka ryminällä menisi alas.....



En tiiä miks tänne tän rustasin, mutta helepotti. Nyt on suuntana uus elämä. Tää mamma tekee sen; tästä eteenpäin. Vaikka mutkia tulee niin elämäähän tää vaan on; sinnillä eteenpäin; kilot lähtee tonnikeijulta.