Mikä soitin musiikkiharrastuksen aloittamiseen?

Mitä hiton soitinta nelivuotias vielä haluaa saatikka oppii soittamaan?

viulunsoiton Suzuki-koulussa. Oli kärttänyt soittotunneille pääsyä siitä asti kun oppi puhumaan. 4-vuotiaana pyrki ja pääsi musiikkiopistoon. Toki noin pieni edistyy soittamisessa hitaammin kuin vaikkapa 6-vuotiaana aloittanut (helppo verrata, kun toinen lapsi aloitti sen ikäisenä).

Eihän kaikkia 3-4-vuotiaita tietenkään soittaminen kiinnosta, mutta musikkalisia lapsia voi hyvinkin, varsinkin jos lapsella on isompia sisaruksia, jotka soittavat. Oma lapsi on hyvin jaksanut tunneilla keskittyä, läksyjä harjoittelee vaihtelevasti - mieluiten soittelee omiaan... :)

Piano on musisoinnin perustyökalu. Sen kanssa alkeet oppii verrattain nopeasti, samoin akustisen kitaran kanssa. Viulu on jo isomman työn takana ennen kuin siitä saa edes ensimmäisen puhtaan äänen.

Piano, jos siis haluaa lähinnä lapsen saavan vähän harrastusta. Pianon kanssa oppii selkeimmin lukemaan nuotteja ja ääni ei ole niin ärsyttävä kuin jossain viulussa, kun soittoa harjoitellaan.



Sitten jos tavoitteena on tosiaan ammattimuusikon ura, niin viulu orkesterisoittimena on varmasti parempi. Konserttipianistiksi tie on paljon jyrkempi.

kysyä siltä lapselta? Soittaminen on kivempaa jos tykkää siitä soittimesta. Mus. opistoissa on ennen hakuaikaa esittelytilaisuuksia (soiva talo, avoimet ovet, esittelykonsertti- nimisiä esim), jossa pääsee soittimia kuuntelemaan ja itse myös kokeilemaan vähän. Sieltä voi löytyä se oma juttu.

Miten olisi pari vuotta pianotunteja ja sopimus lapsen kanssa, että kun soittaminen ja nuotinluku on suht koht hanskassa, niin voidaan ottaa joku muu soitin lisäksi tai vaihtaa kokonaan toiseen soittimeen, jos siltä tuntuu. Jos lapsi on vasenkätinen, voi olla helpointa aloittaa pianolla, koska monet soittimet, esim. kitara, pitää hankkia vasenkätisenä ja valikoima on suppeampi plus hinta korkeampi. Kaikilla vasureilla ei myöskään motoriikka vielä riitä vaikka kitaransoittoon alle kouluikäisenä, piano on paljon helpompi. Tärkeintä on kuitenkin valita se oikea musiikkikoulu, jossa on hyvä ja kannustava ilmapiiri ja kiva soitonopettaja. Kannattaa siis nähdä vaivaa ja etsiä hyvä opettaja.

Itse olin aikoinani musiikkiluokalla ja sain tosi mahtavat peruseväät elämään.



Negatiivinen juttu oli se, että mulle vanhemmat eivät olleet osanneet tarjota ennen ala-asteikää mitään musiikkiharrastusta, vaikka perhe ja suku on musikaalista ja paljon kuorotoiminnassa mukana.



Kun sitten päädyin koulussa sinne musiikkiluokalle, suurimmalla osalla muista luokkatovereista oli jo jokin instrumentti hallussa ja olivat aloittaneet harrastuksen jo 4-5-vuotiaina. Eli vähänkö olin jo jäljessä muita silloin 8-vuotiaana.



Siksi nyt olenkin miettinyt, että pitäisikö omalle lapselle tarjota 4-5-vuotiaasta lähtien yksityisopetusta eli hankkia joku soitonopettaja tutustuttamaan jotain instrumenttia lapselle leikkimielellä ja jos innostuu, niin antaa mahdollisuus aloittaa harrastus.



4-5-vuotias ei tosin varmaan vielä osaa paljoa valita, että mikä soitin häntä oikeasti kiinnostaisi, joten vaihtoehtojen tarjoaminen jää kyllä vanhempien valittavaksi. Mutta mitähän sitä sitten valitsisi, kun kyseessä on kuitenkin koko lapsen elämänikäisen kiinnostuksen rakentaminen musiikkiin?!?

soitonopettajat eivät kyllä juuri edes ota tunnille (paitsi yksityiset tietysti) 4-5- vuotiaita. Opistoihin otetaan yleensä vasta kouluikäisiä. Pienemmille on tarjolla soitinmuskareita. Eli siitä, että olisi jotenkin jäljessä ei tarvitse huolehtia.

Meillä lapset ovat aloittaneet yksi eskari-ikäisenä, yksi ekalla ja yksi tokalla, soittimina sello, kontrabasso ja lyömäsoittimet.



En ymmärrä ollenkaan sitä, että pitäisi aloittaa jollain muulla kuin sillä, jota todella haluaa soittaa. Suosittelen myös, kuten edellä jo, jonkun musiikkiopiston soitinesittelyjä, niitä tulee varmasti nyt kevätkaudella!

Mitä hiton soitinta nelivuotias vielä haluaa saatikka oppii soittamaan?

...toinen asia on kuinka paljon sitä oppii soittamaan. Ainakin muutaman koskettimen löytää jo omatoimisesti.

Pino on hyvä aloitus soitin, ja sen jälkeen kannattaa siirtyä johonkin hieman (ehkä) vaikeampaan.

Anna lapsen valita.

Joissain musaopistoissa on sellasiasoitinkokeiluja, joissa vuoden ajan puuhataan eri soitinten parissa. Siitä saa aika hyvät eväät valinnalle.

*piano

En tiiiä mitää soittiimista , oon enemmmä urheilullinen :)

Riippuu ihmisestä. Itse en todellakaan olisi voinut kuvitella pianoa, ei riitä oikein koordinaatiokyky kuin helppojen melodioiden soittamiseen. Kitaran valitsin koska olin juuri (13-v) ruvennut diggaamaan raskasta rokkia ja skitta on muutenkin niin siisti soitin :D Soittotunneilla en käynyt kuin muutaman kerran alussa, suurimmaksi osaksi olen itseoppinut. Se onkin ehkä paras tapa oppia jos ei mitään klassista nuottikamaa halua soittaa. Itsekin puoltaisin tuota anna lapsen itse valita-politiikkaa. M21

Anna lapsen itsen valita soitin, tosin joitain soittimia, kuten puhaltimia suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-v jälkeen (huilun voi aloittaa ehkä aiemminkin).

Työskentelen soitonopettajana ja olen vaikka kuinka monesti kuullut ihmisiltä, että vanhemmat ovat heidät nuoruudessaan pakottaneet käymään pianotunneilla ja sitten viimeistään teininä on lopetettu. Toki lasta voi kannustaa ja ohjata musiikin pariin :). Katsokaa vaikka youtubesta videoita eri soittimista, jos sitä kautta lapsi innostuisi erityisesti jostain instrumentista!

Ihan ensimmäiseksi soittimeksi kannattaa ostaa konserttiflyygeli esim Steinway. Äänet on puhtaat ja hintalaatusuhde kohdillaan. Itse en tosin tyytynyt tähän vaan maksatin sosiaalitoimistolla kirkkourut. Pitäähän sitä lapsen saada harrastaa. Vaikka viikon se kiinostus kesti.

Piano kerrostaloon? Älkää saatana!

Kännissä sittaa suuta