Lue keskustelun säännöt.
19-vuotiaani aikoo jättää koulut kesken, apua!
06.01.2013 |
Eli poikani aikoo lopettaa ammattikoulun jota on käynyt vuoden, ja alkaa tuttavan yrityksessä kuorma-autokuskiksi. Asumme syrjäseudulla joten poika on muuttanut jo omilleen koulun takia, ja kuulemma vakaa tulotaso ja työnteko houkuttaa enemmän kuin koulun loppuun käyminen.
Minua tuollainen päätös pelottaa suuresti. Asia on ristiriitainen, sillä tietenkin olen ylpeä että pojalla on niin suuri halu päästä töihin ja etenemään urallaan. Logistiikka-alalle on aina halunnutkin, ja nyt ajatus kuorma-autokuskin paikasta tuntuu hänestä hienolta. Siitä huolimatta hirvittää, sillä koulutus on nykyään niin arvossapidetty asia, en tunne ketään nuorta jolla ei olisi jonkinlaista koulutusta. Armeijasta poika aikoo hankkia ammattipätevyyden jotta voi ajaa suuriakin ajoneuvoyhdistelmiä. Mutta eihän se ole sama kuin ammattikoulututkinto, vai onko? En minä näistä pysy enää kärryillä :( Minä ja mieheni olemme molemmat yliopiston käyneitä, minä olen maisteri ja mieheni tohtori, joten ihmetyttää miksi poikaa ei koulu kiinnosta ollenkaan.
Mitä voisin asialle tehdä? Vai ylireagoinko? Onko pojallani tulevaisuutta ilman tutkintoa, tai sillä ammattipätevyydellä jos sellaisen armeijan kautta saa? En halua olla ylikontrolloiva vanhempi, mutta en myöskään halua antaa lapseni tehdä huonoja päätöksiä. Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (53)
niin sen kun marssii tietyn ajan jälkeen sen kanssa ajamaan pitkän. Ennen vanhaa ainakin sai tietyn "harjottelun" jälkeen mennä suorittamaan tutkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteleppa maalaisjärjellä, kun poikasi on ajanut 20-vuotta rekkaa, niin mitä väliä sillä on onko hänellä koulutusta vai ei? luuletko sinä että papereita täyttämällä ja kirjaa opettelemalla opitaan tuo työ eli teorialla vai sillä että sitä juttua käytännössä tehdään? kumman itse ottaisit mielummin töihin: A) sellaisen jolla on alasta 20-vuoden kokemus ja hyvät suositukset? vai B) sellasen jolla on kädessään vain paperit mutta käytännön kokemus 0?
On tietty tärkeää ja hienoa että niitä kokemattomiakin kuskeja palkataan oppimaan ajamista ihan käytännössä sitten, näin riittää alalla työntekijöitä muutenhan loppuisi kesken jos ei uutta porukkaa oteta sisään kun edelliset vanhenee ja jää töistä pois..
Mutta haluan hahmottaa sulle, että pidemmän päälle kun on tarpeeks työkokemusta siellä alla, niin ei tarvitse papereista saarnata.
Turha sinun on myöskään ihmetellä sitä jos poika ei halua opiskella päntätä, ei kaikki ole sellaisia ihmisiä kuin sinä ja miehesi. Lapsesikaan ei ole täysin kopio sinusta ja miehestäsi. Hänellä on oma luonteensa ja omat halunsa.
Ja oletpa oksettava kun jostakin streotypioista saarnaat ja huolehdit, hyi miten ylimieliseltä ihmiseltä kuulostatkaan! ei ainakaan koulutus ole sulle paljon älykkyyttä tuonut kun halveksit...
t. äiti joka on siivooja ja mies nimenomaan ajaa rekkaa
" Siinä mielessä en moiti poikaa, mutta koulun lopettaminen on nykyään niin harvinainen ja paheksuttu ratkaisu etten sitä hänelle toivoisi. "
t. siivooja äiti
" Siinä mielessä en moiti poikaa, mutta koulun lopettaminen on nykyään niin harvinainen ja paheksuttu ratkaisu etten sitä hänelle toivoisi. "
t. siivooja äiti
Se, että sen sanoo ääneen ei tee kenestäkään ylimielistä.
Lienet samaa ikäpolvea kuin minä, joka päätyi työelämään koulutusputken kautta ja putken ensiaskel päätti sen mitä putken päästä plupsahti. Nyt olen huomannut että kykyään koulutusputket ovatkin limittäisiä ja lomittaisia. Vuosienkin työnteon jälkeen on mahdollista uudelleenkouluttautua uudelle alalle. Tuttavani esim jäi työttömäksi nelikymppisenä ja muutosturvalla suoritti täysin toisen alan amk-tutkinnon ja työllistyi.
Ole ylpeä poikasi työhaluista, kunnon työmies löytää aina paikkansa! Ja jos joskus mieli halajaa takaisin koulunpenkille, niin sekin onnistuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin eroaa koulusta, sitten työttömäksi työnhakijaksi ihan virallisesti ja sitten tuttava ottaa lafkaansa oppisopimuksella. Kaikki hyötyvät, tuttava saa tukea yhteiskunnalta ja poika palkkaa ja päälle ammattitutkinnon.
Mutta oma juttuni se ei ole ollut, olen tällä hetkellä 42-vuotias ja 16-vuotiaana menin töihin, aloitin nuo siivoojan työt ja tähän päivään mennessä olen edennyt ihan hyvin silläkin uralla ja tienaan mukavasti. :)
Miehellänikään ei ole peruskoulun lisäksi kummempia koulutuksia. Lukiota hän on käynyt, minkä jätti kesken kun ei innostanut enää ja sitten käynyt joitakin kursseja ja sen jälkeen päässyt auton rattiin.
Hyvin meillä on mennyt.
Vanhin lapsistamme on nyt 17-vuotias ja nuorempi 12-vuotias. Esikoinen lähti jatkokoulutukseen mutta vaikka olisi päättänyt alkaa tekemään heti töitä jos niitä tarjolla olisi ollut, en olisi pahastunut. Jokaisen täytyy saada kulkea se oma tie.
Asenteesi valitettavasti kuulosti kuitenkin halveksivalta.
t. siivooja äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se poikasi nyt amiksessa opiskelee? Välivuotta kannattaa hänelle ehdottaa, eihän se velvoita palaamaan kouluun mutta mahdollisuus siihen kuitenkkin on.
Monelle halu opiskella tulee vasta kun on ollut isommin kouluja käymättä töissä riittävän kauan, ikä on tuonut vähän enemmän viisautta ja halua laajentaa ympyröitä.
Ex-mieheni mm. lähti opiskelemaan vasta 30-vuotiaana oltuaan kymmenisen vuotta töissä. Siihen aikaan pääsi vielä kesätöiden kautta vakituiseksi työssä oppimalla (ei siis varsinaista oppisopimuskoulutusta vaan täydellä palkalla). Hän sitten kyllästyi kun ei riittänyt haasteita vaikka saikin parempaa palkkaa kuin minä (minulla akateeminen tutkinto).
Mä olisin Kauhuissani jos oma lapseni päättäisi jättää koulut käymättä. Jokin tutkinto tai ammatti pitää olla. Mitä jos iskee selkävaivat eikä voi 10v kuluttua ajaa? Vähän ikävää on lähteä yli kolmikymppisenä perheenisänä johonkin amikseen vaikka kuinka "voihan myöhemminkin opiskella".
Mulla on ehdoton asenne tähän, jos haluaa apuja kotoa on opiskeltava ammatti. En usko että minunkaan poika mihinkään yliopistoon menee mutta ammatti on hankittava. Muuten menee kaikki taloudellinen tuki kotoa pois. Tarjolla olisi ilmainen asunto mutta sillä on toisenlainen ehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai mitä hän on tehnyt aikaisemmin tossa 16-18v?
" Ap mä sympatiseeraan sua
Mä olisin Kauhuissani jos oma lapseni päättäisi jättää koulut käymättä. Jokin tutkinto tai ammatti pitää olla. Mitä jos iskee selkävaivat eikä voi 10v kuluttua ajaa? Vähän ikävää on lähteä yli kolmikymppisenä perheenisänä johonkin amikseen vaikka kuinka "voihan myöhemminkin opiskella".
Mulla on ehdoton asenne tähän, jos haluaa apuja kotoa on opiskeltava ammatti. En usko että minunkaan poika mihinkään yliopistoon menee mutta ammatti on hankittava. Muuten menee kaikki taloudellinen tuki kotoa pois. Tarjolla olisi ilmainen asunto mutta sillä on toisenlainen ehto. "
Tietty hyvään suuntaan haluat pökkiä lasta eteenpäin, mutta eikö se pitäisi hoitaa neuvomalla ja keskustelemalla ja sitten lapsi tekee ne ratkaisut mitkä parhaimmaksi näkee. Etenkin jos on täysi-ikäinen henkilö kyseessä, ala-ikäinen voi tietysti vaatiakin vähän jämptimpää ohjausta..
Ja onnekkaita kannattaa olla siitä, että meillä on mahdollisuus kolmekymppisenäkin vaihtaa alaa ja kouluttautua jollekkin sopivammalle alalle jos sattuukin tulemaan selkävaivaiseksi :) ei se ole sen kauheampaa lähteä silloinkaan sinne amiskaan istumaan, riippuu millaisen asenteen itse taas otat siihen hommaan.
t. siivooja äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai mitä hän on tehnyt aikaisemmin tossa 16-18v?
Aloitti sen peruskoulun jälkeen meidän vanhempien toiveesta, mutta lopetti melko pian. Jonkin aikaa teki sitten töitä, huonolla palkalla ja huonossa asemassa kun ei edes ajokorttia omistanut. Sitten aloitti ammattikoulun ja nyt tosiaan on lopettamassa senkin.
Joku täällä jo kysyikin että mitä alaa opiskelee: logistiikan perustutkintoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiukkapipo.
" Aloitti sen peruskoulun jälkeen meidän vanhempien toiveesta "
ETTÄ IHAN TEIDÄN TOIVEESTA?
Onneks meillä ei noin kasvateta lapsia, vaan kasvatetaan siihen, että valitsevat sen työn tai opiskelualan elämälleen mitä oikeasti tuntuu että haluaa tehdä. Lukioonkin meillä olisi saanut mennä, mutta tytöllä ei ollut siihen intoa. Lähti amiskaan suosikki linjalleen, 6-vuotiaana jo ilmotti alkavansa tekemään sitä tiettyä työtä ja mieli ei ole muuttunut. Jännää. Jotkut ne jo tietää nuorena. :) oli tietty muitakin vaihtoehtoja, mutta oli tuo yksi pysynyt ylitse muiden. Pojalla vasta edessä ylä-aste, että ei hänen tarvitse ainakaan vielä hetkeen harkita että mitä lähtisi aikuisena tekemään, mutta kerkeäähän tuota vielä..
Noin sitä juuri kasvaa niitä onnettomia lapsia, kun vanhempien mielyttämisen halu on tärkeämpi ja tehdä sitä työtä mitä vanhemmat haluaa juuri sun tekevän, ettei mene vaan imago, eikä anneta lapsen vapaasti itse valita sitä suuntaa mitä haluaa elämällään tehdä.
Eli hienohelmat haluaa hienohelma kakaroita, vaikka eivät tajua että yhteiskunnan perusasiat pyöriikin rattaillaan eteenpäin ennemmin duunareiden ansiosta. :) sitten salaa siellä seläntakana varmasti halveksitaan minunkin tapasia siivoojia että " voi totakin ei kouluttautunutta naisraukkaa. ällö lattioiden luuttuaja, syljempä tahalleni nyt tuohon hänen eteen kun olen itse niin akateeminen ja tuplasti hänen yläpuolellaan. " just, voinhan mä siivoamisenkin lopettaa teidän toimistotiloissa ja sairaaloissa, haluatteko sitten paskassa elää vai siivoatteko itse työpäivän päätteeks? :)
t. siivooja äiti
Kaikki ei ole.
Meillä toimistossa se siivoja ei ainakaan edes siivoa, sitä siis tuskin huomaa, onko vai ei.
Eikä ollut henkilökohtaista, kunhan totesin.
että se kuinka hyvä on hommassaan on toki tärkeintä mutta jos ei ole mitään ammattitutkintoa suorittanut niin ainakin minä työnantajana laitan viimeiseksi hakemuksissa. Siksi koska se ettei saa mitään suoritettua loppuun kertoo myös ihmisestä aika paljon, eli tiukan ja tylsän paikan tullessa isketään hanskat tiskiin. Suomessa kun saa kahden vuoden istumisella ihan kelpo tutkinnonkin ja täten osoittaa kykyä ja kiinnostusta johonkin. Hakijoita on niin paljon ihan hanttihommiinkin että hirvittäisi nuori jolta jää sekä lukio että ammattitutkinto kokonaan pois.
ja tiukkapipo.
" Aloitti sen peruskoulun jälkeen meidän vanhempien toiveesta "
ETTÄ IHAN TEIDÄN TOIVEESTA?
Onneks meillä ei noin kasvateta lapsia, vaan kasvatetaan siihen, että valitsevat sen työn tai opiskelualan elämälleen mitä oikeasti tuntuu että haluaa tehdä. Lukioonkin meillä olisi saanut mennä, mutta tytöllä ei ollut siihen intoa. Lähti amiskaan suosikki linjalleen, 6-vuotiaana jo ilmotti alkavansa tekemään sitä tiettyä työtä ja mieli ei ole muuttunut. Jännää. Jotkut ne jo tietää nuorena. :) oli tietty muitakin vaihtoehtoja, mutta oli tuo yksi pysynyt ylitse muiden. Pojalla vasta edessä ylä-aste, että ei hänen tarvitse ainakaan vielä hetkeen harkita että mitä lähtisi aikuisena tekemään, mutta kerkeäähän tuota vielä..
Noin sitä juuri kasvaa niitä onnettomia lapsia, kun vanhempien mielyttämisen halu on tärkeämpi ja tehdä sitä työtä mitä vanhemmat haluaa juuri sun tekevän, ettei mene vaan imago, eikä anneta lapsen vapaasti itse valita sitä suuntaa mitä haluaa elämällään tehdä.
Eli hienohelmat haluaa hienohelma kakaroita, vaikka eivät tajua että yhteiskunnan perusasiat pyöriikin rattaillaan eteenpäin ennemmin duunareiden ansiosta. :) sitten salaa siellä seläntakana varmasti halveksitaan minunkin tapasia siivoojia että " voi totakin ei kouluttautunutta naisraukkaa. ällö lattioiden luuttuaja, syljempä tahalleni nyt tuohon hänen eteen kun olen itse niin akateeminen ja tuplasti hänen yläpuolellaan. " just, voinhan mä siivoamisenkin lopettaa teidän toimistotiloissa ja sairaaloissa, haluatteko sitten paskassa elää vai siivoatteko itse työpäivän päätteeks? :)
t. siivooja äiti
Poika aloitti lukion koska ei muutakaan keksinyt, ja me vanhemmat toki suosittelimme lukiota joka avaa ovet muihin kouluihin. Meille oli ok se kun poika lopetti lukion, koska aikoi silloin hankkia ammattikoulututkinnon. Minulla ei olisi ongelmaa sen kanssa että poikani on "duunari", mutta olen kyllä huolissani hänen tulevaisuudestaan jos hän ei hanki mitään virallista tutkintoa.
Eli älä enää tule sanomaan että minä olen ylimielinen tai duunareita halveksiva, haluan vain ja ainoastaan poikani parasta ja mielestäni hänelle olisi parhaaksi se, että edes jokin tutkinto löytyisi. Sillä ei ole niin väliä onko tuo tutkinto ammattikoulusta vai yliopistosta.
Ap
mitä sinä oikeasti haluat, mutta ei välttämättä lapsesi?
Sulla on varmaan sanomista sitten lapsilukuunkin, milloin ne lapset tehdään, mitä niille puetaan ja kenen kanssa ne tehdään?
Et varmasti olisi tyytyväinen jos poikasi kumppani tulisi olemaan ammatiltaan siivooja vaikka olisi kuinka hyvä ihminen.
Osaan kuvitella ap:n deittisivustolle Eliittikumppani.fi, " haemme korkeatasoista seuraa " , Saul Schubak " Emme tue heikomman aineen lisääntymistä " wink.
t. siivooja äiti
Sä et nyt vaikuta kovinkaan tyytyväiseltä elämääsi ja epäilet kaikkien halveksivan sua. Ei anna kovinkaan ruusuista kuvaa.
Entä jos poikasi hommaisi työn ohessa oppisopimus-pohjaisen ammattitutkinnon.
Silloin pojan ei tarvitsisi luopua työpaikasta ja opinnot hoituisivat työtä tehdessä