Lue keskustelun säännöt.
Mistä elämänkumppani???
06.01.2013 |
Onko muita yksineläviä, jotka eivät koe elämäänsä tyydyttäväksi ilman jokapäiväistä elämänkumppania? Olen pitkän ja lopulta vaikeankin suhteen läpikäynyt 50+ nainen. Ystäviä on ja menojakin taloudellisen tilanteen sallimissa puitteissa. Elämästä puuttuu kuitenkin se KUMPPANI. En ole yksinelävää sorttia. Elämä itsessään pitäisi olla nautittavaa, mutta minulle joka päivä on tsemppaamista. Mistä tyytyväisyys ja onni elämään?!
Kommentit (5)
Mä olen ollut 30 ikäiseksi sinkku ja sitten perään 20v parisuhdetta. Edelleenkään en osaa sanoa kumpi olotila on parempi? Puolensa nimittäin on kummassakin.
Olen myös sitä mieltä että fyysisesti miellyttäviä kumppaneita löytyy vaikka kuinka monta kun vaan on pyydystämässä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ihan toinen juttu on senjälkeen löytää yhteinen sävel sen kumppanin kanssa. Valtavan paljosta joutuu myös luopumaan toisen hyväksi ja paljon pitää tehdä kompromisseja. Tekevätkö nuo onnelliseksi? En usko.
Tilanteessa jossa sitä kumppania ei niin määrätietoisesti etsi ja on jo ennestään onnellinen ja tasapainossa se potentiaalinen kumppani saattaakin löytyä helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman liian isot odotukset parisuhteelle.
Perusajatuksen pitää olla se, että on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Ei toinen ihminen voi automaattisesti tehdä onnelliseksi. Sillä omat haasteensa on siinäkin, että kohtaa ihmisen, jonka kanssa viihdyt ja jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat.
Minusta on ihan normaalia, että joillain ihmisillä, kuten itsellänikin, on sellainen luonne ettei viihdy yksin kovin hyvin. Eikä se tarkoita mitään henkistä tasapainottomuutta tai kauheaa riippuvuutta ja takertumista. Onpahan vain sellainen luonne joka nauttii arjen jakamisesta toisen kanssa.
Minä olin hyvin onnellinen parisuhteessa kun sellaisessa aikoinaan olin. Valitettavasti mies kuoli onnettomuudessa kun olin 32-vuotias ja mies 41-vuotias. Sen jälkeen olen ollut sinkku nyt 7 vuotta, ja toki olen tottunut elämään yksin mutta kyllä kaipaan koko ajan miestä puolisoksi. Varsinkin viimeisen vuoden olen kaivannut hyvin intensiivisesti. Eikä sitä korvaa mitenkään harrastaminen, ystävättäret tms, koska sitä kaipaa nimenomaan sitä arjen jakajaa, ei lisää tekemistä ja ajantäytettä.
Hei oonko mä ainut tässä tilanteessa????
Hei ja kiitos sinulle! Ymmärsit sen mitä tarkoitin. Tänäänkin neljä eri ystävää otti yhteyttä eli olisi ollut ns. menoja. Nyt kuitenkin päätin jäädä kotiin. Tähän on totuttava. Miten olet itse ratkaissut tilannettasi? Ihanaa kun ymmärsit, eipä ole montaa kommenttia tullut.
hieman liian isot odotukset parisuhteelle.
Perusajatuksen pitää olla se, että on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Ei toinen ihminen voi automaattisesti tehdä onnelliseksi. Sillä omat haasteensa on siinäkin, että kohtaa ihmisen, jonka kanssa viihdyt ja jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat.