Lue keskustelun säännöt.
Koiraihmiset....mielipidettä
06.01.2013 |
Meillä on kolmen vuoden ikäinen kiinanharjakoira jonka kohtaloa mietin. Meillä koira aiheuttaa niin paljon erimielisyyttä miehen kanssa, että ollaan katsettu parhaimmaksi luopua siitä. Mies ei vain tykkää koirasta yhtään etenkään sen pahojen tapojen vuoksi. En vain tiedä onko tässä paras tapa piikille laitto vai luovutus uuteen kotiin. Koira on mukava, sosiaalinen, ei ole agressiivinen, on tottunut lapsiin. Se missä on suurimmat ongelmat on merkkaus jonka vuoksi menee hermot päivittäin!! Koira on uroskoira jota ei ole leikattu. Eläinlääkärin mielestä leikkaus ei poista merkkaus ongelmaa joten emme ole leikkauttaneet. Toinen ongelma on lenkitykset. Koira vetää ja haukkuu autoille. Minä olen kokeillut kaikenlaista mutten saa ulkoilmassa tuohon koiraan mitään kontaktia. Sisätiloissa tottelee minua kyllä. Mietin haluaako kukaan vaivoikseen tälläistä koiraa ? Tiedän että koulutuksella siihen tilanteeseen löytyy apu, mutta minä en yksinkertaisesti OSAA toimia koirien kanssa. Olen tässä kolmen vuoden aikana huomannut, että vaikka pidän koirista niin en osaa tulkita niitä pienimmässäkään määrin. Meillä on käynyt koirakouluttaja katsomassa koiraa. Hänen mielestään tilanne ei ole mitenkään paha. Sanoi merkkailun olevan pienten koirien ongelma. Se todellakin on ONGELMA. Itsellä on mielenkiinto loppu kun on perhettä ja pieni vauva.
Kommentit (75)
kun liikenteessä on tuollaisia urpoja!
Kyllä minä olen tuohon koiraan aikaa ja rahaa laittanut. Ei ole siitä kysymys etten sitoutuisi mihinkään. Tässä tapauksessa sitoudun enemmän mieheeni ja lapsiini, kuin yhteenkään kotieläimeen. Toivottavasti teilläkin se oman perheen hyvinvointi on tärkeämpää, kuin elukkanne. Kyllä minä välitän koirastani erittäin paljon. Ellen välittäisi niin olisin päästänyt sen hengestään jo kaksi vuotta sitten, kun ongelmat alkoivat enkä olisi maksanut maltaita yhdellekään kouluttajalle. Kiitos vain. Sain tuhottoman paljon hyviä neuvoja.
Etkä tajua mitään mistään. Juu aiheuta vaan lapsilles loppuiäksi paha mieli lopettamalla se koira, kun ette vain jaksa ja viitsi tehdä koiran eteen mitään. Saako se koira edes mitään liikuntaa?
Mikä hiivatun wt-perhe olette, joka ei tajua koirista edes alkeita. Anna nyt se koira johonkin hyvään kotiin (varmaan maksoikin jonkun verran, kun kerran rotukoira on kyseessä), kun teistä ei ole alkeelliseen koirankasvatukseen, vaan piikille olette nuorta koiraa viemässä ihan vähäpätöisten ongelmien ja oman laiskuutenne ja osaamattomuutenne vuoksi. Miksi koskaan edes otitte koiran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on koira. SE ei ole ihminen. Sillä ei ole sielua. Se ei kärsi siitä mitenkään, että vain kuolee pois. Ei se tiedä mitä jäi kokematta/elämättä. Se että perhe-elämä voi hyvin on paljon koiranhenkeä tärkeämpää. ymmärrän siis jos aloittaja haluaa tilanteeseensa ratkaisun, oli se sitten piikki ellei saa koiralle uutta kotia.
Eikä ihminenkään kärsi siitä mitenkään, jos vaan kuolee pois. Eikä sekään tiedä mitä jäi kokematta/elämättä.
kun liikenteessä on tuollaisia urpoja!
Kyllä minä olen tuohon koiraan aikaa ja rahaa laittanut. Ei ole siitä kysymys etten sitoutuisi mihinkään. Tässä tapauksessa sitoudun enemmän mieheeni ja lapsiini, kuin yhteenkään kotieläimeen. Toivottavasti teilläkin se oman perheen hyvinvointi on tärkeämpää, kuin elukkanne. Kyllä minä välitän koirastani erittäin paljon. Ellen välittäisi niin olisin päästänyt sen hengestään jo kaksi vuotta sitten, kun ongelmat alkoivat enkä olisi maksanut maltaita yhdellekään kouluttajalle. Kiitos vain. Sain tuhottoman paljon hyviä neuvoja.
Täältä saa kyllä tosi inhottaviakin kommentteja, jos jotain kysyy. Älä välitä siitä. Kerron sulle mun koirasta: se täyttää kaksi vuotta tässä kuussa ja on ollut vasta kaksi kuukautta merkkailematta kotiin. Merkkailun lopettivat nämä;
1;kastraatio isoin tekijä
2; samanaikaisesti otin käyttöön sellaisen hajuöljyjutun, joka rauhoittaa koiraa
3;tein koiran merkkauspaikoista ruokapaikkoja, kippo sen pöydänjalan viereen, jota merkkasi
4;todella säännöllinen ulkoilu, ei pikapissatuksia, vaan kolme kunnollista lenkkiä päivässä aina samoihin aikoihin
Tsemppiä! Älä luovuta ;)
kun voisi sillä rahalla leikkauttaa ensin sen nuoren uroskoiran.
Ongelmat vähenehisivät heti sen leikkauksen myötä. Vetäminenkin varmasti vähenisi, kun ei enää kiskoisi kaikenlaisten hyvien hajujen perässä.
Ja sitä koirankasvatusta voi opiskella, katso vaikka You Tubesta kaikki koirakuiskaaja-ohjelmat, saat niistä hyviä vinkkejä ja ennenkaikkea opit tajuamaan vähän koirista ja koiran ajattelutavasta jotain.
myös leikkausta. meidän pikkukoirat leikattiin 3 ja 5 vuoden ikäisinä, ja päivittäinen sisälle merkkailu loppu ku seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on koira. SE ei ole ihminen. Sillä ei ole sielua. Se ei kärsi siitä mitenkään, että vain kuolee pois. Ei se tiedä mitä jäi kokematta/elämättä. Se että perhe-elämä voi hyvin on paljon koiranhenkeä tärkeämpää. ymmärrän siis jos aloittaja haluaa tilanteeseensa ratkaisun, oli se sitten piikki ellei saa koiralle uutta kotia.
Eikä ihminenkään kärsi siitä mitenkään, jos vaan kuolee pois. Eikä sekään tiedä mitä jäi kokematta/elämättä.
No miksiköhän ihmiset sitten rakentavat elämäänsä ja monet kuolemansairaat surevat kaikkea sitä mitä jäi elämättä ja tekemättä. Sulla on erittäin outo ajattelutapa.
kun liikenteessä on tuollaisia urpoja!
Kyllä minä olen tuohon koiraan aikaa ja rahaa laittanut. Ei ole siitä kysymys etten sitoutuisi mihinkään. Tässä tapauksessa sitoudun enemmän mieheeni ja lapsiini, kuin yhteenkään kotieläimeen. Toivottavasti teilläkin se oman perheen hyvinvointi on tärkeämpää, kuin elukkanne. Kyllä minä välitän koirastani erittäin paljon. Ellen välittäisi niin olisin päästänyt sen hengestään jo kaksi vuotta sitten, kun ongelmat alkoivat enkä olisi maksanut maltaita yhdellekään kouluttajalle. Kiitos vain. Sain tuhottoman paljon hyviä neuvoja.
Eihän tässä ole edes mitään tarvetta asettaa perhettä ja koiraa vastakkain, lapsille koirasta ei ole mitään haittaa ja miehes on vaan idiootti kakara.
Kyllä sä olet vastuuton, jos murhaat sen josta olet luvannut huolehtia, vaan koska mies haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koittanut lenkeillä käydessäni koulutusta namipaloilla. Ei mitään kiinnostusta mihinkään nameihin ulkoillessa. Olen hankkinut monenlaisia vedonestopantoja/valjaita. Ei auta... on oppinut pennusta saakka valjaisiin ja jos kaulalle laittaa pannan, kiljuu koira hysteerisesti eikä liiku mihinkään. Ihan jo alkuun on ollut varmasti suuri virhe alkaa käyttämään valjaita, koska se mahdollistaa vetämisen. Minulla on ollut mukana naksutin, olen kokeillut sellaisia koulutusvaljaita joissa on tärinäefekti silloin, kun koira vetää. Joskus harvoin lenkki sujuu hyvin....silloin vastaan ei tule autoja ja silloin olen "väsyttänyt" koiran sisäleikeillä jo niin, ettei se yksinkertaisesti jaksa vetää. Mies ei ole koiraihminen ollut koskaan. Minun haaveeni oli koira johon mies sinnikkäästi on koittanut kolme vuotta tottua. Tiedän, että lähtökohtaisesti koiran tulo perheeseen olisi pitänyt olla molempien mieleen. Ajattelin, että kyllä koira sulattaa miehenkin sydämen. Ehkä hän itsekin niin ajatteli alkuun. Nämä ongelmat nyt vain eivät ole kovin paljoa asiaan auttaneet. Kyllä minun on annettava miehenikin mielipiteen vaikuttaa edes tässä vaiheessa. Enkä todellakaan vauvan kanssa enää jaksa niin paljoa panostaa tähän, kuin ennen vauvaa. Arvojärjestys on muuttunut. Koiran ulkoilutus on minun vastuullani tuon haasteellisen käyttäytymisen takia. Teini-ikäiset lapseni eivät pärjää koiran kanssa ulkona, mies lenkittää pakkotilanteissa, mutten häntä halua siihen painostaa.
on olemassa merkkaussuojia. On sellanen "masutuubi" mikä on aika kireällä siinä pistoolin kohdalla.
Mutta tosiaan kannattaa antaa pois jos ei enää mielenkiintoa löydy. Tuosta saa joku kivan koiran.
T: kahden hylätyn koiran onnellinen emäntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koittanut lenkeillä käydessäni koulutusta namipaloilla. Ei mitään kiinnostusta mihinkään nameihin ulkoillessa.
Teini-ikäiset lapseni eivät pärjää koiran kanssa ulkona, mies lenkittää pakkotilanteissa, mutten häntä halua siihen painostaa.
Onko kiinnostunut pallosta, kepistä tai muusta lelusta? Paljonko koirasi painaa? Mitä kouluttaja neuvoi tuon hihnakammon kanssa?
Enkä todellakaan vauvan kanssa enää jaksa niin paljoa panostaa tähän, kuin ennen vauvaa. Arvojärjestys on muuttunut. Koiran ulkoilutus on minun vastuullani tuon haasteellisen käyttäytymisen takia. Teini-ikäiset lapseni eivät pärjää koiran kanssa ulkona, mies lenkittää pakkotilanteissa, mutten häntä halua siihen painostaa.
kun aikuinen ja vastuuntuntoinen ihminen osaisi arvioida tämmösiä "arvojärjestyksen muuttumisia", ja tehdä valintoja sen mukaan. Ja miten on edes mahdollista, ettei teini pärjää pikkukoiran kanssa ulkona?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tuli mieleeni että yleensä kasvattajilla on etuosto-oikeus kasvatteihinsa. oletko kasvattajalta kysynyt apua? vai onko pentutehtaasta josta apua ei enää voi kysyä/ sitä kautta myydä eteenpäin?
Koiranne ei saa varmasti tarpeeksi huomiota ja huomaa että miespuolinen asukas ei hänestä tykkää. Anna pois koiralla parempi olla muualla uudessa rakastavassa kodissa. Aika pieni vaiva jos olisi ukollasikin mielenkiintoa mutta ei pidä koirasta. En pitäisi tuollaista miestä huushollissani joka ei eläimistä pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläinlääkärin mielipide tuohon merkkailuun ei voi pitää paikkansa. Kastraatio usein vähentää uroksen taipumusta merkkailuun.
Toivottavasti koiranne on onnekas ja löytää uuden kodin, jossa on aikaa ja mielenkiintoa koiralle.
on sun ja miehes välisessä suhteessa. Koska miehes ei koirastas tykkää olet vähitellen itse alkanut kallistua samaan ajatteluun miellyttääksesi miestä ja näin kuolettanut omat tunteesi koiraan kohtaan ja näet koiran nyt vain sellaisena ongelmapesäkkeenä kuin miehes sen näkee. Ehkä koira oli sulle jonkinlainen henkireikä, uusi mahdolisuus ja nyt sekin on mennyt umpeen, koska miehes ei oppinutkaan tykkäämään koirasta. Mutta vika ei ole sussa, eikä koirassa vaan miehessäs ja koko teidän perheen dynamiikassa.
Samoin tuo suhtautumisesi kuolemaan kertoo, että olet jotenkin pahasti masentunut. Teillä taitaa olla isompiakin ongelmia perheessä kuin tuo koira ja projisoit ne ongelmat vain siihen koiraan. Koirasi myös reagoi teidän perheen ongelmiin, koska näkee ja aistii ne ja sekin voi olla syynä koiran käytökseen.
Sinun pitäisi saada nyt koko vyyhti purettua ja ihan ensimmäinen teko on se, että leikkautat koiran. Toisekseen koska kyseessä on sun koira, niin alat elää omaa elämääsi, etkä koko ajan vain yritä miellyttää miestäsi. Ei perhe ole sellainen paketti, jossa kaikkien pitäisi ajatella ja toimia niinkuin ukko sanoo.
Koiranne ei saa varmasti tarpeeksi huomiota ja huomaa että miespuolinen asukas ei hänestä tykkää. Anna pois koiralla parempi olla muualla uudessa rakastavassa kodissa. Aika pieni vaiva jos olisi ukollasikin mielenkiintoa mutta ei pidä koirasta. En pitäisi tuollaista miestä huushollissani joka ei eläimistä pidä.
On paljon osaavia koiraihmisiä, joille kyseiset ongelmat eivät ole liian isoja.Suotta tervettä koiraa piikille viet.
Ymmärrän hyvin, että vauvaperheessä merkkailu on todellinen ongelma. Meilläkin koira merkkaili, mutta on onneksi lopettanut.
Tuo kastrointi jäi ihan siitä syystä, että luotin eläinlääkärin mielipiteeseen. Kouluttajakin oli sitä mieltä, että merkkausta on hyvin hankala kitkeä pois. Sain ohjeet käyttää pissakohtiin hajunneutralisoijaa joka pitäisi estää samaan kohtaa merkkaamisen. Ei mitään hyötyä siitä aineesta. Se joka pitää merkkailua ihan pienenä ongelmana niin tiedoksi, että meidän sohvaan on kustu, verhot merkataan heti, jos ne osuu lattiaan, kaikki pöydänjalat, tuolin jalat, vauvan lelut, turvaistuin, sitterit yms.. on merkkailtu säännöllisesti. Sitä pesun määrää ei kukaan ymmärrä. Todella raivostuttavaa jatkuvasti pestä samoja asioita koiran takia. Meillä merkkaillaan vaikka juuri tultaisiin ulkoa. Jos poistun hetkeksi postia hakemaan on jossain jo pieni lammikko. Hyvin harvoin ehdin nähdä itse tekoa. Koira on kyllä varsin tietoinen tästä tavastaan. Se itse osoittaa merkanneensa käyttäytymisellään... se taitaakin olla ainut asia minkä koiran käyttäytymisestä osaan tulkita. Olen kuulllut ettei jälkiä saa huomioida koiran nähden ja niin koitan toimia, muttei se aina ole mahdollista etenkään jos ottaa päähän niin, että tekee mieli vähän päästellä ärräpäitä.
Kiitos neuvoistanne. Varaan huomenna ajan eläinlääkärille ja leikkautan koiran. Katson sitten miten asia alkaa menemään. En minäkään mielelläni luovu koirasta johon on kaikesta huolimatta kiintynyt. Onhan sillä tuhottomasti hyviäkin puolia, vaikka esille tässä nyt tuonkin ne huonot puolet.
Tuosta "älä anna miehen marinan vaikuttaa" pölinästä. Tiedän, että monelle mies on kotona vain se "välttämätön paha", joka nyt vain pyörii nurkissa. Mies on se jonka nyt tarvitsee lapsia tehdessä ja rahantulokin on kiva että saa kotiäiteillä ja vauva palstalla muita haukkua. Minulle mies on rakas puoliso ja hänen mielipiteensä ovat yhtä tärkeitä kuin minunkin mielipiteeni. Joillekin voi olla ihan sama onko lattialla vähän "koirankusta", mutta me tykätään siitä, että meillä on puhdas ja kaunis koti jossa vauva voi surutta konttailla menemään. Meidän ongelma nyt on tämä.... onneksi ei ole sen isompia ongelmia.
että perheessämme "kytee pinnan alla suuri kriisi" tiedoksi, että meillä menee varsin hyvin. Minulla on ihana mies jota vissiin on mahdoton monen ymmärtää, että oma mies voi olla ihana ja se paras. Se että hän ei välitä koirista, ei kyllä tee miehestäni yhtään huonompaa. Hän on minulle sen ilon kuitenkin halunnut suoda. Itseasiassa sain koiran syntymäpäivälahjakseni pitkän unelmoinnin seurauksena ja se oli kyllä "ei koiraihmiseltä" suuri teko. Hän leikkii koiran kanssa, käyttää nopeilla pisuilla ellei lenkille lähde, laittaa ruokaa, leikkaa kynnet, hoitaa korvat, rapsuttaa, silittää yms.... ei ollenkaan näytä sitä ettei koirasta pidä. Todella kovasti ainakin yrittää sopeutua tilanteeseen. Pesee ne kusetkin pois usein motkottamatta. Mutta on tästä kahdenkeskistä erimielisyyttä paljon. Häntä jurppii tuo merkkailu enkä ihmettele. Koira sinänsä ei ole esteenä millekään.
Meidän teini-ikäiset eivät käytä tätä pientäkään koiraa, koska he eivät saa sille mitään tien päällä. Kun auto tulee, koira hyökkää sitä kohti. Pienessäkin koirassa on voimaa ja lapsista se on varsin noloakin. Minä siksi ajattelen, että teen sen mieluummin itse. ENtä jos koira riuhtaisi itsensä irti ja jäisi autonalle siinä lapseni silmien edessä.... ei kiitos.
Noita merkkaussuojia meillä on. Ne auttavat vähän, mutta kyllä sen läpikin vaan kusta onnistuu.
Vaikea kuvitella että pikkuruinen koiraa vetää mahdottomasti. Pysäydyt joka askeleella kun vetää ja sitten jatkatte seuraavan askeleen. Etenette niinkauan kuin hihna on löysä ja kun hihna kiristyy, pysähdyt. Ja koira kävelee vasemman jalkasi vieressä lyhyessä hihnassa. Namipalalla voit lenkittää pieniä matkoja ( nakin/juuston pala sormissasi ja murena koiralle kun kävelee rauhallisesti. Samalla tavalla autoja kohdatessa nami nenän eteen ja rauhallinen eteneminen.
Merkkaako koira aina samaa kohtaa sisällä? Pääseekö se riittävän usein ulos? Harrastatteko jotain joka päivä? Oletko koittanut aktivointileluja?